Odotettua parempaa?

Kevään ja alkukesän aikana maailmantalouden kasvunäkymät heikkenivät oleellisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kasvuluvut olivat huomattavasti odotettua heikompia. Samaan aikaan poliittinen kiistely valtion velkakaton nostosta lisäsi epävarmuutta. Myös Yhdysvaltojen työttömyysaste kääntyi uudelleen nousuun vuoden ensimmäisten kuukausien suotuisan kehityksen jälkeen.

Syksyn alussa rahoitusmarkkinat reagoivat voimakkaasti maailmantalouden kasvun hidastumisesta seuranneeseen epävarmuuden kasvuun. Osake- ja raaka-ainemarkkinoilla lasku on jatkunut viime kuukausien ajan. Valtion velkakirjamarkkinoilla lisääntynyt epävarmuus on lisännyt huolia ennen kaikkea euroalueella, jossa institutionaaliset rakenteet kärjistävät spekulatiivisten pääomavirtojen aikaansaamia vaikutuksia. Eurokriisi onkin saanut viimeisten kuukausien aikana lisää polttoainetta liekkeihinsä.

Monet olivatkin varautuneet erittäin synkkiin talouslukuihin vuoden viimeisellä kahdella neljänneksellä. Niinpä viimeviikkoiset uutiset Yhdysvaltojen taloudesta ovatkin olleet positiivinen yllätys. Toisin kuin uskottiin, kasvoi maailman suurin talous heinä-syyskuussa kahden prosentin vuosivauhtia, mikä oli selvästi enemmän kuin edellisen neljänneksen kasvuvauhti. Kasvupyrähdys on näkynyt pienellä viiveellä myös työllisyystilastossa: marraskuun työttömyysaste oli matalin lähes kahteen ja puoleen vuoteen.

Mikä selittää Yhdysvaltojen talouden yllättävän positiivista kehitystä? Ovatko yritykset ja kotitaloudet viimein alkaneet uskoa talouden uuteen nousuun ja jatkaneet velanoton lisäämistä? Onko Yhdysvaltojen vienti kasvanut odotettua nopeammin? Tarkastellaan näitä tekijöitä lähemmin.

Kolmannella neljänneksellä Yhdysvaltojen talouskasvua kiihdyttivät kotitalouksien kysynnän kasvu, viennin kasvu, yksityisten kone- ja laiteinvestointien kasvu sekä liittovaltion julkisen kulutuskysynnän kasvu. Negatiivisesti talouskasvuun vaikuttivat ennen kaikkea rakennusinvestointien vähentyminen sekä osavaltioiden ja paikallishallinnon julkisen kulutuksen vähentyminen.  Merkittävin tekijä talouskasvun taustalla oli, kuten Yhdysvaltojen taloudessa yleensä, kotitalouksien kulutuskysyntä, joka selitti kolme neljännestä vuoden 2011 kolmannen kvartaalin kokonaiskasvusta.

Kysyntäkomponenttien tarkastelu antaa viitteitä siitä, että yksityisen sektorin luottamus talouteen on palautumassa ja yksityinen sektori on pian valmis kannattelemaan Yhdysvaltojen taloutta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä BKT kuvaa lopulta vain loppukysyntää eikä huomio sitä, mikä sektori kysynnän lopulta rahoittaa. Kansantalouden tilinpidon rinnalla on siis syytä tarkastella Yhdysvaltojen rahoitustilinpitoa eli Flow of Funds -tilastoa.

Kuviossa 1 on esitetty Yhdysvaltojen kotimaisen velan määrän laskennallinen vuosimuutos neljännesvuosittain vuodesta 1986 vuoden 2011 kolmanteen neljännekseen. Kuviosta näemme, että vuoden 2011 kolmannella neljänneksellä velan määrän kasvu oli suurinta sitten vuoden 2008 viimeisen neljänneksen.  Tästä tasosta ollaan kuitenkin edelleen varsin kaukana. Edeltäviin neljänneksiin verrattuna velan määrän kasvu oli selvästi nopeampaa, vaikka yksityisen velan määrä Yhdysvaltojen taloudessa edelleen pieneneekin. Koska velan kokonaismäärän kasvu vaikuttaa rahatalousjärjestelmässä lähes aina positiivisesti myös reaaliseen kasvuun, ei kolmannella neljänneksellä tapahtunut kasvun nopeutuminen ole enää tämän havainnon jälkeen yllättävää.

Kuvio 1. Velan määrän kasvu Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria).

Kuvio 2 vahvistaa ensimmäisen kuvion havainnon siitä, että vuoden kolmannella neljänneksellä julkisen velan määrän kasvu on ollut tärkein tekijä taloudellisen toiminnan rahoituksessa Yhdysvalloissa.  Julkinen sektori ja erityisesti liittovaltio on lisännyt velkakuormaansa vuositasolla lähes 1500 miljardilla, kun taas yritysten velanotto on hiipunut edellisestä neljänneksestä alle 400 miljardiin dollariin. Kotitaloudet ovat vähentäneet velkaansa nopeammin kuin edellisellä neljänneksellä. Rahoitussektorin velan vähentäminen on hieman hidastunut, mutta sektori supistaa velkakuormaansa edelleen lähes 500 miljardin vuosivauhtia. Reaalitalouden kannalta rahoitussektorin velan määrän kasvu on kuitenkin vähemmän merkityksellinen tekijä kuin yritysten, julkisen sektorin ja kotitalouksien velan määrän kasvu.

Kuvio 2. Velan määrän kasvu sektoreittain Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria).

Tästä tarkastelusta havaitsemme, että vaikka yksityisen sektorin taloudellinen aktiivisuus onkin kasvussa, julkisen vallan tuki yksityiselle taloudelle on edelleen merkittävä. Itse asiassa ilman valtiota Yhdysvaltojen taloudessa velan määrä vähenisi jatkuvasti, mikä ajaisi talouden todennäköisesti deflaatiokierteeseen. Kun valtion rahoitusosuus pieneni vuoden 2011 alkupuolella, näkyi tämä välittömästi reaalitaloudessa ja työmarkkinoilla negatiivisena shokkina.

Yhdysvaltojen talous on siis vielä kaukana tilanteesta, jossa yksityinen sektori kannattelee taloutta rahoittamalla taloudellisen toiminnan omalla velanotollaan ja jolloin yksityinen velka kasvaa selvästi julkisen velan määrää nopeammin. Tällaisen tilanteen saavuttaminen voi viedä syvän kriisin jälkeen useita vuosia tai vuosikymmeniä, kuten Japanin esimerkki osoittaa. Julkista velanottoa voidaan vähentää vasta sitten, kun yritysten sekä kotitalouksien luottamus ja sen mukana velanottohalukkuus ovat palanneet. Kuten tämäkin tarkastelu osoittaa, voidaan julkisella velkaantumisella kuitenkin nopeuttaa luottamuksen paluuta ja turvata talouden perusrakenteet.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen talouspolitiikan tulisikin pyrkiä purkamaan julkisen velkaantumisen rajoitteita, elvyttämään talouden kokonaiskysyntää ja painamaan tällä tavalla työttömyysaste alas. Tämä palauttaisi lopulta myös yritysten uskon voittomahdollisuuksiin, jolloin ne uskaltaisivat ottaa lainaa ja investoida nykyistä enemmän. Lopulta julkisen sektorin ”velkaongelmasta” voidaankin selvitä vain siirtämällä velanottovastuu takaisin yksityiselle sektorille.

Jussi Ahokas

About these ads

2 responses to “Odotettua parempaa?

  1. ville joulukuu 13, 2011 2:26 pm

    Tässä jäin pureskelemaan että mitä rahoitussektorin velka käytännössä on? Lainaako liikepankit toisilta pankeilta liikepankkirahaa?

    • rahajatalous joulukuu 14, 2011 8:18 am

      Liikepankit lainaavat toisiltaan luonnollisesti keskuspankkirahaa, joka on niiden välillä ainoa hyväksytty maksuväline. Rahoitussektorin velkoihin kuuluu myös muiden rahoituslaitosten kuin liikepankkien velkasitoumuksia. Flow of Funds -tilastossa mukana on muun muassa säästökassojen, yksityisten luottolaitosten, asuntoluottopoolien rahoitusyhtioiden sekä meklariyhtioiden velkoja. Koska monillakaan näistä instituutioista ei ole suoraa oikeutta lainata keskuspankista, on niiden kerättävä rahoitus markkinoilta. Tämä erottaa ne liikepankeista, jotka voivat lopulta tarvittaessa kääntyä keskuspankin puoleen.

      Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 410 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: