EKP:n toinen kierros

Euroopan talouskriisin ratkaisu on ollut alusta asti Euroopan keskuspankin käsissä. Vielä vuoden 2010 alussa, jolloin ensimmäiset merkit tulevasta nousivat ilmoille Kreikan rahoitusongelmien kärjistyttyä, ei EKP:n erityistoimia pidetty välttämättöminä kriisin ratkaisemiseksi. Kun Euroopan talousongelmat ovat kahdessa vuodessa vain pahentuneet ja laajentuneet, on moni joutunut muuttamaan mielipidettään.

Kun maailmantalous uhkasi ajautua viime vuoden lopulla uuteen taantumaan euroalueen kasvaneen epävarmuuden vetämänä, oli EKP:n viimein alettava lunastaa sille syksyn aikana kasattuja odotuksia. Uuden pääjohtajansa Mario Draghin johdolla keskuspankki onkin ottanut määrätietoisia askeleita Euroopan rahoitusmarkkinoiden rauhoittamiseksi. Heti Draghin astuttua virkaansa keskuspankki muutti korkopolitiikkansa suunnan. Edellisen pääjohtajan Jean-Claude Trichet’n johdolla aloitetut koronnostot olivat osoittautuneet ennenaikaisiksi. Keskuspankki jatkoi myös Espanjan ja Italian velkakirjojen ostoja jälkimarkkinoilta. Näistä toimista huolimatta epävarmuus Euroopan rahoitusmarkkinoilla ei ollut talttuakseen.

Niinpä viime vuoden joulukuussa EKP päätti painaa lisää kaasua ja räätälöi Euroopan rahoituslaitosten maksuvalmiusvaikeuksien helpottamiseksi uuden avomarkkinaohjelman. Sen puitteissa kaikille halukkaille (EKP:n rahapolitiikan vastapuolena toimiville) eurooppalaisille rahalaitoksille myönnetään kolmivuotista keskuspankkirahoitusta nykyisellä korkotasolla.  Kuten joulukuussa totesimme, oli selvää, että EKP:n käynnistämä toimenpide tulisi helpottamaan eurotalouden ahdinkoa.

Suhtauduimme kuitenkin varauksella rahoitusmarkkinoiden tilanteen helpottamisen reaalitaloudellisiin vaikutuksiin. Niin kauan kuin kulutus- ja investointihalukkuus reaalitaloudessa pysyvät alhaisena, ei rahoitustilanteen helpottaminen johda välttämättä kasvavaan velanottoon ja siten kokonaiskysynnän sekä työllisyyden kasvuun. Erityisesti eteläisen Euroopan euromaissa luottamus talouteen on edelleen alamaissa, minkä vuoksi kovin nopeaa käännettä parempaan ei ole syytä odottaa.

EKP:n toimenpiteiden tulokset ovat joka tapauksessa olleet lupauksia herättäviä. Esimerkiksi Espanjan ja Italian velkakirjojen tuottovaatimukset ovat pudonneet viime vuoden lopun katastrofaaliselta tasolta. Espanjan kymmenvuotinen korko on tällä hetkellä matalimmillaan sitten vuoden 2010 lopun. Rahoitusmarkkinoiden rauhoittuminen on näkynyt myös pohjoisissa jäsenmaissa, jossa yritysten ja kotitalouksien luottamus talouteen on selvästi parantunut. Jatkuessaan pidempään positiivisemmaksi muuttunut ilmapiiri voi johtaa yksityisten investointien ja kulutuksen kasvuun, mikä on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeellista valtioiden ajaessa sisään uusia säästöohjelmia.

Huomenna (1.3.) EKP tulee jatkamaan niin kutsuttua LTRO-ohjelmaansa tarjoamalla rahoituslaitoksille uuden satsin kolmivuotista rahoitusta. Pankin ovensuukyselyjen mukaan lainasumma on nousemassa tälläkin kertaa lähelle 500 miljardia euroa. Tarvetta lainoille siis edelleen on. Edellisen kierroksen myönteisten tulosten perusteella ohjelman jatko on erittäin hyvä asia. Jotta eurotalouden epävarmuus saadaan poistettua, on ohjelmaa todennäköisesti jatkettava vieläkin pidempään. Takaamalla rahoitusmarkkinoiden maksuvalmiuden, EKP antaa liikepankeille aikaa hoitaa taseensa kuntoon, mikä heijastuu talouteen luottamuksen lisääntymisenä. Periaatteessa EKP voi jatkaa toimiaan niin pitkään kuin on tarvetta. Näin ollen luottoluokittajan tuoreet varoitukset ovat turhia.

Niin kuin keskuspankki antaa aikaa rahoituslaitoksille, voisi se antaa aikaa myös valtioille. Esimerkiksi Portugalissa on noustu vaatimaan valtion velkojen maksuajan ja -ehtojen muuttamista, jotta maan talouden vieläkin syvempään ahdinkoon ajavat leikkaukset voitaisiin välttää. Samanlaista ilmapiiriä on virinnyt myös Espanjassa. EKP voisikin laajentaa ohjelmaansa seuraavaksi valtioiden maksuvalmiuden parantamiseen ja sitä kautta maksukyvyn turvaamiseen. Näin valtiot voisivat lisätä kulutustaan niissä maissa, joissa yksityiset investoinnit ovat luottamuspulan vuoksi jäissä ja siten katkaista syvenevän epävarmuuden kehän.

Jos näin tapahtuu, myös rahoituslaitosten lainananto lisääntyy ja EKP:n nykyisten ohjelmien tavoitteet toteutuvat. Valtioiden rahoitustilanteen helpottaminen voidaankin naamioida helposti ”rahapolitiikan välittymisen” takaavaksi toiminnaksi.

Jussi Ahokas

About these ads

3 responses to “EKP:n toinen kierros

  1. A. Kadlcík maaliskuu 2, 2012 10:28 am

    Olen jotenkin skeptinen sen suhteen, että luvassa olisi järkevää talouspolitiikkaa. Siirtyminen valtioiden alijäämärahoitukseenhan tarkoittaisi 180 asteen käännöstä viralliseen politiikkaan.

    Myöntämällä halpaa rahaa rahoitusmarkkinoille voi olla rauhoittava toimenpide noiden markkinoiden kannalta, mutta kokonaiskysynnän kannalta se on yhtä hyvä ja luotettava resepti kuin trickle-down efekti.

    Toisin sanoen jos ongelmana on kokonaiskysyntä ja sen nostaminen, niin – tautologisesti sanottuna – mikään muu kuin sen nostaminen ei tahdo oikein toimia. Ja jos yksityinen sektori ei siihen pysty/halua, niin jäljelle jäävä vaihtoehto on valtio, mikä tarkoittaa poliittisesti epäsuosittuja alijäämiä ja niiden kasvattamista.

    Jos ekp on valmis tällaiseen toimenpiteeseen, niin hyvä mutta muuten tuntuu siltä että kyseessä on vain aikaisempien päälle laitettu uusi laastari – haavan märkiessä iloisesti tuon kaiken roskan alla.

  2. Ville J. Koivisto maaliskuu 2, 2012 9:40 pm

    ”Jatkuessaan pidempään positiivisemmaksi muuttunut ilmapiiri voi johtaa yksityisten investointien ja kulutuksen kasvuun, mikä on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeellista valtioiden ajaessa sisään uusia säästöohjelmia.”

    Miksi yksityisten investointien ja kulutuksen kasvu on ”enemmän kuin tarpeellista”?
    Ja ikäänkuin valtioiden säästöohjelmat olisivat huono juttu?

    Eikö vapaa ihminen viettäisi ennemmin aikansa muussa kuin ylitöissä, jotta ylisuurelle julkiselle sektorille, omistajille ja pankkiireille riittäisi tuotetusta ylijäämästä kunnolla elämiseen?

    Tiedän kyllä, että erään Keynesin mielestä on hienoa, että julkinen ja yksityinen sektori velkaantuu vuorotellen, mutta ehkä voisi myös miettiä, että pitäisikö julkisen sektorin olla niin pieni, että yksityinen sektori voi ylitöiden sijaan viettää vapaa-aikaansa haluamallaan tavalla.

    • Antti Mäkelä maaliskuu 4, 2012 8:42 pm

      ”“Jatkuessaan pidempään positiivisemmaksi muuttunut ilmapiiri voi johtaa yksityisten investointien ja kulutuksen kasvuun, mikä on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeellista valtioiden ajaessa sisään uusia säästöohjelmia.”

      Miksi yksityisten investointien ja kulutuksen kasvu on “enemmän kuin tarpeellista”?
      Ja ikäänkuin valtioiden säästöohjelmat olisivat huono juttu?”

      Kaippa siksi, että nykyjärjestelmä vaatii BKT:n (kulutuksen) kasvua, että se pysyy pystyssä. Tällainen tämä rahanluonti ja häviämismekanismin seuraus on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 804 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: