Eläkerahat investointeihin

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vieraili lauantaina Yleisradion ykkösaamussa esittelemässä puolueensa agendaa ja tulevaisuuden tavoitteita. Monia kummastutti Soinin esittämä ajatus eläkerahastojen varojen sijoittamisesta kotimaisiin infrastruktuuri-investointeihin. Vaikka vain harva vastustaa tie- ja rautatieverkostomme kunnossapitoa ja kehittämistä, ei juuri kukaan näytä kannattavan investointihankkeiden rahoittamista eläkevaroista.

Soinin investointimallin uskotaan olevan merkittävä uhka suomalaisten eläkkeille. Koska rahastoidulla eläkevarallisuudella on tarkoitus suorittaa tulevaisuuden eläkkeiden maksu, olisi Soinin esittämien investointien saatava aikaan suoria tulovirtoja, jotta eläkevarallisuus ei pääsisi supistumaan ja aiheuttaisi todellista eläkepommia. Rahoitusmarkkinoille sijoitetun eläkevarallisuuden kohdalla samanlaista pelkoa ei ole niin kauan kuin yleinen markkinakehitys on positiivista ja sijoitusten nimellinen arvo nousee tasaisesti. Vaikka finanssikriisit ovat mahdollisia, niiden riski koetaan pienemmäksi, kuin Soinin investointiohjelman.

Tietysti myös julkisista infrastruktuuri-investoinneista voi seurata valtiolle tulovirtoja, joilla tulevaisuuden eläkkeet voidaan maksaa. Jos investoinnit johtavat nopeampaan yksityisen kysynnän sekä vientikysynnän kasvuun ja siten nopeampaan talouskasvuun, myös valtion verotulot kasvavat. Tässä tapauksessa Soinin antama sijoitusvihje osoittautuisi varsin kelvolliseksi ja eläkkeiden maksaminen kaikille suomalaisille olisi mahdollista tulevaisuudessakin. Lisäksi liikkuminen kotimaassa olisi miellyttävämpää, tehokkaampaa ja turvallisempaa.

Modernin rahateorian valossa koko edellinen pohdiskelu vaikuttaa kuitenkin jo lähtökohtaisesti järjettömältä. Jos valtio voi rahoittaa itse oman kulutuksensa, miksi se ei tee sitä Soinin investointiohjelman, Matti Vanhasen investointiohjelman, vihreän investointiohjelman toteuttamisen tai vaikkapa suomalaisten eläkkeiden maksamisen tapauksessa. Kuten todettua, on valtion rahoitusvaje kaikissa näissä tapauksissa vain ja ainoastaan poliittinen valinta.

Keinotekoisen niukkuuden lisäksi nykyinen toimintamalli, jossa eläkevarat rahastoidaan, saa aikaan myös laajempia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ”lieveilmiöitä”. Luodun velkarahan holvaaminen eläkerahastoihin lisää nimittäin talouden säästämistä ja vähentää kokonaiskysyntää. Tällä on suora vaikutus reaalisen tuotannon ja työllisyyden kasvuun. Lisäksi eläkevarojen sijoittaminen rahoitusmarkkinoille ruokkii inflatorisia kuplia, joiden puhkeamisen seuraukset tunnetaan 2010-luvun alussa erityisen hyvin. Ehkäpä eläkerahastoista pitäisi hankkiutua eroon kokonaan.

Mainokset

3 responses to “Eläkerahat investointeihin

  1. Ari Koskinen maaliskuu 5, 2011 10:01 pm

    Katsoppa Soinin haastattelu uusiksi. Soini lainaisi eläkerahastojen varoja kunnille ja valtiolle korkoa vastaan. Soini pitää Suomen valtiota ja kuntia turvallisempana sijoitus kohteena kuin esim. kreikkaa jonka lainoja eläkerahastomme ovat ostaneet. On totta, että valtio voisi luoda itse rahat. Soinin ehdotus on kuitenkin parempi kuin nykyinen käytäntö. Soinin ehdotuksella voitaisiin kiertää osittain euro-alueen keskuspankkirahoituksen kieltävät säännöt. Soinin mallissa korot eivät tosin palautuisi valtiolle, mutta jäisivät yhteiseen hyvään kuitenkin.

  2. Timo Karjalainen maaliskuu 6, 2011 7:01 pm

    Soinin ehdotus kannattaa tutkia huolella.

    Intuitioni sanoo, että Soinin ajatuksessa – joka ei ole uusi – on paljon ituja, joita kannattaa alkaa jalostaa karsimalla huonot erilleen hyvistä iduista niin, että samalla ansioeläkejärjestelmä läpivalaistaan tositiedon avulla eikä vain poliittisten tai muuten väärien uskomusten avulla, kuten nyt tapahtuu.
    Seuraavissa Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkeleissa olen käsitellyt ansioeläkejärjestelmään liittyviä tärkeitä näkökohtia, jotka ovat avuksi tuossa läpivalaisussa.

    Suomalaisen vanhuusturvan sisäisistä suhteista. Yhteiskuntapolitiikka (=YP)/2003/2 http://www.stakes.fi/yp/2003/2/032karjalainen.pdf
    Suomen vanhuusturva tarvitsee kritiikin kritiikin kritiikkiä YP/2003/3, http://www.stakes.fi/yp/2003/3/033karjalainen.pdf
    Onko lakisääteinen vanhuudenturvamme vakuutus. YP/2003/5 http://www.stakes.fi/yp/2003/5/035karjalainen.pdf

    Vuonna 2003 esille nostamani näkökohdat on Suomessa ”vaiettu kuoliaiksi”, niin kuin monet muutkin kansalle tuntemattoman ansioeläkejärjestelmämme tärkeät piirteet. Voi olla, että edes systeemin luojat ja pyörittäjät eivät ole tietoisia kaikista luomuksensa piirteistä. Työeläkerahastoista ja koko ansioeläkejärjestelmästämme – jota 1980-luvulla tekijät kehuivat maailman parhaaksi – on muodostumassa – tai jo muodostunut – Suomen sosiaalipolitiikan suurin häpeäpilkku, häikäilemättömien johtajien ahneuden tyyssija sekä ”pimeän” salatun informaation kenttä osana globaalisti operoivaa finanssiteollisuutta, joka vuonna 2008 jo oli kaataa länsimaiden työläiset polvilleen.

    On tosi Hienoa, että Soini uskalsi pöyhäistä tuota ”kaikkein pyhintä rahakasaamme”, jota eliitti varjelee kuin silmäteräänsä kaikilta analyyttisilta katseilta ( koska se palvelee ensisijassa eliitin etua), joka on käärittyä kokoon jätkän selkänahasta ja jonka toimintaperiaatteista kansaa on pidetty tarkoituksella ulkona kuin lumiukkoa kuutamolla. Moinen huiputus ei voi tietenkään enää kauaa jatkua. Sivistyskansan oikeus ja velvollisuus on vaatia tuotettavaksi ja jaettavaksi riittävän totuudenmukaista tietoa kansan kiven kovalla työllä luomastaan varallisuudesta. Tässä suuntaviittoja tälle tiedolle :

    1.) Yhtäältä tarvitaan teoreettista lisäymmärrystä sille, miksi eläkerahastot ovat tarpeellinen kansantalouden ja julkistalouden elementti. Minusta rahastot ovat tarpeellisia jo tästä syystä: Ihmisen ja ihmisyhteisön on aina turvallisempaa olla rikas ja rakas ( siis myös muiden kuin työeläkepomojen), rikkaudesta ja rakkaudesta seuraa onnea ja vaikutusvaltaa, jotka ominaisuudet puuttuvat köyhältä ja raukalta, joka jää välttämättömästi aina muiden (=rikkaampien ja onnekkaampien) armopalojen varaan. (Vrt. myös Suomen perusturva, joka mielestäni heijastaa paitsi systeemin suunnittelijoiden järjen köyhyyttä myös pahaa tahtoa.) Muitakin teoreettisia perusteluja kannattaa selventää.

    2.) Teoreettinen lisäymmärrys antaa rationaalisesti ja eettisesti perustellut suuntaviitat sille, miten eläkerahastoja on viisasta sijoittaa mahdollisimman tuottavasti ja turvaavasti nykyisten ja tulevien eläkeläisten kannalta katsottuna.

    a) Tarkastelun yhtenä lähtökohtana on oletus, että eläkkeet sekä niiden maksamisen eli ns. eläkevastuiden turvaksi luodut eläkerahastot ovat ”myöhennettyä palkkaa tai ansiota”, joka on etuuden saajan näkökulmasta jo ansaittua varallisuutta. (Tällä voidaan perustella sitä, että palkat ovat pieniä, niin kuin ne Suomessa ovat keskimäärin.) Näin ansioeläkejärjestelmän luojat ja ylläpitäjät mielellään nyt sanovat tai ainakin sanoivat ennen. Se, että tässä vaihtoehdossa on periaatteessa kyse työntekijän ja tulevan eläkeläisen eläkevarallisuudesta , eikä työnantajan tai jonkin työeläkejohtajan varallisuudesta on äärimmäisen tärkeä seikka .

    Em. YP-artikkeleissani olen osoittanut, että todellisuudessa eläkkeet voivat olla vain osittain ”myöhennettyä palkkaa”. Tätä kuvaa esim. se, että eläkeläisen kuollessa hyvin nuorena tämän käyttämättä jäänyttä, jo aiemmin ansaittua ”myöhennettyä palkkaa” – jota kutsun ”implisiittiseksi perinnöksi” – ei maksetakaan automaattisesti Suomessa vainajan perillisille, kuten tietääkseni tapahtui esim. Kreikassa ennen Kreikan kriisiä . Nyt nämä implisiittiset perinnöt uppoavat jonnekin eläkesysteemin sisään, lähestulkoon kuin ”mustaan aukkoon” eläkeläisen ja työläisen näkökulmasta katsottuna.

    b) Tarkastelun toisena vaihtoehtoisena lähtökohtana on se, että lakisääteiset ansioeläkkeet muuttuvat eläkeläisen omaisuudeksi vasta sen jälkeen, kun ne on tipoittain kerran kuukaudessa maksettu eläkeläisen pankkitilille eläke-etuutena. Tässä katsannossa työnantajan ja työntekijän aiemmin maksamat eläkemaksut ovat veroja. Tähän lähtökohtaan nojautuu Soinin ehdotus.

    Todellisuudessa lähtökohdat a) ja b) ovat tosia eli ansioeläkejärjestelmä on verojärjestelmän, henkilökohtaisen säästöjärjestelmän ja vakuutusjärjestelmän yhdistelmä eli ”hybridi , jonne mahtuu yhtenä elementtinä myös Soinin ehdotuksen jalostaminen.

    Jos Soinin ehdotusta alkaa jalostaa em. pohjilta, ehdotus voi osoittautua hyväksi.

  3. Ville Helin maaliskuu 9, 2011 12:57 pm

    ”Tietysti myös julkisista infrastruktuuri-investoinneista voi seurata valtiolle tulovirtoja, joilla tulevaisuuden eläkkeet voidaan maksaa. Jos investoinnit johtavat nopeampaan yksityisen kysynnän sekä vientikysynnän kasvuun ja siten nopeampaan talouskasvuun, myös valtion verotulot kasvavat.”

    Eikö tässä kannattaisi myös miettiä, että minkälaisten tuotteiden ja raaka-aineiden kysyntä ja kuljetus voisi kasvaa uudella ja paremmalla infralla, mihin nykyinen infra ei taivu? Onko niitä? Hieman asian vierestä, mitä jos haja-asuttaminen ja virastojen ripottelu ties minne metsään lopetettaisiin, ja alettaisiin suosimaan näiden sijoittamista esim. kolmeen keskittymään esim. 10 sijaan, eikös se vähentäisi tarvetta mm. pitkille ja komeille teille eli tälle perusinfralle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: