Kreikan toivo elää

Kreikan uusiin parlamenttivaaleihin on aikaa kolme viikkoa. Uusimmat kannatuskyselyt lupaavat voittoa oikeistolaiselle Uusi Demokratia -puolueelle, joka voitti edellisetkin toukokuun alussa pidetyt vaalit. Uuden Demokratian menestys mielipidekyselyissä on rauhoittanut markkinoita ja niiden mieliä, jotka ovat asettaneet talouskurin Kreikan rahoitusavun välttämättömäksi ehdoksi. Uusi Demokratia on sitoutunut leikkauksiin, toisin kuin sen kanssa vaalivoitosta kovaa kisaa käyvä vasemmistolainen Syriza-puolue.

Toisin kuin Uusi Demokratia, yrittää  Syriza pelastaa Kreikan talouden jarruttamalla maalle rahoitusavun ehdoiksi asetettuja leikkausohjelmia. Lisäämällä talouteen tuotantoa ja vaihdantaa elvyttäviä julkisia investointeja Syrizan puoluejohto uskoo palauttavansa talouden kasvu-uralle ja työllisyyden kasvuun jo kuluvan vuoden aikana. Kreikan talouden pelastamiseksi on siis tarjolla hyvin erilaisia ratkaisumalleja.

Olemme tässä blogissa ja muualla useaan otteeseen vaatineet leikkauspolitiikan lopettamista Kreikassa ja muissa taantumaan ajautuneissa euromaissa. Koska leikkaukset vain vähentävät talouden kokonaiskysyntää, leikkaavat tulovirtoja ja lisäävät taloudellisten toimijoiden epävarmuutta, ei niiden avulla ole yksinkertaisesti mahdollista saada rahataloutta ylös syvästä lamasta. Yksityinen sektori saadaan jälleen velkaantumaan ja kannattelemaan talouskasvua Kreikassa vain siten, että talouden rahavirtojen määrä saadaan ensin käännettyä kasvuun julkisen kulutuksen avulla.

Julkisen kulutuksen lisääminen edellyttää sitä, että valtiolla on mahdollisuus hankkia maksuvälinettä maksujen selvittämiseen järkevin ehdoin. Tällä hetkellä Kreikan on mahdotonta hankkia eurovaluuttaa markkinoilta. Tämä johtuu siitä, että yksityiset sijoittajat pelkäävät tekevänsä tappioita solmiessaan velkasuhteen Kreikan valtion kanssa. Tästä syystä riskilisät ja velkasopimusten tuottovaatimukset ovat nousseet pilviin.

Kreikan talouden pelastuminen tapahtuukin vain siten, että rahoitus elvyttävään talouspolitiikkaan järjestyy. Muiden euromaiden ja IMF:n rahoitusapu on edellyttänyt juuri elvyttävästä politiikasta luopumista. Euroopan keskuspankin rahoitusapua vastustetaan voimakkaasti, minkä vuoksi Kreikan pelastaminen EKP:n avulla näyttää myös epätodennäköiseltä.  Kysymys kuuluukin, onko olemassa kolmatta vaihtoehtoa, jolla Kreikan valtion elvyttävän talouspolitiikan rahoitus voitaisiin järjestää.

Valtioiden velkakirjamarkkinoiden asiantuntija ja suursijoittaja Warren Mosler on sitä mieltä, että kolmas vaihtoehto on olemassa. Moslerin mukaan Kreikka tarvitsee uudenlaisen markkinapohjaisen rahoitusinstrumentin, joka on sijoittajille käytännössä katsoen riskitön.  Tällainen velkainstrumentti luotaisiin kirjaamalla velkasopimukseen ehto, jonka mukaan velkakirja on käytettävissä rajoittamattomasti Kreikan valtion verojen maksuun sen nimellisarvolla ja sille kertyneellä korolla siinä tapauksessa, että velan erääntyessä Kreikka ei pysty suorittamaan euromääräistä velkakirjan osoittamaa maksua.

Näin ollen pankit, jotka pitävät maksamatta jääneitä velkakirjoja hallussaan voivat käyttää niitä verojen maksuun asiakkaidensa puolesta. Asiakkaathan maksaisivat veronsa edelleen pääasiassa euroissa. Kun asiakkaat suorittavat verojen maksun pankin kautta, siirtävätkin pankit valtiolle eurojen sijasta erääntyneet velkakirjat. Näin ne saavat lopulta velkakirjojen mukaisen euromääräisen suorituksen, eikä valtion maksukyvyttömyys käytännössä edes toteudu. Kun liikepankit ja muut sijoittajat tiedostavat tilanteen, ei niillä ole tarvetta vaatia Kreikan velkakirjoilta suuria tuottovaatimuksia, jotka lopulta kuvaavat vain sijoittajien arvioimaa riskiä menettää rahansa. Kreikassa ei siis ole tarvetta ottaa käyttöön eurolle vaihtoehtoista käteisvaluuttaa, vaan uusi toimiva rahoitusinstrumentti.

Uuden rahoitusinstrumentin käytöönotto normalisoisi valtion rahoitusolosuhteet, jolloin se voi suunnata uusia resursseja reaalitaloudelliseen elvyttämiseen ja myös paljon kaivattuihin rakennemuutosta tukeviin investointeihin. Moslerin ehdotus antaa siis mahdollisuuden eurotalouden peruskorjaamiseen lopettamalla akuutin valtioiden rahoituskriisin.  Ehdotuksen täytäntöönpano voi lunastaa myös Syriza-puolueen vaalilupaukset yhtäaikaisesta elvytyksestä ja eurojärjestelmässä pysymisestä. Mediassahan nämä on tulkittu välttämättä ristiriitaisiksi tavoitteiksi. Innovatiivisilla institutionaalisilla muutoksilla ja järkevällä talouspolitiikalla sekä Kreikan talous että eurojärjestelmä ovat kuitenkin edelleen pelastettavissa.

Jussi Ahokas


About these ads

17 responses to “Kreikan toivo elää

  1. Matti Virtanen toukokuu 29, 2012 10:28 am

    Eikö ongelma kuitenkin ole se, että Kreikka tarvitsee rahaa maan ulkopuolelta kuitatakseen velkansa ulkomaisille velkojille? Vaikea nähdä, että tällainen lupaus saada maksaa verot valtion velkakirjoilla toisi ongelmaan mitään helpotusta. Eiväthän ulkomaiset rahoittajat ole verovelvollisia Kreikassa. Tarvittavan rahoituksen kerääminen Kreikan kansalaisilta veroina kuristaa taloutta paljolti samaan tapaan kuin menoleikkaukset. Nähdäkseni ainoa tapa saada Kreikka pysymään eurossa on antaa lisää velkoja anteeksi, ja muuttaa ulkomaisen avun ehtoja kannustavammiksi. Toisaalta, ehkä se Kreikan ero eurosta ei lopulta olisi kuitenkaan kovin paha juttu, ainakaan Kreikan itsensä kannalta. Esimerkiksi amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman ei ilmeisesti pidä sitä ollenkaan toivottomana tilanteena (ks. http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/05/15/more-on-greek-and-argentine-exports/). Ehkä ero olisikin huonompi juttu muiden euroalueen maiden kannalta johtuen seurannaisvaikutuksista Espanjassa ja Italiassa.

    • rahajatalous toukokuu 29, 2012 10:55 am

      Lupauksen tarkoituksenahan on taata uudelleenrahoituksen mahdollisuudet lyhyellä aikavälillä. Tällöin sen onnistuminen riippuu siitä, arvioivatko sijoittajat uudenlaiset velkakirjat riskittömiksi. Jos arvioivat, lähtevät tuottovaatimukset laskuun ja Kreikan rahoitusolosuhteet normalisoituvat. Tällöin ei koskaan pääse syntymään tilannetta, jossa velkakirjoja tarvitsisi käyttää verojen maksuun.

      Moslerin näkemys on se, että velkakirjoihin sijoittaneille riittää tieto siitä, että defaultin sattuessa kreikkalaiset pankit ovat edelleen halukkaita ostamaan velkakirjat niiltä pienellä alennuksella. Kreikkalaiset pankit tekevät tällöin voittoa ja myös sijoittajat voivat tehdä voittoa, jos alennus jää velalle kertynyttä korkoa matalammaksi (suuret alaskirjaukset ainakin vältetään). Tässä tapauksessa kaikki siis voittavat ja maksukyvyttömyys ei missään vaiheessa realisoidu.

      Kreikan ero on huono juttu Kreikan mutta ennen kaikkea muun euroalueen näkökulmasta. Siksi Moslerin esityksen luulisi kiinnostavan myös muita kuin kreikkalaisia päätöksentekijöitä.

      Jussi

    • rahajatalous toukokuu 29, 2012 10:58 am

      On totta, että suurin osa ulkomaisista sijoittajista ei ole verovelvollisia Kreikassa. Toisaalta tällä ei ole erityisemmin merkitystä, koska Kreikan pääasiallinen ongelma liittyy lainojen uusintaan tulevaisuudessa kohtuullisella korolla. Tämäntyyppisellä rahoitusinstrumentilla lainojen korot pystyttäisiin painamaan alas, koska kreikkalaisille pankeille verovakuudellisten bondien hankkiminen olisi lähes riskitöntä.

      On myös syytä ottaa huomioon, että jatkossa ulkomaiset sijoittajat voisivat tarvittaessa myydä hankkimansa velkakirjat (tosin pienellä tappiolla) kreikkalaisille rahoituslaitoksille.

      Lauri

  2. Matti Virtanen toukokuu 29, 2012 3:40 pm

    En vielä ihan ymmärtänyt sitä, että millä rahalla kreikkalaiset pankit sitten ostaisivat nämä verovakuudelliset velkakirjat ulkomaisilta sijoittajilta. Eli kuinka ulkomainen sijoittaja voisi luottaa siihen, että Kreikasta tulee näiden velkakirjojen vastineeksi jotain, jolla on arvoa myös Kreikan ulkopuolella. Saan sellaisen käsityksen, että ajattelette, että ulkomaiset sijoittajat rauhoittuisivat siitä, että saavat vakuudeksi paperin, jolla voivat maksaa Kreikassa veroja. Ei kuulosta kovin hyvältä vakuudelta minun mielestäni. Epäilen, että ei toisi olennaista muutosta asiaan. Vai jäikö minulta vielä jotain huomaamatta?

    • rahajatalous toukokuu 29, 2012 5:38 pm

      Kreikkalaiset pankit ostaisivat velkapaperit tietysti euroilla, jotka ainoastaan kelpaavat maksuvälineenä sijoittajille. Kun kreikkalaiset pankit voivat selvittää velat valtion kanssa kyseisillä velkakirjoilla, ei niiden tarvitse siirtää veronmaksajilta saamaansa valuuttaa valtion tileille. Kun kreikkalaiset pankit saavat velkakirjat haltuunsa niiden veronmaksukykyä alhaisemmalla hinnalla, on niillä kannustin ostaa. Sijoittajilla on tietysti kannustin myydä velkakirjat euroja vastaan kreikkalaisille pankeille ja täten välttää luottotappiot. Järjestely siis lisäisi Kreikan pankkijärjestelmään runsaasti likviditeettiä silloin, kun valtion maksukyky romahtaisi ja maksuvalmiuden kasvu palauttaisikin faktisesti valtion maksukyvyn. Sijoittajat saisivat siis euromääräisen suorituksen silloin, kun ne haluaisivat realisoida hallussaan olevat Kreikan valtion velkakirjat.

      Jussi

  3. Teemu Puskala toukokuu 30, 2012 2:04 pm

    - Jos verot maksetaan velkakirjoilla, niin miten valtio korvaa menetetyt tulot?
    - Eikö tässä oikeastaan määritellä velkakirjat rahaksi? Niiden arvo on nimellisarvo + korko, niillä voi maksaa veroja, niitä voi vaihtaa muihin hyödykkeisiin ja ne ovat valtion vakuudettomia papereita?

    • rahajatalous toukokuu 30, 2012 5:48 pm

      Jos oletetaan, että lopulta kaikki Kreikan valtion asettamat verot maksetaan velkakirjoilla, ei valtio todellakaan saa enää käsiinsä euroja. Tällöin se ei voi myöskään suorittaa euromääräisiä transaktioita ja käytännössä velkakirjat ovat korvanneet täydellisesti euron valtion valuuttana. Tällöin on todennäköistä, että myös kreikkalaiset liikepankit ja kotitaloudet alkaisivat hyväksyä niitä maksuvälineenä. Kuten olemme aikaisemmin kuvanneet, juuri verojen maksuun hyväksyttävä maksuväline nousee rahahierakiassa muiden velkasopimusten yläpuolelle ja siten yleisesti hyväksyttäväksi maksuvälineeksi.

      Moslerin ehdotuksen idea on kuitenkin siinä, että tällaiseen tilanteeseen ei koskaan ajauduta ja euro pysyy Kreikan valtion ainoana valuuttana, koska sijoittajille riittää tieto siitä, että Kreikan maksukyvyn kadotessa ne välttyisivät tappioilta.

      Jussi

  4. jari ojala kesäkuu 1, 2012 5:30 am

    ”Tässä tapauksessa kaikki siis voittavat ja maksukyvyttömyys ei missään vaiheessa realisoidu.”

    Onko todella näin? Sijoittajat siis pärjäävät, jos korkotuloja on kertynyt enemmän kuin velkakirjoista annettu alennus. Kreikkalaiset pankit pärjäävät, koska saavat velkakirjat alennuksella. Kansalaisten (muiden kuin pankkien) tulee kuitenkin maksaa alkuperäisen velkakirjan+koron verran veroja. Miten nämä tavalliset veronmaksajat tässä pärjäävät? Ketä tämä todellisuudessa hyödyttää?

    Liikepankeilla on jo nyt ”korkoverotusoikeus” valtioihin nähden. Nyt kreikkalaisille pankeille annettaisiin oikeus vetää välistä veroja. Mistä valtio saisi rahaa, kun pankit muuttaisivat velkakirjat ”verorahoiksi” itselleen? Kuka lainaa antaisi? Mihin valtiota tarvitaan? Sijoittajat siis uskovat, että pankit keräävät tehokkaammin veroja lainojen maksuun, eivätkä verorahat mene ”hukkaan” muuhun kulutukseen. Warren Moslerin ajatus suursijoittajana tuntuu juuri suursijoittajan ajatukselta, turvata oma etu.

    Sitten on vuorossa utopistinen ajatusleikki. EKP painaa rahaa ja antaa sitä vastikkeetta jokaiselle eurovaltiolle vaikkapa 1000€/kansalainen. Toisaalta voihan tuon rahan ohjata suoraan kansalaisenkin käyttöön kesärahana tai joululahjana. Miten tämän näette ja mitä se toteutuessaan aikaansaisi?

    • rahajatalous kesäkuu 1, 2012 7:44 am

      Mistä valtio saisi rahaa, kun pankit muuttaisivat velkakirjat ”verorahoiksi” itselleen? Kuka lainaa antaisi? Mihin valtiota tarvitaan?

      Jos liikepankit hyväksyvät valtion velkakirjat maksuvälineenä, voi valtio luoda rahaa tyhjästä. Jos kotitaloudet eivät vielä hyväksy valtion velkakirjoja maksuvälineenä, on liikepankkien muutettava ne euroiksi selvittäessään valtion kotitalouksille suorittaman maksun. Jos velkakirjoista on tullut myös käteisvaluutta, voivat pankit siirtää ne suoraan kotitalouksille.

      Jussi

  5. jari ojala kesäkuu 1, 2012 9:31 am

    Kyllä on helpompiakin tapoja luoda rahaa tyhjästä, kuten olette itsekin todenneet. Tosin euron saa silloin unohtaa. En kyllä näe tämän esitetyn uuden järjestelyn etuja. Verojenkeruuoikeus tulee mielestäni olla vain valtiolla.

    • rahajatalous kesäkuu 1, 2012 10:59 am

      Verojenkeruuoikeus onkin ainoastaan valtiolla. Liikepankit vain toimivat maksujen selvittäjinä kotitalouksien ja valtion välillä. Näinhän asia on nykyjärjestelmässäkin.

      Jussi

  6. Jari Saarhelo kesäkuu 1, 2012 7:03 pm

    Kreikan valtion verotulot olivat vuonna 2011 noin 88 miljardia ja velkaa on haircutin jälkeen noin 300 miljardia. Yhden vuoden verotuloilla pystyttäisiin siis maksamaan korkeintaan 30 prosenttia velasta takaisin. Ehdottamanne järjestelmä kannustaa siis velkojia vaatimaan ongelmatilanteissa rahansa nopeasti pois, koska vain nopeimmat saavat rahaa – samankaltainen ilmiö kuin tallettajien joukkopaniikki pankin joutuessa ongelmiin. Hyvän sään systeemi, joka tosiaan toimii vain silloin kun kukaan ei vielä vaadi rahojaan pois. Oikeassa elämässä valtion rahoitusta ei voi missään tapauksessa voi rakentaa tuollaisen oletuksen varaan.

    Kreikalla ei ole varaa antaa penniäkään verotuloista velkojen maksuun, sillä viime vuoden kulut olivat 20 miljardia tuloja suuremmat. Jokainen velkojille maksettu sentti pitäisi korvata laskemalla liikkeelle sentin verran velkaa. Velkoja saisi rahansa takaisi vain jos jostain löytyy uusi ostaja. Ainoa ero velkojen myyntiin jälkimarkkinalla olisi se, että Kreikan valtio kantaa riskin velkojen arvon laskusta.

    Jos liikepankit hyväksyvät paperit rahana, niin Kreikalla olisi uusi valuutta. Siis muuten sama kuin Drakma paitsi nimi saattaisi olla toinen.

    Viiden prosentin korko 300 miljardista tekee 15 miljardia, joka veisi 17 prosenttia verotuloista. Oikeasti Kreikan lainaushistorialla koron pitäisi liikkua Euroa edeltäneellä 8-10 prosentin tasolla, mikä nostaisi korkokulut 24-30 prosenttiin tuloista. Vuosikaupalla jatkunut elvyttäminen on jättänyt jälkeensä vain ylivelkaantuneen valtion. Miksi ihmeessä sama lääke, jolla ongelma luotiin, ratkaisisi ongelmat? Ylivelkaantumista ei hoideta myöntämällä lisää velkaa.

    • rahajatalous kesäkuu 2, 2012 6:24 am

      Hei,

      mukavaa, että Moslerin esitys Kreikan ja muiden rahoitusongelmissa olevien valtioiden pelastamiseksi kiinnostaa. On totta, että nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa Kreikan velanmaksukyky on heikentynyt oleellisesti ja verotulot ovat supistuneet rankasti. Arvioitaessa Kreikan velanmaksukykyä pitäisi kuitenkin tarkastella pelkästään virtoja eikä virtoja ja varantoja sekaisin. Eli merkitystä on sillä millainen valtion velkarakenne on maturiteetiltaan ja millainen on valtion lainojen todellinen korkotaso. Kreikan valtiohan on maksukyvytön ainoastaan silloin, kun se ei pysty suorittamaan maksua erääntyvästä velasta. Tällöin todellisuudessa valtiolla on huomattavasti enemmän aikaa kerätä verotuloja velkojen maksuun kuin esimerkissäsi oletetaan.

      Ylivelkaantuminen on mielenkiintoinen käsite. Kuten olemme kuvanneet, perustuu koko nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän toiminta velkaan, jolloin myös talouden kasvu ja vakaa taloudellinen kehitys edellyttävät yleensä velkamäärän kasvua. Koska velan vastinparina on aina rahavarallisuus, pitäisi myös ylivelkaantumisen vastinparina olla ylivarallisuuden kertyminen. Tällaista käsitettä ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Saksan ja Suomen vaihtotaseen ylijäämät nähdään onnistuneeksi ja tavoiteltavaksi taloudelliseksi toiminnaksi samalla unohtaen, että ilman alueiden ulkopuolelta tulevia rahavirtoja ylijäämiä ei koskaan olisi voinut syntyä.

      On totta, että EMU-jäsenyys ja EMU:n tämänhetkinen institutionaalinen järjestys ovat vaikeuttaneet eteläisen Euroopan maiden ulkoisesta ja sisäisestä tasapainosta huolehtimista, josta julkisen sektorin velkaantuminenkin on tietysti seurausta. Tämän ongelman korjaaminen pysäyttämällä talouden toiminta kokonaan ei ole järkevää eikä inhimillistä. Kriisi on ratkaistava muuttamalla talousliiton rakenteita ja nykyisiä toimimattomia instituutioita.

      Jussi

  7. Jari Saarhelo kesäkuu 4, 2012 9:02 pm

    Esimerkkini oli tosiaan kärjistetty. Ennen kriisiä Kreikan lainojen maturiteettiprofiili oli hyvin painottunut alle 3 vuoden juoksuaikoihin, joten aikamoinen määrä pääomaa juoduttiin lainaamaan uudelleen joka vuosi, mutta ei kaikkea kuten oikein korjasit.

    Joka tapauksessa Kreikan valtiolla ei todellisuudessa olisi lähitulevaisuudessa varaa maksaa yhtään pääomaa takaisin, vaan kaikki jouduttaisiin uusimaan. Velkakirjojen myynti markkinoille ei ole samanlainen automaatti kuin rahanpainaminen, sillä jokaiselle paperille täytyy löytää ostaja ja korko heittelee. En itse usko etuoikeuden verotuloihin muuttavan tilannetta nykyisestä oleellisesti, sillä uusi systeemi ei muuta verotulojen määrää.

    Nykyinen kriisi on osoittanut, että rahaliitossa on paljon korjattavaa. Kreikan ongelmia ei kuitenkaan voi sälyttää EU:n harteille. Kreikka on laiminlyönyt kilpailukykynsä kehittämisen, ottanut kantokykyyn verrattuna liikaa velkaa ja kaiken lisäksi sumutti partnereitaan EU:ssa todellisesta velkatilanteesta.

    Kreikan taloutta ei tosiaan kannata pysäyttää. Paras tapa pitää talous pyörimässä ja saada hiljalleen kasvu takaisin käyntiin on luoda yritystoiminnalle ja yksityiselle sektorille vakaat olosuhteet toimia. Kreikan päättäjien kyvyttömyys viedä rakenteellisia uudistuksia läpi, jatkuvat uudet verot, mellakointi ja nykyinen epävarmuus meneekö valtio konkurssiin seuraavan kuukauden aikana estää investoinnit sekä aiheuttaa raha- ja pääomapaon Kreikasta. Syrizan puheet sosialisoinnista ja huvittava väite, että sopimukset EU:n suuntaan voidaan rikkoa ja pysyä samaan aikaan EU:ssa ja Eurossa vain kiihdyttävät talouden taantumista.

    • rahajatalous kesäkuu 5, 2012 6:05 am

      Olemme siis eri mieltä lähinnä kahdesta asiasta. Siitä, onko Kreikan kriisin syynä ensisijaisesti talous- ja rahaliiton toimimaton institutionaalinen järjestys vai Kreikan hallitusten epäonnistuminen sekä siitä onko yritystoiminnan luomista ja yksityisen sektorin toimintaolosuhteiden vakauttamista mahdollista tehdä ilman aktiivista kokonaiskysynnän eli rahavirtojen säätelyä, mikä tarkoittaa Kreikan tapauksessa elvytystä.

      Rahatalousjärjestelmän perustoimintalogiikkaan nojautuen väitän edelleen, että kriisin on lopulta aiheuttanut alueellisia rahataloudellisia epätasapainoja välttämättä kärjistävän rahaliiton luominen, joka poisti tärkeimmän alueellista rahataloudellista tasapainoa aikaansaavan mekanismin, valuuttakurssimekanismin eikä tuonut tilalle riittäviä korvaavia markkinaehtoisia tai poliittisesti säädeltyjä mekanismeja, esimerkiksi rahaliiton laajuista tulonsiirtojärjestelmää.

      Väitän edelleen, että ilman riittäviä rahavirtoja ja rahamääräisen nettovarallisuuden kerryttämisen mahdollisuuksia yritystoimintaa ei eteläisen Euroopan maihin markkinaehtoisesti synny. Deflaatiokierteessä kapitalistinen yritystoiminta ja investointitoiminta on käytännössä mahdotonta, koska voitot supistuvat velkojen nimellisen arvon pysytellessä ennallaan. Ennen kuin deflationaarinen kierre katkaistaan, on turha puhua uuden yritystoiminnan luomisesta ja rakenteellisista uudistuksista. Lamasta nouseminen ilman julkisen sektorin aktiivisia elvytystoimia tai voimakasta globaalia noususuhdannetta ei vain ole käytännössä (eikä myöskään postkeynesiläisessä teoriassa) mahdollista. Kumpaakaan ei ole tällä hetkellä tapahtumassa Kreikan, Espanjan ja muiden kriisialueiden tilanteen helpottamiseksi.

      Siksi rahoituskriisi on ratkaistava ensin. Muut rakenteelliset ongelmat vasta sitten.

      Jussi

  8. Jari Saarhelo kesäkuu 15, 2012 11:15 am

    Reinhartin ja Rogoffin erinomaisen kirjan ”This time is different” tilastoista selviää, että Kreikan valtio on vuoden 1800 jälkeen ollut keskimäärin joka toinen vuosi konkurssissa. Valtion talouden ja kilpailukyvyn hoito on siis Kreikassa ennenkin ollut leväperäistä. Oleellisesti ottaen väität, että ”This time is different”, mitä en paatuneena realistina yksinkertaisesti jaksa uskoa.

    Olemme tosiaan eri mieltä, enkä usko että tuo erimielisyys konvergoituu tällä keskustelulla mihinkään suuntaan. Lopetan siksi kommentoinnin tähän.

    Jari

    • rahajatalous kesäkuu 15, 2012 11:46 am

      Pointtini oli siis se, että nykyisen talouskriisin taustalla on ensisijaisesti toimimaton EMU-järjestelmä, minkä vuoksi eteläisen Euroopan jäsenmailla ei yksinkertaisesti ole ulospääsyä ongelmistaan. Vaikka Kreikka on aiemminkin ollut samassa tilanteessa, on oma valuutta tuonut liikkumatilaa, eivätkä kriisien taloudelliset vaikutukset ole levinneet esimerkiksi muualle Eurooppaan. Ottamatta kantaa Kreikan poliittiseen järjestelmään, maassa esiintyvään korruptioon ja kansantalouden (yritysten) kapitalistiseen kilpailukykyyn, näille toimimattomille rakenteille on välttämätöntä tehdä jotain. Muuten käsillämme on 1930- ja 40-luvun jälkeen pahin inhimillinen kriisi Euroopassa (ellei ole jo).

      Kiitos hyvistä kommenteistasi.

      Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 810 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: