Talouspuhetta mediasta ja Kreikasta

Tällä kertaa Raha ja talous -blogin dialogisarjassa keskustellaan Kreikan tilanteesta sekä talouskriisin uutisoinnista mediassa. Kirjoittajat vastaavat myös finanssineuvos Mika Kuismasen Brysselin kone -radio-ohjelmassa esittämiin väitteisiin.

Jussi (J): Terve Lauri! Olet ollut viime aikoina paljon mediassa. Mitä on jäänyt käteen?

Lauri (L): Morjensta! Paljon ja paljon, mutta hiukan on media-aikaa tosiaan siunaantunut. Maija Elonheimon vetämässä Brysselin koneessa pääsin kerrankin argumentoimaan rauhallisesti näkemyksiämme. Pari viikkoa tuon jälkeen ohjelmassa vieraili sitten Mika Kuismanen valtiovarainministeriöstä. Hän tyrmäsi käytännössä kaiken sanomani.

J: Tosiaan. Finanssineuvos ei ottanut teeseistämme koppia. Ehkä Kuismasen väitteet voidaan tiivistää kolmeen. Ensiksikin hänen mukaansa rahapolitiikalla ei voida juurikaan vaikuttaa eurotalouden nykytilaan. Toiseksi Kuismanen uskoi elvytysvaran olevan olematon, koska julkinen velkaantuminen ja tulevat veronkorotukset asettavat väistämättä rajat julkisen kulutuksen lisäämiselle. Kolmanneksi Kuismasen mielestä tämänhetkinen tilanne, jossa EKP on käytännössä kaiken demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella, ei ole minkäänlainen ongelma. Haluatko vastata lyhyesti näihin väittämiin?

L: Nuo näkemykset kuvaavat hyvin postkeynesiläisen ja uusklassisen talousteorian välisiä eroja. Ensimmäiseen Kuismasen pointeista sanoisin: aivan, rahapolitiikan vaikutusmahdollisuudet ovatkin lähes olemattomat. Me olemme nimenomaan korostaneet, että Yhdysvalloissa toteutetun määrällisen helpottamisen kaltaiset ohjelmat ovat yleensä tuloksettomia. Keskuspankkien roolia olemme korostaneet, koska ne ovat valuutan liikkeellelaskijoita. Näin ollen valtioiden kulutusta voidaan tarvittaessa rahoittaa myös suorilla keskuspankkiluotoilla. Kyse ei siis ole rahapolitiikasta, vaan rahoitustoimenpiteestä, jolla mahdollistetaan tehokas finanssipolitiikka. Mutta juuri finanssipolitiikkaanhan liittyi toinen Kuismasen pointeista. Mitä mieltä itse olet siitä, että julkinen velkaantuminen johtaa tulevaisuudessa väistämättä veronkorotuksiin?

J: Tämä on kieltämättä yleinen näkemys, jota minun on vaikea ymmärtää. Miksi valtion velkamäärän kasvu tarkoittaisi välttämättä kiristyvää verotusta? Kasvanut julkinen velkamäärähän tarkoittaa sitä, että valtio kantaa suurempaa vastuuta rahatalouden toiminnasta, joka on aina riippuvaista velkasuhteiden olemassaolosta. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että lopulta valtion velat on kuitenkin maksettava kokonaan pois, minkä vuoksi veroja on korotettava. Eiväthän yrityksetkään koskaan maksa velkojaan pois, ennen kuin lopulta lopettavat toimintansa. Erääntyvien velkojen tilalle otetaan uusia. On kyllä totta, että esimerkiksi eurojärjestelmässä oleville valtiolle velkamäärän kasvu voi tarkoittaa kasvavia korkomenoja ja tasapainotetun budjetin talouspolitiikan oloissa veronkorotuspaineita, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on täysin toinen.

L: Aivan, kysehän on siitä, että rahapoliittisesti suvereenien valtioiden ei tarvitse pyrkiä saavuttamaan budjettitasapainoa edes pitkällä aikavälillä. Kuismasen kolmas pointti oli ehkä käsittämättömin kaikista hänen väitteistään. Eihän EKP:n toimintaa valvo tai ohjaa mikään demokraattisesti valittu elin. Miten hän voi siis väittää, että EKP:n toiminta olisi millään mittarilla demokraattista? Tietenkin kyse on siitä, että Kuismasen mielestä rahapolitiikassa on olemassa yksi totuus, joka on johdettavissa uusklassisesta talousteoriasta. Jos asiat ovat näin, on parasta pitää rahapoliittinen päätöksenteko ”itsenäisen” keskuspankin käsissä. Demokratia on mahdollista vain silloin, jos uskomme, että erilaisten päätösten tekeminen eri perusteilla on mahdollista. Kuismasen mielestähän jako monetaristeihin ja keynesiläisiin on vanhentunut. Mitä mieltä itse olet tästä?

J: Ehkä valtavirtaisen taloustieteen sisällä 1970-luvulla syntynyt jaottelu on jossain määrin vanhentunut, mutta jos keynesiläisillä viitataan henkilöihin, jotka tukeutuvat Keynesin alkuperäiseen talousteoriaan, ei Kuosmanen voisi olla paljon enempää väärässä. Jos raha- ja finanssipolitiikkaa tehtäisiin tällä hetkellä Keynesin opein, ei kukaan edes puhuisi keskuspankin ”itsenäisyydestä”. Mutta tässä on lopulta kysymys siitä, että keynesiläisyydellä on monta merkitystä riippuen siitä, kuka käsitettä käyttää. Samoin on ”vastuullisella talouspolitiikalla”, kuten olemme viime aikoina saaneet havaita Ranskan ja Kreikan vaalien jälkimainingeissa.

L: Niin, voisi kuvitella, että vastuullinen talouspolitiikka tarkoittaa politiikkaa, jolla voidaan turvata esimerkiksi korkea työllisyysaste tai kohtuullinen elintaso. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa vastuullisella talouspolitiikalla ei koskaan viitata tuollaisiin seikkoihin. Itse asiassa sillä ei viitata edes ripeään talouskasvuun, vaan vain ja ainoastaan budjettitasapainoon. Budjettitasapaino taas koetaan harkinnanvaraiseksi tavoitteeksi, joka voidaan saavuttaa riittävillä säästöillä tai veronkorotuksilla. Tosiasiassa budjettitasapainoa ei kuitenkaan saavuteta näin, eikä budjettitasapaino ole muutenkaan mielekäs tavoite talouspolitiikalle.

J: Juuri näin. Budjettitasapainohan ei tarkoita oikeastaan missään olosuhteissa, että myös toteutunut rahoitusjäämä olisi nolla. Yritän siis sanoa, että rahoitustase on lopulta endogeeninen taloudellinen muuttuja ja esimerkiksi laskusuhdanteessa budjettialijäämät muodostuvat järjestään suuremmiksi kuin on budjetoitu. Taantumassa leikkaaminen johtaa siis vain alijäämien kasvamiseen, kun julkisen kulutuksen väheneminen supistaa talouskasvua, lisää epävarmuutta ja siten leikkaa yksityisiä investointeja.  Tämän ei pitäisi olla enää kenellekään yllätys, mutta niin vain tuntuu olevan. Mutta tämä kehähän voitaisiin kääntää myös päinvastaiseksi.

L: Totta, alijäämäisellä budjetoinnilla voidaan aivan hyvin päästä tilanteeseen, jossa budjetin loppusumma on ylijäämäinen. Käytännössähän alijäämäinen budjetointi tarkoittaa sitä, että julkinen sektori poistaa yksityiseltä sektorilta vähemmän rahamääräistä varallisuutta kuin se kulutuksellaan lisää sinne. Tällainen stimulaatio siis lisää yksityisen sektorin käytettävissä olevia tuloja, mikä taas yleensä lisää yksityisiä investointeja. Näin ollen talouden kasvu kiihtyy ja verotulot kasvavat.

J: Jos poliitikot ja talouden ”asiantuntijat” tuntisivat edes vähän kansantalouden tilinpidon sektoritilinpitoa, tässä ei olisi mitään epäselvää. Ulkomaansektorin, kotimaan yksityisen sektorin ja kotimaan julkisen sektorin välisten rahavirtojen summa tietyllä aikavälillä on välttämättä nolla. Julkisen sektorin alijäämän leikkaaminen edellyttää vaihtotaseen ylijäämien kasvua tai alijäämien supistumista tai vaihtoehtoisesti yksityisen sektorin velkaantumisen kasvua tai ylijäämien supistumista. Jos talouden olosuhteet ovat sellaiset, ettei vaihtotaseen tilanteen parantumiselle tai yksityiselle nettovelkaantumiselle ole edellytyksiä, johtaa julkisen kulutuksen vähentäminen todennäköisesti suurempaan alijäämään kuin oli ajateltu. Taantumassa olevissa talouksissa kasvua ei vain saada aikaiseksi julkista kulutusta leikkaamalla, vaikka kuinka niin kasvusopimuksissa sovittaisiin.

L: Aivan, juuri tämän vuoksi onkin hyvin ymmärrettävää, miksi kreikkalaiset hylkäsivät tuoreissa vaaleissa vyönkiristyspolitiikan. Kreikkaa ei voida pitää yksin syyllisenä heidän julkisen sektorinsa alijäämiin, sillä euroalueen vaihtotaseiden epätasapainot ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa joidenkin maiden julkisten sektorien on täytynyt velkaantua. Tämä ei ole mielipide, tämä on kirjapitoa. Toisaalta vaikka Kreikka olisikin yksin syyllinen ongelmiinsa, ei ratkaisu siltikään löydy vyönkiristyspolitiikasta. Se nähtiin jo 1930-luvulla ja se on nähty nyt. Tuntuu hälyttävältä, että edes uusnatsien nousu Kreikan parlamenttiin ei riitä muuttamaan vyönkiristyslinjaa.

J: Kreikan tilannehan on käytännössä identtinen Saksan 1930-luvun tilanteeseen, jossa pitkään vaihtotaseen alijäämistä kärsinyt maa, jolla oli määrättömästi ulkomaan valuutassa noteerattua velkaa, ajautui kansainvälisen taantuman seurauksena entistä suurempiin julkisiin alijäämiin. Kun hallitus pyrki lamassa tasapainottamaan budjettiaan leikkaamalla kulutusta ja kiristämällä verotusta, heikkeni taloudellinen tilanne entisestään aiheuttaen suurtyöttömyyden. Onko näiden tapahtumien seurauksia todellakin tarpeellista kerrata tässä?

L: Ei todellakaan. Kreikan olisikin viisainta erota euroalueesta, jos tämä vastuullisen talouspolitiikan linja ei euroalueella muutu. Keskipitkällä aikavälillä se voisi pelastaa Kreikan talouden, mutta euroalueen ongelmia se ei ratkaise. Euroalueen ongelmat johtuvat institutionaalisista tekijöistä, joiden taustalla on voimakkaita ideologisia rakenteita. Nämä rakenteet eivät näytä kaatuvan aivan hetkessä, joten meillekin riittää vielä työsarkaa. Valitettavasti.

J: Valitettavasti. Vaihtoehdottomuus leimaa siinä määrin koko eurooppalaista talousajattelua, että en minäkään usko linjan muuttuvan. Tulkittiinhan Ranskan uuden presidentin François Hollandenkin muutosvaatimukset heti vaalien jälkeen mediassa ja poliitikkojen vaalianalyyseissa ainoastaan retorisiksi, mikä kuvaa karulla tavalla talousajattelun näköalattomuutta. Surullista ja ahdistavaa, mutta eteenpäin on mentävä.

L: Totta, tilanne on turhauttava. Onneksi kesä ja rillauskausi ovat alkamassa. Unohtuu tämäkin näköalattomuus hetkeksi.

3 responses to “Talouspuhetta mediasta ja Kreikasta

  1. Mikko toukokuu 23, 2012 7:23 pm

    Lähes koko kriisin ajan on ollut myös puhetta eurobondeista, mitä vastaan varsinkin Saksa ja Suomi ovat aina olleet. Jos olen yhtään ymmärtänyt teidän blogia, niin ei näillä olisi mitään merkitystä niin kauan kuin EKP ei osalistu valtioiden velkojen maksuun. Voisitteko selventää vähän näiden hyötyjä/haittoja?

    • rahajatalous toukokuu 25, 2012 8:38 am

      Eurobondeista puhuttaessa ei useinkaan ole kunnolla selvennetty mitä niillä tarkoitetaan. Yleensä niillä on tarkoitettu jonkinlaisia eurovaltioiden yhteisiä velkakirjoja (joskin harvoin on selvennetty, miten niiden liikkeellelasku tapahtuisi). Yhteiset velkakirjat tietenkin alentaisivat valtionlainojen korkotasoa kriisimaissa ja nostaisivat sitä muualla.

      Eurobondit olisivat nykyistä linjaa parempi ratkaisu, mutta niidenkin tapauksessa valtionlainojen korkojen määräytyminen jätettäisiin yksityisten luottomarkkinoiden varaan. Toisin sanoen eurobondit eivät olisi mikään varma ratkaisu eurokriisiin.

      Lauri

    • rahajatalous toukokuu 25, 2012 8:41 am

      Jos yhteisillä velkakirjoilla kerättäisiin valuuttaa, jolla selvitettäisiin Kreikassa tapahtuvan investointihankkeen maksut, olisi tämä tietysti Kreikan talouden näkökulmasta hyvä asia. Jos Kreikan tulisi myöhemmin kerätä velkojen kuolettamiseen tarvittava valuutta taloudestaan, on sen taakka tietysti eurobondien olosuhteissa pienempi kuin silloin, jos rahoituskustannuksia määrittelee Kreikan valtion velkakirjoilta tällä hetkellä vaadittava korko.

      Eurobondeilla on siis mahdollista laskea kriisimaiden rahoituskustannuksia. Monet kysymykset ovat kuitenkin edelleen avoimia. Siirtyisivätkö kaikki valtiot keräämään tarvitsemaansa valuuttaa yhteisillä huutokaupoilla? Jos näin kävisi, esimerkiksi Suomen ja Saksan rahoituskustannukset luonnollisesti nousisivat. Paljon puhutun kansallisen edun nimissä tällainen uudistus olisi tietysti pakko torpata. Toisaalta jos yhteisiä velkakirjoja lasketaan liikkeelle vain tiettyjen investointihankkeiden maksuliikenteen selvittämiseen, mikä taho olisi vastuussa hankkeiden koordinoinnista ja rahoituksen hankinnasta. Jonkinlaisia institutionaalisia muutoksia eurobondien käyttöönotto välttämättä vaatii.

      Eurobondeja ei tietysti tarvittaisi silloin, jos EKP sitoutuisi takaamaan valtioille maksuvälinettä tarkoituksenmukaisella korolla. Olemme aikaisemmin pitäneet tätä vaihtoehtoa ensisijaisena ratkaisuna eurokriisiin ja pidämme edelleen.

      Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 704 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: