Rahan endogeenisuus Suomessa 2010-luvulla

Aikaisemmassa kirjoituksessa käsiteltiin rahan endogeenisuuden ymmärrystä Suomessa 1950-luvun alussa esimerkkinä Suomen Pankin tuolloisen johtajan Sakari Tuomiojan ja pankkivaltuusmies J.O. Söderhjelmin välinen keskustelu. Keskustelun perusteella kävi ilmeiseksi, että keskuspankissa ymmärrettiin jo tuolloin rahan endogeeninen luonne rahatalousjärjestelmässä. 

Yleensäkin pankkitoimijat tuntevat hyvin rahatalousjärjestelmän mekanismit, sillä ne tulevat konkreettisesti vastaan jokapäiväisissä operaatioissa. Pankin työntekijät tietävät esimerkiksi, kuinka keskuspankki selvittää pankkien väliset velkasuhteet ja kuinka luotonlaajennus taloudessa todellisuudessa tapahtuu. Siksi myös liikepankeissa ollaan hyvin perillä rahan endogeenisesta luonteesta nykymuotoisessa rahataloudessa.

Tästä hyvä esimerkki on Helsingin sanomissa viime viikolla julkaistu OP-Pohjola-pankin pääekonomisti Reijo Heiskasen haastattelu, jossa käydään läpi Euroopan talouden ongelmia. Heiskasen mukaan euroalueen liikepankit eivät myönnä tällä hetkellä lainoja, koska pelkäävät taantumaa ja asiakkaiden maksukyvyttömyyttä. Toisaalta myös yritysten halukkuus ottaa velkaa investointiprojekteihin on romahtanut, sillä epävarmoissa olosuhteissa voittoa tuottavia hankkeita on erittäin vaikea löytää.

Tässä Heiskanen tulee vahvistaneeksi velkarahan endogeenisen ja kysyntälähtöisen luonteen. Toisin kuin monet taloustieteilijät edelleen ajattelevat, ei keskuspankki pysty työntämään rahapolitiikallaan luotonlaajennusta vauhtiin. Rahakerrointeoria osoittautuu siis virheelliseksi. Luottolaman taustalla on luottojen kysynnän puute sekä liikepankkien kohonnut likviditeettipreferenssi, toisin sanoen asiakkaiden maksukyvyttömyyden pelko. Siksi matala korko tai keskuspankkirahan lisätarjonta eivät sanottavasti nopeuta luotonlaajennusta.

Noususuhdanteessa tilanne on päinvastainen. Silloin investointihankkeiden uskotaan toteutuvan korkeasta korostakin riippumatta ja liikepankit uskovat lähes kaikkien asiakkaiden olevan maksukykyisiä. Tästä seuraa usein kiihtyvä luotonlaajennusprosessi, joka päättyy valitettavan suurella todennäköisyydellä jonkinlaisen hintakuplan puhkeamiseen, kun lopulta odotuksista on tullut liian positiivisia ja suurella riskillä toteutetut investointihankkeet osoittautuvatkin tappiollisiksi. Vaikka noususuhdanteessa todellisuuden prosessit eivät suoraan tyrmääkään rahakerrointeoriaa (luotot ja keskuspankkirahan määrä kasvavat), on keskuspankin toiminta tuolloinkin reaktiivista ja talouden kysyntäolosuhteille sekä liikepankkien likviditeettipreferenssille alisteista.

Rahan endogeenisuuden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään rahatalousjärjestelmän syklisyyttä ja siitä seuraavia ongelmia. Siksikin olisi suotavaa, että myös taloustieteilijät ja poliittiset päätöksentekijät tuntisivat rahatalouden perusdynamiikan yhtä hyvin kuin pankki-ihmiset sen tuntevat.

Jussi Ahokas

About these ads

2 responses to “Rahan endogeenisuus Suomessa 2010-luvulla

  1. Antti Mäkelä toukokuu 9, 2012 6:15 pm

    Japanissa on keskuspankkirahoituksella yritetty saada taloutta käyntiin tuloksetta ainakin kymmenen vuoden ajan.

  2. anttihaapala toukokuu 11, 2012 8:17 am

    Ruotsissa asuntolainamarginaalit 1,75 %, Suomessa tarjotaan 2 % minimikorkoa ”pankin tukemiseksi”…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 656 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: