Hyvinvoinnin rahoitus

Sunnuntaiaamun (13.2.2011) Helsingin sanomien etusivulla Suomen vientiteollisuus tervehtii kansalaisia muistuttaen, että ilman vientiä maassamme ei olisi mahdollista tuottaa nykyistä määrää hyvinvointipalveluita. Siksi teollisuuden liittojen yhteiskampanjassa kansalaisia kehotetaankin muistuttamaan päättäjiä vientiteollisuuden kilpailukyvyn vaalimisen välttämättömyydestä.

Vientiteollisuuden esittämä kuva, jonka mukaan vähintään puolet suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituksesta tulee vientisektorin maksamista verotuloista, on yleisesti hyväksytty totuus suomalaisessa keskustelussa. Vaikka ylijäämäinen vientisektori tarkoittaakin kansantaloutemme nettovarallisuuden kasvua, mikä voidaan laveasti tulkita hyvinvoinnin kasvuna, ei asialla kuitenkaan ole mitään tekemistä hyvinvointipalveluiden rahoittamisen kanssa. Tämänhän kaikki tämän blogin aktiiviset lukijat jo tietävät.

Nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä valtio ei tarvitse verotuloja tuottaakseen palveluita. Valtio voi luoda tuotantoon tarvitsemansa rahoituksen tyhjästä samalla tavoin kuin yksityisetkin toimijat. Verotuksen ainoa funktio on talouden kokonaiskysynnän hallitseminen. Jos esimerkiksi vientisektorilta syntyvät palkkavirrat uhkaavat aiheuttaa liian suuren kokonaiskysynnän kautta talouteen inflaatiopainetta, voi valtio leikata kotitalouksien ostovoimaa verottamalla.

Vientisektorimme lisää siis kansalaisten hyvinvointia ostaessaan heiltä työpanosta ja lisäämällä siten kotitalouksien ostovoimaa. Tätä suurempaa roolia vientisektorille ei ole syytä kirjoittaa suomalaisen hyvinvointivaltion suuressa kertomuksessa.

Advertisements

3 responses to “Hyvinvoinnin rahoitus

  1. Hannu Rainesto helmikuu 13, 2011 3:32 pm

    Nyt on kyllä niin, että arvoa ei voi luoda edelleenkään tyhjästä. Se, että painetaan vaihdonvälineitä joilla ei ole vastinetta ei ole muuta kuin tyhjän kuplan luomista, rikollisuutta josta vallankumouksen yhteydessä tulee köysi kaulaan! Se, että valtio tämän hyväksyy ja hyväksyisi myös itselleen lain ja tuomarien avulla ei poista tuota tosiasiaa, vaan päinvastoin näin nimeää asiaan osallistuneet, rikokseen suoraan syyllistyneet.

    Kuten tunnettua tyhjästä ei voi nyhjäistä pätee myös tässä asiassa kuin missä tahansa. Uskon kyllä, että moderniksi itseään luulevat taulapäät viehtyvät moisesta alkemiasta, mutta eivät he silti saa muuttettua tyhjää kullaksi!

    • rahajatalous helmikuu 14, 2011 9:13 am

      Kiitos kommentistasi, Hannu. Olet siis sitä mieltä, että talousjärjestelmässä ei tulisi olla minkäänlaisia velkasuhteita. Tällöin jokaisessa transaktiossa kaksi yhtä suurta arvoa siis vaihtaisi omistajaa. Tämä näkemyshän vastaa täsmälleen klassisen (porvarillisen) taloustieteen näkemystä vaihdannasta ja sitä myöten rahasta arvoa sisältävänä vaihdonvälineenä.

      Todellisuudessa tällaista rahaa ei koskaan ole ollut olemassakaan, vaan raha on aina ollut merkki velkasuhteesta kahden osapuolen välillä. Kuten hyvin tiedät, velkasuhteita on täysin mahdollista ”nyhjäistä tyhjästä”, jos kaksi vaihdantaan osallistuvaa toimijaa näin vain päättää. Raha siis syntyy vaihdannassa ja ilmentää velkasuhdetta, eikä se liity suoraan minkään hyödykkeen objektiiviseen arvoon, vaan siihen, millaisen sopimuksen ostaja ja myyjä tietyn hyödykkeen omistussuhteen muuttamisesta tekevät. Tämä on nimenomaan se dynamiikka, mikä tuottaa Marxinkin päätä vaivanneita vaihtoarvoja, jotka puolestaan eroavat hyödykkeiden käyttöarvoista.

      Olet kuitenkin oikeilla jäljillä väittäessäsi, että velkarahaan perustuva talousjärjestelmä on altis kuplille ja inflatoriselle kehitykselle. Tämä on todellakin mahdollista, jos velkasuhteita solmitaan sellaisten transaktioiden synnyttämiseksi, jotka eivät tuota riittävää määrää reaalista hyötyä (käyttöarvoa) talouteen. Tällöin hyödykkeiden tarjonta jää jälkeen hyödykkeiden kysynnästä, mikä tarkoittaa kysyntäinflaatiota ja hintojen nousua.

      Jos valtion kulutuksen tarkoituksena on tuotannon lisääminen, eli velkaraha käytetään työvoiman ostamiseen ja palkkojen maksuun, talouteen syntyy nimellisen arvon rinnalla yhtä aikaa myös reaalista arvoa. Siten luotua velkaa vastaa arvonmuodostus, eikä kuvaamaasi tyhjästä luontia tapahdu. Jos taas valtio luo velkarahan maksaakseen vastikkeettomia tulonsiirtoja, jolloin arvonmuodostusta ei tapahdu, luo valtio todellakin ostovoimaa tyhjästä. Tästä seuraa inflaatiopainetta. Verottamalla syntyneen ostovoiman pois valtio voi kuitenkin poistaa inflaatiopaineen taloudesta. Samalla köysi voidaan poistaa myös virkamiesten ja päätöksentekijöiden kaulasta.

      Jussi

  2. Riku Mellin helmikuu 15, 2011 1:38 pm

    Hmm.. On mielenkiintoista nähdä neo-chartalistista blogia Suomessa. Jotta voisimme tehdä kunnon päätöksiä tulevaisuudelle pitää meidän kuunella kaikki vaihtoehdot, eikä sulkea pois mitään vaikka kuinka Krugmanit tai Benkut sanoisivat.

    Näen kuitenkin Itävaltalaisen talouskoulun kannattajana arvoitten kysymyksen arvoista ihan toisenlaisena. En näe vaihtokauppoja nolllasta-nollaan pelinä, vaan tilanteena jossa kummatkin saavat enemmän kuin ennen vaihtokauppaa, koska kaikki arvot ovat subjektiivisia ihmisten välillä.

    En tietenkään halua kommentillani suuresti kritisoida neo-chartalismia, ottaisin tämän post-Keynesialaisen näkemyksen nyky hulluudesta minä päivänä hyvänsä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: