Julkisen talouden kriisin ratkaisuvaihtoehdot

Suomen julkisen talouden kerrotaan olevan pahoissa vaikeuksissa. Alijäämät ovat paisuneet, vaikka juuri nyt pitäisi rakentaa ylijäämäpuskureita synkän tulevaisuuden varalle. Jos tässä ei onnistuta, tulee heikkenevä huoltosuhde ajamaan julkisen sektorin ennen pitkää konkurssin partaalle. Virkamiehet ja poliitikot etsivät kuumeisesti keinoja niin kutsutun kestävyysvajeen nitistämiseksi ja julkisen sektorin rahoitustaseen kääntämiseksi positiiviseksi. Helppoa ratkaisua ei kuulemma ole tarjolla.

Budjettitasapaino, verotus ja oikeisto

Demokratian kriisi länsimaissa liittyy suurelta osin siihen, että äänestäjille ei ole tarjolla laajoja yhteiskuntapoliittisia vaihtoehtoja. Erityisesti talouspolitiikassa oikeisto- ja vasemmistopuolueiden erot ovat viimeisen 30 vuoden aikana kaventuneet marginaalisiksi.

Oikeistolla ja vasemmistolla saattaa edelleenkin olla eroja politiikan arvopohjassa. Tästä huolimatta niiden käsitykset siitä, millaiset tekijät ohjaavat tuotannon ja työllisyyden kehitystä kapitalistisessa talousjärjestelmässä ovat pääasiassa samankaltaisia. Nykyään sekä oikeisto että vasemmisto puolustavat tasapainotettuja budjetteja, vastustavat suoraa keskuspankkirahoitusta ja näkevät työttömyyden ensisijaisesti tarjontapuolen ongelmana.

Bruttokansantuote ja talouskasvu

Talousjärjestelmämme tarvitsee välttämättä talouskasvua. Vain voimakas talouskasvu voi pelastaa meidät julkisen talouden kriisiltä. Hyvinvointivaltion turvaaminen ja hyvinvointipalveluiden tuottaminen edellyttävät talouskasvua jatkossakin. Jatkuva talouskasvu ei ole mahdollista.  Ilmastonmuutos osoittaa, että kasvun rajat on jo ylitetty. On siirryttävä hallitulle talouden supistamisen tielle.

Epävakaussopimus

Julkisuudessa paljon esillä olleen ortodoksisen tarinan mukaan euroalueen talouskriisi johtuu joidenkin eurovaltioiden holtittomasta talouspolitiikasta, veronkierrosta ja jopa suoranaisesta korruptiosta. Tämän vuoksi tiukempi talouskuri nähdään välttämättömänä, jotta tulevaisuudessa ei päädyttäisi samanlaisiin ongelmiin uudestaan.

Kultakanta lisäisi talouden ongelmia

Sakari Puisto esitti (HS 11.1.) paluuta kuntakantaan ratkaisuksi rahatalousjärjestelmän ongelmiin. Todellisuudessa kultakantaan siirtymisestä seuraisi vain suurempia ongelmia.

Puisto perustelee reformia tarinalla, jonka mukaan kulta on valikoitunut kaikkien hyödykkeiden joukosta vaihdon välineeksi tuhansia vuosia sitten. Valtaosa rahatalousjärjestelmän varhaisvaiheita käsittelevistä historiallisista ja antropologisista tutkimuksista (ks. esim. Graeber ja Hudson) ei kuitenkaan tue tätä väitettä.

Talouden realiteetit ja yhteiskuntapolitiikka

Yleisen käsityksen mukaan talouden realiteetit asettavat nykyään yhteiskuntapolitiikalle aivan erilaisia rajoitteita kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Vaikka Suomessakin kansalaiset hyväksyvät edelleen hyvinvointivaltion idean ja kysyttäessä kertovat ehdottomasti kannattavansa valtion ylläpitämiä hyvinvointijärjestelmiä, on heille samanaikaisesti selvää, että nykyiset taloudelliset olosuhteet vaativat tietyistä palveluista sekä eduista luopumista. Jos joitain hyvinvointijärjestelmiä ei olla valmiita keventämään tai kokonaan purkamaan etupainotteisesti, saattaa edessä olla lopulta koko hyvinvointivaltion romahdus. Hyvinvointivaltion puolustaminen tarkoittaakin nykyään itse asiassa sen hallittua alasajoa.

Perustulo ja funktionaalinen rahoitus

Funktionaalisen rahoituksen käsitteen loi 1940-luvulla taloustieteilijä Abba Lerner hahmotellessaan vaihtoehtoa valtavirtaiselle talouspoliittiselle doktriinille. Klassiseen talousteoriaan pohjautuvan talouspoliittisen ajatusmallin mukaan valtion – samoin kuin kotitalouksien – tulee onnistua tasapainottamaan taloutensa keskipitkällä aikavälillä. Valtion taloudenpidon onnistumista on siis arvioitava viime kädessä tiettynä ajanjaksona toteutuvien valtion tulo- ja menovirtojen erotuksella.

Funktionaalinen rahoitus käytännössä

John Maynard Keynesin pääteos Yleinen teoria työllisyydestä, korosta ja rahasta julkaistiin vuonna 1936. Teoksessaan Keynes esitti niin kutsutun tuotannon rahateorian, jolla hän haastoi Sayn lakiin ja rahan kvantiteettiteoriaan nojanneen ortodoksisen teoriaperinteen. Ortodoksisessa taloustieteessä kapitalismi oli ymmärretty tasapainohakuisena ja vakaana talousjärjestelmänä, mutta tuotannon rahateoria osoitti epävakauden olevan kapitalistisen rahatalousjärjestelmän keskeinen ominaisuus.

EKP:n joululahja

Euroopan liikepankit saavat tänään varhaisen joululahjan, kun Euroopan keskuspankki pyrkii helpottamaan rahoitusolosuhteita euroalueella. EKP tarjoaa liikepankeille kolmivuotista rahoitusta noin yhden prosentin korolla, mikä vastaa EKP:n tämänhetkistä ohjauskorkoa. Toimenpiteen tavoitteena on turvata liikepankkien likviditeetti eli maksuvalmius.

Kun pankeilla on hallussaan runsaasti edullisesti lainattua keskuspankkirahaa, on niiden mahdollista selvittää helpommin ja edullisemmin velkasitoumuksensa toisten liikepankkien kanssa. EKP olettaa, että tällöin pankit uskaltavat myös lainata enemmän kotitalouksille, yrityksille sekä valtioille, koska lainoja vastaavan rahavarallisuuden siirtely pankkien välillä muuttuu riskittömämmäksi ja edullisemmaksi. Tiivistettynä EKP:n tavoitteena on siis palauttaa pankkien luottamus toisiinsa.

Funktionaalinen rahoitus, valtio ja ilmastokriisi

Funktionaalisella rahoituksella tarkoitetaan suppeasti määriteltynä tilannetta, jossa valtion kulutusta ja rahoitusasemaa säädellään muut taloudelliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet kuin keskipitkän aikavälin budjettitasapaino mielessä. Nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä funktionaalisen rahoituksen mahdollistaa valtion monopoli valuutan eli yleisesti hyväksytyn maksuvälineen liikkeellelaskijana. Rahahierarkiassa valtioraha on siis korkeimmassa asemassa ja kaikki muut rahat, kuten yksilöiden väliset velkasuhteet tai liikepankkien väliset velkasitoumukset ovat selvitettävissä valtiorahalla.