Me haluamme leikata itse

Viime viikon EU:n huippukokoukseen oli ladattu valtavasti odotuksia. Lopulta Euroopan päättäjien kokousta edeltäneet itsevarmat puheet eurokriisin päättämisestä ja euron pelastamisesta osoittautuivat puhtaaksi bluffiksi. Kokouksessa päätettiin entistä tiukemmasta talouskurista, johon Euroopan unionin maat haluttiin mukaan pitävällä sopimuksella. Toimeenpantuna nämä päätökset tulevat tietysti johtamaan reaalitalouden kriisin syvenemiseen, kun kokonaiskysyntä Euroopan taloudessa vähenee entisestään.

Akuutin julkisen talouden rahoituskriisin ratkaisemiseksi ei kokouksessa tehty käytännössä yhtään mitään, sillä IMF:n kautta kriisimaille luvattu rahoitusapu jäi naurettavan pieneksi. EKP:n osallistuminen rahoituskriisin ratkaisemiseen tuntui siirtyvän kokouksen myötä kauemmaksi. Niin ponnekkaasti EKP:n väliintuloa vastustavat tällä hetkellä Euroopan suurimpien maiden ja muiden A-ryhmän valtioiden poliittiset päätöksentekijät.

Poliittisesti kiinnostavin tapahtuma oli Iso-Britannian pääministerin David Cameronin ilmoitus jättää maansa uuden ”vakaussopimuksen” ulkopuolelle. Jos maailmassa olisi enemmän järkeä, voisi Cameronin tempun tulkita yritykseksi säilyttää maan talouspoliittinen suvereniteetti, joka mahdollistaisi syvässä taloudellisessa kriisissä painivalle maalle mahdollisuuden elvyttävään talouspolitiikkaan ja työllisyystilanteen parantamiseen.

Tästä ei tietystikään ole kyse. Todellisuudessa Cameron haki tempullaan EU-kriittisten konservatiivien kannatusta, joka on viime vuosina huvennut hälyttävää tahtia. Cameronin aikaisemmat euromaiden päättäjille suunnatut toruvat puheenvuorot sopivat tähän suunnitelmaan erinomaisen hyvin. Uusimmat mielipidemittaukset osoittavat Cameronin todella onnistuneen tempussaan.

Cameron ei siis ole muuttamassa Britannian talouspolitiikan suuntaa ja hyödyntämässä oman vahvan valuutan antamaa taloudellista suvereniteettia. Itse asiassa Iso-Britannian taloudessa tehdyt leikkaukset ovat olleet suhteessa yksityisen talouden kestävyyteen voimakkaampia kuin monessa euroalueen maassa tehdyt leikkaukset.

Talouspolitiikan pelivarasta huolimatta konservatiivihallitus on ajamassa Britannian taloutta uudelleen taantumaan ja todelliseen työttömyyskriisiin, minkä viimeaikaiset talousuutiset ovat vahvistaneet. Tämä osoittaa Cameronin politiikan kaksinaamaisuuden ja järjettömyyden. Sen johtoajatuksena näyttää olevan: ”Me emme halua Euroopan Unionia asettamaan leikkauspakotteita julkiseen talouteen. Me asetamme pakotteet itse ja leikkaamme enemmän”.

Jussi Ahokas

About these ads

5 responses to “Me haluamme leikata itse

  1. Janne Karimäki joulukuu 17, 2011 1:27 pm

    Hehheh, noinhan se taitaa olla. Surkuhupaisaahan tässä on se, että meiltä ei taida löytyä yhdestäkään merkittävästä Euroopan ja Pohjois-Amerikan maasta vastaesimerkkiä tälle leikkaus-ideologialle. Jos edes yksi valtio puskisi kunnolla vastavirtaan ja saisi siten taloutensa kuntoon, niin olisi toivoa, että päättäjät, ja ehkä tavalliset kansalaisetkin, alkaisivat ymmärtää tämän kriisin logiikkaa. Ne valtiot, joilla on itsenäistä liikkumavaraa, käyttävät sen vailla järkeä.

    • Antti Mäkelä joulukuu 17, 2011 6:21 pm

      Espanja puski vastavirtaan 2008 jälkeen. Velka on noussut melkein nollatasolta 60 prosenttiin. Eli ei ole julkisesta kulutuksestakaan konstiksi, ainakaan silloin kun valuuttakurssi on yli maan talouden kilpailukyvyn.

      • rahajatalous joulukuu 18, 2011 8:34 am

        Espanjan kohdalla julkista kulutusta tarvittaisiinkin vielä huomattavan paljon enemmän, sillä yksityisen kulutus romahti totaalisesti finanssikriisin seurauksena. Tietysti valuuttakurssin heikentyminen voisi auttaa Espanjaa kääntämällä lopulta vaihtotaseen ylijäämäiseksi ja rahavirtojen suunnan maan taloudelle suotuisaksi. Yhtä lailla kokonaiskysyntää voi kuitenkin kasvattaa julkisen kulutuksen lisääminen, johon myöskään Espanjalla ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia eurojärjestelmän asettamien rajoitteiden vuoksi.

        Jussi

  2. Janne Karimäki tammikuu 3, 2012 8:26 pm

    Paul Krugman oli omien sanojensa mukaan laskenut, siis laskenut käyttämällä kansantaloudellista mallia, että USAn taannoinen (v. 2008 päätetty) elvytyspaketti tulisi jäämään riittämättömäksi, ja että se ei estäisi työttömyyden kasvua eikä kääntäisi sitä riittävän nopeaan laskuun.

    Kun Krugmanin ennustus sitten toteutui, jotkut katsoivat, että talouden heikon tilan aiheuttikin itse elvytyspaketti, joka oli muka ollut liian suuri. Kun USAn taloudella, osittain juuri liian heikon elvytyspaketin takia, meni edelleen huonosti, tämä vaikutti ratkaisevasti vaalitulokseen, ja elvyttävää talouspolitiikkaa on tällä hetkellä entistä hankalampaa saada aikaan USAssa.

    Jos USAn elvytyspaketti olisi alunperin ollut riittävä, meillä olisi ehkäpä tänä päivänä kunnollinen vastaesimerkki Euroopan nykyiselle kuristuslinjalle. Nyt kun sitä vastaesimerkkiä ei ole, niin Euroopassa lainataan paremman tiedon puutteessa Amerikan virheitä, eli lähinnä valtiontalouden leikkauslinjaa.

    Edellisen kommentin mukaan Espanjassa olisi sitten samankaltainen tilanne kuin USAssa. Kiinteistökuplan puhkeamisen jälkeen olisi varmaankin pitänyt elvyttää reippaammin, mutta onko joku laskenut tarkemmin kuinka paljon enemmän olisi pitänyt elvyttää, että se olisi riittänyt vastaesimerkiksi? Espanjan kiinteistökupla oli kuitenkin melko suuri, ja lienee kai ollut melko lailla selvää, että siitä jotain vahinkoa aiheutuu joillekuille. Espanjan isona ongelmana tosin on tuo Jussi Ahokkaan mainitsema eurojärjestelmä, mikä tekee elvytyksestä poliittisesti hankalaa. Nytkin siellä juuri äskettäin valtaan tullut hallitus yrittää kiivaasti säästää lisää. Yrittääkö se säästää ulkoisesta pakosta, vai oman talouspoliittisen virheajattelun johdosta (kuten Britannia), sitä en tiedä.

    PS: Itse asiassa, jos myös Espanjan tapauksessa on kyseessä oikeasti ideologinen virheajattelu, niin USAn ja Espanjan tiet ovat surkuhupaisan samankaltaisia — tosin sillä erolla, että USA onnistunee sotkemaan asiansa ilman euron tuomaa pakkopaitaakin. Harmi vain, että Britannia, joka on käytännössä ainoa euroalueen ulkopuolinen taloudellisesti merkittävän kokoinen Länsi-Euroopan maa, ja joka täten voisi toimia aivan loistavana vastaesimerkkinä USAn ja euroalueen möhläyksille, tekee itse itsenäisesti samat virheet kuin USA ja euroalue, eli toimii juuri päinvastoin kuin kansantaloudellinen viisaus edellyttäisi. (No, säästyypähän ainakin jonkin verran raaka-aineita tuleville sukupolville, vaikka ei se todellinen säästäväisyys tässä lamassa ole juuri mitään osaa näytellyt. Pikemminkin päinvastoin.)

  3. A. Kadlcík tammikuu 8, 2012 8:58 pm

    Taloussanomissa uutisoitiin kuinka runsaasti työpaikkojen määrä on noussut USA:ssa. En ole katsonut mistään yksityiskohtaisempaa tietoa, mutta en olisi lainkaan yllättynyt, jos suuri (tai suurin) osa työpaikoista olisi matalapalkkaisia palvelutöitä. Vähän niin kuin että palveluyhteiskunta pelastaa, jossa jokaisella on vaatepesula tai kahvila ja pesemme sekä kahvitamme toisiamme talouden räjähtäessä ikuiseen nousuun.

    Mielenkiintoista olisi myös nähdä, kuinka suurta osaa kansasta ei laskuissa edes huomioida, esim. pitkäaikaistyöttömät jotka ovat luopuneet töiden etsinnästä tai ne muut jotka tavalla tai toisella lakaistaan maton alle pilaamasta tilastoja…

    On muuten todella hienoa, että myös suomeksi on olemassa vaihtoehto perinteiselle ”koulutaloustieteelle”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 204 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: