Keskuspankkien väliset epätasapainot eurojärjestelmässä

Euroalueen kriisin myötä vaatimukset suoran keskuspankkiluototuksen käyttämisestä ovat jatkuvasti lisääntyneet. Yhä useammat ovat tulleet siihen tulokseen, että valtioiden rahoitus ei voi nojata ainakaan kriisioloissa yksinomaan yksityisiin luottomarkkinoihin.

Suoran keskuspankkirahoituksen kielto on kuitenkin eräs keskeisimmistä valtavirtaisen talousteorian dogmeista. Suoraa keskuspankkirahoitusta vastustavat niin uusklassiset ekonomistit, uusliberalistiset ajattelijat kuin monet nykyisen talousjärjestelmän kriitikotkin. Näin ollen ei olekaan yllättävää, että edelleen monet tahot vastustavat sekä Euroopan keskuspankin nykyisiä tukitoimia että etenkin suoran keskuspankkirahoituksen alan laajentamista.

Vaikuttaa siltä, että epätyypillisten rahapoliittisten toimien vastustaminen perustuu enemmän tunteeseen kuin tarkkaan analyysiin rahajärjestelmän toiminnasta. Tämä näkyy hyvin siinä, kuinka epätyypillisiin rahapolitiikan toimiin liitetty uhkakuva on jatkuvasti muuttunut. Aluksi julkisessa keskustelussa nousivat esiin tyypilliset hyperinflaatiopelot. Kun ”rahan painaminen” ei sitten johtanutkaan hallitsemattomaan inflaatioon, alettiin pelätä keskuspankin konkurssia.

Koska pelot keskuspankin konkurssista oli helppo torjua, piti pelottelijoiden kehittää argumenttiaan. Tätä tavoitetta täyttämään saksalainen ortodoksinen taloustieteilijä Hans-Werner Sinn löysi eurojärjestelmän keskuspankkien väliset epätasapainot. Viime aikoina myös Suomessa monet ovat toistelleet Sinnin varoituksia euroalueen keskuspankkien välisistä epätasapainoista TARGET2-järjestelmässä.

Monesti TARGET2-kuohunnassa on jäänyt epäselväksi, miksi keskuspankkien välisistä epätasapainoista pitäisi olla huolissaan. Yleensä taustalla vaikuttaa olevan epämääräinen pelko siitä, että lopulta epätasapainojen maksumieheksi joutuu Veronmaksaja. Tämän vuoksi EKP:n on vaadittu vetäytyvän rahapoliittisista tukitoimistaan.

TARGET2-järjestelmän epätasapainot

Rahajärjestelmän toiminnan kannalta TARGET2-epätasapainot eivät kuitenkaan ole minkäänlainen ongelma. Tämä on helppo osoittaa tutustumalla TARGET2-järjestelmän toimintaan.

TARGET2 on EKP:n ylläpitämä maksujen selvitysjärjestelmä, jossa tapahtuvat kaikkien euroalueen liikepankkien ja keskuspankkien (sekä joidenkin eurovaltioiden valtiokonttoreiden) väliset keskuspankkirahatransaktiot. Kuten olemme usein todenneet, nykymuotoinen rahajärjestelmä ei voisi toimia ilman keskuspankkirahaa. Liikepankeilla ei ole keskinäistä luottamusta, joten ne eivät välttämättä hyväksyisi toistensa liikkeellelaskemia liikepankkirahoja keskinäisten maksujen selvittämisessä. Sen sijaan keskuspankkirahan hyväksyttävyyden takaa viime kädessä valtion verotusoikeus. Näin ollen liikepankkien väliset maksut selvitetään aina keskuspankkirahalla.

Koska kaikkien liikepankkien on välttämätöntä jatkuvasti hankkia keskuspankkirahaa selvittääkseen asiakkaidensa maksut, mahdollistaa keskuspankkirahan keskeinen asema markkinakorkojen ohjaamisen. Säätelemällä keskuspankkirahasta perittävää korkoa voi keskuspankki ohjata markkinakorot haluamalleen tasolle.

TARGET2-järjestelmän epätasapainot johtuvat kuitenkin vain toissijaisesti rahapolitiikasta. Ensisijaisesti tasapainot ovat seurausta talletusten liikkeistä liikepankkien välillä. Asian ymmärtämisen kannalta on tärkeää muistaa, että liikepankkien taseessa asiakkaiden talletukset kirjataan velkapuolelle. Näin ollen kun vaikkapa liikepankki A tarjoaa sata rahayksikköä lainaa asikkaalleen X, syntyy neljä kirjanpitomerkintää, kuten taulukosta 1 nähdään:

Taulukko 1.

Liikepankkilla A on ensinnäkin sadan rahayksikön arvoinen velkakirja asiakkaalta X. Tämä velkakirja näkyy luonnollisesti asiakkaan X taseessa yhtä suurena velkamerkintänä. Toisaalta velkakirjallaan asiakas on alun perin saanut liikepankilta vastaavan suuruisen summan maksuvälinettä, joka kirjataan asiakkaan varallisuudeksi. Sitoumus toimittaa maksuvälinettä asiakkaalle näkyy taas liikepankin taseessa velkana asiakkaalleen, kuten jo edellä todettiin.

Jos asiakas X haluaakin ostaa hyödykkeitä tuottajalta Y, jolla on tili liikepankissa B, on transaktio selvitettävä keskuspankkirahalla. Jos transaktiota ei selvitettäisi keskuspankkirahalla, kärsisi liikepankki B siitä, että sen asiakas Y saa tililleen talletuksia. Taulukon 2 kohdasta 3 näemme, että liikepankin B tase saavuttaa kuitenkin tasapainon, kun keskuspankki luotottaa sen tiliä sadalla yksiköllä keskuspankkirahaa.

Taulukko 2. (Virrat ilman sulkeita, varannot sulkeissa.)

Euroopan keskuspankkijärjestelmä on hiukan taulukkojen 1 ja 2 esimerkkejä monimutkaisempi, sillä EKP:n maksujärjestelmä toimii edelleen näennäisesti kansallisten keskuspankkien kautta. Ero tulee hyvin esille, jos muutamme taulukon 2 esimerkkiä siten, että ajattelemme asiakkaan X olevan vaikkapa kreikkalainen. Näin ollen hänen käyttämänsä liikepankkikin olisi kreikkalainen. Sen sijaan tuottaja Y tulisi Saksasta, ja hänen tilinsä olisi saksalaisessa pankissa. Jotta keskuspankin tase saavuttaisi tasapainon, joutuu liikepankki A kustantamaan liikepankki B:n keskuspankkitalletukset. Näin ollen se antaa keskuspankille sadan rahayksikön arvoisen velkakirjan sitä vastaan, että sen velat siirtyivät liikepankki B:n harteille. Velkojen siirtyminen oli seurausta siitä, että asiakas X:n talletukset siirtyivät tuottajan Y talletuksiksi.

Taulukko 3 alkaa tilanteesta, jossa saksalainen tuottaja Y on saanut sata rahayksikköä kreikkalaiselta asiakkaaltaan. Tuottajan talletuksista on koitunut hänen käyttämälleen liikepankille sadan rahayksikön suuruinen velkaerä, jota kompensoimaan liikepankki on saanut Saksan keskuspankilta sata yksikköä keskuspankkirahaa. Näin ollen liikepankin tase on tasapainossa.

Taulukko 3. (Virrat ilman sulkeita, varannot sulkeissa.)

Sen sijaan kohdassa 2 Saksan keskuspankin tase ei ole vielä tasapainossa. Liikepankilla B on sata yksikköä keskuspankkirahatalletuksia keskuspankissa, joten keskuspankin taseen velkapuoli on kasvanut sadalla rahayksiköllä. Saatavia keskuspankilla ei kuitenkaan ole vielä mistään, koska kreikkalainen asiakas Y käytti kreikkalaista liikepankkia. Koska kreikkalainen liikepankki toimii Kreikan keskuspankin alaisuudessa, ei Saksan keskuspankki pysty saamaan kreikkalaisen liikepankin velkakirjaa taseensa tasapainottamiseksi kuten taulukossa 2.

Nyt käykin niin, että kreikkalainen liikepankki velkaantuu Kreikan keskuspankille, jonka saatavat näin ollen kasvavat sadalla rahayksiköllä. Tämän jälkeen Kreikan keskuspankki lähettää oman velkakirjansa Saksan keskuspakille. Lopulta molempien keskuspankkienkin taseet saavuttavat tasapainon.

TARGET2-järjestelmän epätasapainoilla viitataankin ainoastaan keskuspankkien välisiin transaktioihin. Kuten taulukosta 3 huomaamme, johtaa talletusten valuminen Kreikasta Saksaan siihen, että Saksan keskuspankin saatavat Kreikan keskuspankista kasvavat. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Kreikan keskuspankki velkaantuu Saksan keskuspankille.

On kuitenkin syytä huomata, että kaikki kansalliset keskuspankit ovat vain Euroopan keskuspankkien haarakonttoreita. Näin ollen EKP:n taseelle ei näissä transaktioissa tapahdu mitään, vaan se pysyy jatkuvasti tasapainossa. Saksan keskuspankin saatavat kerryttävät EKP:n taseen varallisuutta ja Kreikan keskuspankin velat kasvattavat samalla summalla EKP:n taseen velkapuolta.

TARGET2-epätasapainojen syyt

TARGET2-järjestelmän epätasapainot eivät ole uusi ilmiö. Epätasapainot heijastavat ennen kaikkea euroalueen vaihtotaseen ja maksutaseen epätasapainoja. Esimerkkimme mukaisesti vaihtotaseeltaan alijäämäisistä maista virtaa talletuksia ylijäämämaihin. Talletuksiaan menettävät alijäämämaiden liikepankit velkaantuvat omille keskuspankeilleen, jotka sitten velkaantuvat ylijäämämaiden keskuspankeille. Näin ollen ylijäämämaiden keskuspankkien saatavat kasvavat, mikä mahdollistaa sen, että nämä keskuspankit voivat siirtää keskuspankkirahaa omille liikepankeilleen. Jos ylijäämämaiden liikepankit eivät saisi keskuspankkirahaa omasta keskuspankistaan, niiden taseet heikkenisivät lisääntyneiden talletusten myötä.

Euroopan pankkijärjestelmässä vallitseva epävarmuus, EKP:n velkakirjaostot ja LTRO-lainat ovatkin ainoastaan tuoneet TARGET2-epätasapainot paremmin näkyviin. Niin kauan kuin pankkien välinen tukkumarkkina toimi Euroopassa, oli suoralla keskuspankkilainauksella vähäisempi rooli maksujen selvittämisessä. Ylijäämätalouksien liikepankeilla oli ylimääräistä keskuspankkirahaa, jonka ne kuitenkin lainasivat pankkipäivän päätteeksi alijäämätalouksien liikepankeille. Näin ollen myös ylijäämätalouksien keskuspankit velkaantuivat alijäämätalouksien keskuspankeille, mikä tasoitti keskuspankkien välisiä epätasapainoja. Talouskriisin myötä pankkien välinen luottamus on kuitenkin vähentynyt, minkä vuoksi ylijäämätalouksien liikepankit eivät enää halua lainata keskuspankkirahaa alijäämätalouksien liikepankeille. Näin vaihto- ja maksutaseiden epätasapainot näkyvät entistä selkeämmin TARGET2-järjestelmän sisäisinä epätasapainoina.

Euroalueen kriisin syventyessä EKP on ollut pakotettu lisäämään järjestelmään keskuspankkirahaa taatakseen järjestelmän likviditeetin. Kuten todettua, maksujen selvittämisen kannalta ylimääräisen keskuspankkirahan liikepankit ovat yleensä aina pankkipäivän päätteeksi tallettaneet keskuspankkiin sen sijaan, että olisivat lainanneet sitä toisilleen. Keskuspankkirahan määrän kasvu eurojärjestelmässä on siis omalta osaltaan kasvattanut euroalueen keskuspankkien taseiden epätasapainoja. Kriisin pitkittyessä myös sijoittajat ovat alkaneet siirtää varallisuuttaan euroalueen vahvimpien talouksien liikepankkeihin. TARGET2-järjestelmään tällainen talletuspako aiheuttaa vastaavanlaisia vaikutuksia kuin vaihtotaseiden epätasapainot.

Viimeisen puolen vuoden aikana absoluuttisesti kasvaneet TARGET2-epätasapainot ovat siis lopulta seurausta rahatalousjärjestelmän perusmekanismeista (maksujen selvittämisoperaatioista), taloudellisen epävarmuuden kasvusta sekä Euroopan keskuspankin rahapolitiikassa tapahtuneesta käänteestä.

Johtopäätökset

TARGET2-järjestelmän epätasapainot kuvaavat lähinnä talletusten liikkeitä eri maiden liikepankkien välillä. Koko valuuttaunionin ideana oli helpottaa pääoman liikkumista euroalueella, joten TARGET2-epätasapainojen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään rahajärjestelmän operationaalista perustaa tuntevalle.

Epätasapainojen on pelätty aiheuttavan ongelmia, jos alijäämämaat eroaisivat euroalueesta. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että EKP:n oma pääoma painuisi negatiiviseksi. Tällä taas ei olisi mitään merkitystä. Keskuspankki voi toimia ilman minkäänlaisia ongelmia, vaikka sen oma pääoma olisikin negatiivinen.

TARGET2-epätasapainoista pitkään sauhunnut Taloussanomien toimittaja Jan Hurri tuntuu ymmärtävän tämän. Näin ollen Hurri on maalannut uhaksi sen, että keskuspankin tuloutukset valtiolle loppuisivat, jos sen pääoma kääntyisi negatiiviseksi. Hurrin ruodinnassa koko eurojärjestelmää koskeva kriisi onkin yllättäen muuttunut marginaaliseksi ongelmaksi, joka liittyy keskuspankkien tarjoamaan budjettitukeen.

Tosiasiassa tämäkään ei ole ongelma. Keskuspankki ei tarvitse positiivista omaa pääomaa rahoittaakseen valtiota. EKP voisi kompensoida oman pääomansa tappiot yksinkertaisesti ostamalla eurovaltioiden velkakirjoja menetetyn tuloutussumman edestä.

Missään nimessä EKP:n ei pidä vetäytyä epätyypillisistä rahapoliittisista toimistaan TARGET2-epätasapainojen vuoksi. Riittävillä velkakirjaostoilla EKP voi turvata kriisimaidenkin maksukykyisyyden, jolloin epätasapainoihin liittyvät marginaalisetkaan uhat eivät pääse realisoitumaan. Ylipäätään on tärkeää ymmärtää, että TARGET2-epätasapainojen perimmäinen syy ei liity EKP:n rahapolitiikkaan.

Lauri Holappa

About these ads

19 responses to “Keskuspankkien väliset epätasapainot eurojärjestelmässä

  1. jari2208 toukokuu 7, 2012 10:41 am

    Lyhyesti, mikäli ymmärsin oikein, niin lisäämällä rahaa järjestelmään nyt, niin se päätyy loppupeleissä melko nopeasti vahvojen maiden keskuspankkien haltuun. Vaikutus kriisimaille on, kuin housuun pissaaminen. Kriisimaiden liikepankeilla ei ole sen jälkeen paljon mahdollisuuksia ”pyörittää” kotimaansa taloutta.

    ”Riittävillä velkakirjaostoilla EKP voi turvata kriisimaiden maksukykyisyyden, …”

    Mitä noista velkakirjoista on takuuna? Mihin nuo ”riittävistä” velkakirjoista saadut rahat päätyvät? Miten riskit määräytyvät? Onko velkakirjaostoille päätepistettä? Miten erotellaan hyvän ja huonon maan velkakirjat, jos niitä ostellaan ”rajattomasti”?

    • rahajatalous toukokuu 8, 2012 12:10 pm

      Mihin nuo “riittävistä” velkakirjoista saadut rahat päätyvät?

      Velkakirjoja liikkeelle laskeneen valtion budjettiin.

      Miten riskit määräytyvät?

      Lyhyellä aikavälillä näihin operaatioihin ei liity riskiä. Suorasta keskuspankkirahoituksesta on kuitenkin vetäydyttävä, jos talous alkaa olla lähellä täystyöllisyyttä.

      Onko velkakirjaostoille päätepistettä?

      Velkakirjaostot eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu. Velkakirjaostot päättyvät, kun kokonaiskysyntä on elpynyt riittävästi. Pidemmällä aikavälillä euroalueelle tarvitaan institutionaalisia muutoksia, joista on kirjoitettu täällä: http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/24/kreikka-kysymys/

      Miten erotellaan hyvän ja huonon maan velkakirjat, jos niitä ostellaan “rajattomasti”?

      Nykytilanteessa EKP:n tarvitsee hankkia lähinnä kriisimaiden velkakirjoja.

      Lauri

      • jari2208 toukokuu 9, 2012 8:55 am

        ”Velkakirjoja liikkeelle laskeneen valtion budjettiin.”

        Liikepankeille on annettu oikeus vetää välistä, joten ne ensin ”verottavat” kyseistä maata ja asettavat ehtoja.

        ”Lyhyellä aikavälillä näihin operaatioihin ei liity riskiä. Suorasta keskuspankkirahoituksesta on kuitenkin vetäydyttävä, jos talous alkaa olla lähellä täystyöllisyyttä.”

        Mikäli tuo suora keskuspankkirahoitus olisi mahdollista, niin miten pekästään kriisimaita voidaan tukea, ilman että sillä olisi vaikutusta myös muihin eurovaltioihin? Eikö siihen liity riskiä?

        Eikö keskuspankki ole nyt asettanut itseään vaikeaan rakoon, kun sen toimenpiteiden tulee kulkea liikepankkien kautta?

      • rahajatalous toukokuu 10, 2012 10:18 am

        Kriisimaiden tukemisella olisi positiivisia vaikutuksia muiden euromaiden kannalta, sillä kokonaiskysyntä kriisimaissa elpyisi, jos velkakirjaostojen yhteydessä ei vaadittaisi vyönkiristyspolitiikkaa. Näin ollen myös muiden euromaiden vientinäkymät parantuisivat. Ylipäätään Euroopaan talouteen liittyvä epävarmuus vähentyisi, jos kriisimaissa päästäisiin takaisin kasvu-uralle.

        Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ei ole viisasta pakottaa keskuspankkia operoimaan liikepankkien kautta. Tämän vuoksi EKP:lle pitäisikin antaa oikeus tarvittaessa rahoittaa jäsenmaita myös suoraan.

        Lauri

  2. Ville Valpio toukokuu 8, 2012 11:15 am

    ”Keskuspankki ei tarvitse positiivista omaa pääomaa rahoittaakseen valtiota. EKP voisi kompensoida oman pääomansa tappiot yksinkertaisesti ostamalla eurovaltioiden velkakirjoja menetetyn tuloutussumman edestä.”

    Mutta tällainen järkevä toiminta on nykysäännöissä kielletty.

    EKP voisi ostaa kaikkien eurovaltioiden velkakirjoja samansuuruisella summalla. Laitetaan ostaen esim 55 miljardia euroa jokaisen eurovaltion velkakirjoja, niin Espanjankin budjettivaje olisi hoidettu. Näin ollen yksityisillä velkojilla ei olisi mitään riskiä lainata Espanjalle rahaa, koska rahaahan Espanjalla olisi. Korot laskisivat ja valtiolla olisi taas millä elää yli varojensa.

    Herääkin kysymys, että miksi Basel 2 ja 3 on runnottu läpi sekä tällainen suora keskuspankkirahoitus on kielletty – onko tämä tietoista taloussekasorron aiheuttamista, jotta saataisiin pidettyä työvoimakustannukset alhaisina, asuntomarkkinakuplat puhkeamaan jne jne.

  3. Antti Mäkelä toukokuu 8, 2012 5:30 pm

    Teoriassahan asia on näin. Mutta jos kriisimaat eroaisivat eurosta, niin niiden valtavien target2 alijäämien kuittaaminen vastaavasti keskupankkirahaa lisäämällä on Saksalle ja EKP:lle mahdoton ajatus.

    • rahajatalous toukokuu 9, 2012 7:35 am

      Voi olla, mutta edes tällä skenaariolla ei olisi muita seurauksia kuin se, että valtiot saisivat vähemmän tuloutuksia keskuspankilta. Toisin sanoen mitään ”keskuspankin pääomittamista” (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) ei tarvittaisi edes tässä tilanteessa.

      Lauri

      • Antti Mäkelä toukokuu 9, 2012 6:14 pm

        Plus se seuraus, että liikepankkien keskuspankkitalletukset muuttuvat tappioiksi, mistä seuraa pankkikriisi. Ja ketäs silloin huudetaan apuun, ellei veronmaksajaa.

      • rahajatalous toukokuu 10, 2012 7:50 am

        Liikepankkien keskuspankkitalletukset eivät muutu tuollaisessa tilanteessa miksikään, ellei tehdä kirjanpitorikosta. Keskuspankin oman pääoman kääntyminen negatiiviseksi on seurausta nimenomaan siitä, että sen velat (liikepankkien keskuspankkitalletukset) säilyvät ennallaan, mutta sen saatavat kriisimaan keskuspankista romahtavat.

        Lauri

      • Antti Mäkelä toukokuu 10, 2012 3:42 pm

        ”Liikepankkien keskuspankkitalletukset eivät muutu tuollaisessa tilanteessa miksikään, ellei tehdä kirjanpitorikosta. Keskuspankin oman pääoman kääntyminen negatiiviseksi on seurausta nimenomaan siitä, että sen velat (liikepankkien keskuspankkitalletukset) säilyvät ennallaan, mutta sen saatavat kriisimaan keskuspankista romahtavat.”

        Eikös oman pääoman kääntyminen negatiiviseksi ole käytännössä rahan painamista?

      • rahajatalous toukokuu 11, 2012 8:44 am

        Mitä tarkoittaa rahan painaminen?

        Lauri

  4. jari2208 toukokuu 10, 2012 10:30 am

    ”Kriisimaiden tukemisella olisi positiivisia vaikutuksia muiden euromaiden kannalta, sillä kokonaiskysyntä kriisimaissa elpyisi, jos velkakirjaostojen yhteydessä ei vaadittaisi vyönkiristyspolitiikkaa. Näin ollen myös muiden euromaiden vientinäkymät parantuisivat. Ylipäätään Euroopaan talouteen liittyvä epävarmuus vähentyisi, jos kriisimaissa päästäisiin takaisin kasvu-uralle.”

    Miten tuo raha levitettäisiin kulutukseen? Mikäli kulutettaisiin tuontituotteisiin, niin rahathan valuisivat kriisimaasta ulos; mitä seurauksia siitä? Eikö kasvu vaatisi kriisimaista vientiä enemmän kuin tuontia?

    • rahajatalous toukokuu 10, 2012 1:35 pm

      Voihan vaihtotaseeltaan alijäämäisissäkin maissa olla voimakasta talouskasvua. Tästä löytyy esimerkkejä niin euroalueelta kuin vaikkapa Yhdysvalloistakin.

      Vaihtotaseen alijäämät aiheuttavat kuitenkin ongelman sektoritaseiden näkökulmasta. Jos maan vaihtotase on alijäämäinen, on myös joko maan yksityinen sektori tai julkinen sektori alijäämäinen. Tämän dilemman ratkaiseminen edellyttäisi kuitenkin vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista siten, että myös liialliset vaihtotaseiden ylijäämät kiellettäisiin.

      Tästä aiheesta on kirjoitettu blogissamme aiemminkin: http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/24/kreikka-kysymys/

      Lauri

      • jari2208 toukokuu 10, 2012 2:07 pm

        ”Voihan vaihtotaseeltaan alijäämäisissäkin maissa olla voimakasta talouskasvua. Tästä löytyy esimerkkejä niin euroalueelta kuin vaikkapa Yhdysvalloistakin.”

        Kyllä, kyllä. Mutta esim. Kreikan kohdalla en tuota oikein näe vaihtoehtona. Toisaalta vastauksessasi sanoit itse, että ”Näin ollen myös muiden euromaiden vientinäkymät parantuisivat.”

        Tuo miten raha saataisiin levitettyä markkinoille askarruttaa edelleen mieltäni. Hoitaisiko julkinen vai yksityinen puoli sen, tai molemmat, ja miten. Ensin käsittääkseni pitää olla kysyntää jollekin; mitä se voisi noissa kriisimaissa olla? Todellista kasvua ei ole se, että lisääntynyt rahamäärä vain nostaa hintoja.

      • rahajatalous toukokuu 11, 2012 8:54 am

        Totta kai tuotanto elpyy siitä, jos ihmisten ostovoima parantuu. Kyllähän se kannustaa yrityksiä lisäämään tuotantoaan ja tekemään uusia investointeja.

        Puhut kuitenkin ilmeisesti kriisimaiden vientisektorien tutkemisesta. Se olisikin tärkeää. Osittain ratkaisuna olisi nimenomaan investointien tekeminen kriisimaiden vientiteollisuuteen. Mutta toisaalta vahvojen vientimaiden olisi myös muutettava politiikkaansa. Näissä maissa olisi tehtävä ostovoimaa parantavia ratkaisuja, jos halutaan saada kriisimaiden vaihtotaseet lähemmäksi tasapainoa.

        Keynesin sanoin: toisen ylijäämä on toisen alijäämää.

        Lauri

  5. jari2208 toukokuu 11, 2012 9:28 am

    Anteeksi, että jankkaan, mutta asia kiinnostaa minua. Siksi pyydän viisaammilta vastuksia.

    ”Totta kai tuotanto elpyy siitä, jos ihmisten ostovoima parantuu. Kyllähän se kannustaa yrityksiä lisäämään tuotantoaan ja tekemään uusia investointeja.”

    Miten tuo ostovoima saadaan parantumaan? Miten tuo lisääntynyt raha muutetaan ostovoimaksi? Eikait sitä vastikkeetta jaeta? Pienennetäänkö menoja vai lisätäänkö tuloja, ja miten? Velka pankista lisää rahaa kierrossa, kuka sitä ottaa?

    • rahajatalous toukokuu 11, 2012 12:56 pm

      Jos keskuspankki ostaa valtion velkakirjoja, lisääntyvät valtion tulot ostetun määrän edestä. Tämän jälkeen valtio voi lisätä kulutustaan (esimerkiksi palkkaamalla uusia työntekijöitä tai korottamalla joidenkin etuuksien tasoja) tai keventää verotustaan. Kumpikin toimenpide johtaisi siihen, että ihmisten ostovoima parantuisi.

      Parantunut ostovoima lisäisi kokonaiskulutusta, mikä saisi yritykset laajentamaan tuotantoaan. Tämän seurauksena yritykset palkkaisivat lisää työntekijöitä, mikä lisäisi entisestään kokonaiskysyntää ja kiihdyttäisi talouskasvua.

      Lauri

  6. jari2208 toukokuu 11, 2012 1:15 pm

    OK! Olet siis vyönkiristystä vastaan. Palkkaamalla lisää työntekijöitä, samalla lisätään tulevaisuuden maksutaakkaa. Korottamalla etuuksien tasoja lisätään tulevaisuuden maksutaakkaa. Näistä kahdesta en oikein pysty näkemään kestävää ratkaisua. Keventämällä verotusta ei ainakaan sitouduta kovin pitkiin sopeutustoimiin. Verotusta keventämällä oikeista kohdin (mitä se nyt sitten onkaan) pitää saada aikaan reaalista kasvua, joka tuo hyötyä koko yhteiskunnalle. Työllisyys paranee ja sitä kautta ehkä saadaan talous kehityksen raiteille. Uskoa tulevaisuuteen on jotenkin saatava. Tämä tietenkin oletuksella, että keskuspankki voi rahoittaa kriisimaita suoraan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 271 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: