Myös perinteisemmän taloustieteen edustajat ovat alkaneet tehdä oikeanlaisia havaintoja eurokriisin syistä. Yksi merkittävimmistä viimeaikaisista kontribuutioista on ollut belgialaisen ekonomistin Paul De Grauwen tutkimus, jota on siteerattu Financial Timesissa asti.
Vaikka De Grauwen paperissa ei viitatakaan suoraan neo-chartalistiseen traditioon, päätyy hän lähes yhtenevään analyysiin tämän teoriasuuntauksen edustajien kanssa. Euroalueen keskeisin ongelma on ekonomistin mukaan se, että jäsenvaltiot ovat menettäneet kontrollin valuuttaan, jossa valtion velat on laskettu liikkeelle. Tämän seurauksena rahoitusmarkkinoiden valta suhteessa valtioihin on kasvanut. Niinpä nykytilanteessa rahoitusmarkkinoiden hermostuminen ja nousevat valtionvelan korot voivat ajaa valtiot maksukyvyttömiksi rajuistakin säästötoimista huolimatta.
De Grauwe odottaa valmisteilla olevan pysyvän vakautusmekanismin (EVM) ja siihen sisältyvien finanssipoliittisten rajoitteiden lisäävän entisestään euroalueen haavoittuvuutta, kun niin kutsutut automaattiset vakauttajat heikentyvät julkisen talouden leikkausten myötä. Tällä hän näkee olevan kauaskantoisia sosiaalisia vaikutuksia. De Grauwe esittää ratkaisuksi voimakkaamman poliittisen unionin rakentamista, joka turvaisi talouspoliittiset toimintamahdollisuudet euroalueella.
Todellisuus alkaa vähitellen näyttäytyä selkeämpänä myös valtavirtaisen taloustieteen edustajille. Valitettavasti De Grauwe on toistaiseksi vielä yksittäistapaus, mutta pätevän analyysin kulkeutuminen julkiseen keskusteluun antaa mahdollisuuksia myös vaihtoehtoisille poliittisille ratkaisuille.
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä .
