Kevyet retoriset ehdot

Vastavalittu Suomen eduskunta on joutunut kovaan tulikasteeseen. Hallituksen muodostaminen on osoittaunut mahdottomaksi tehtäväksi, kun vaaleissa parhaiten menestyneiden puolueiden näkemykset Portugalille suunniteltavasta apupaketista eroavat radikaalisti toisistaan. Viime viikolla aloitettu työ eduskunnan yhteisen kannan muodostamiseksi ei luonnollisestikaan johtanut mihinkään.

Tänään puolueiden eduskuntaryhmät ovat kertoneet julkisuuteen linjoistaan ja mahdollisista apupaketin hyväksymiselle asettamistaan ehdoista. Perussuomalaisten ja Kokoomuksen vastakkaiset näkemykset olivat jo aiemmin kaikkien tiedossa. Niinpä huomio kohdistui ensisijaisesti SDP:hen, jonka ounasteltiin esittävän myönteiselle päätökselleen jonkinlaisia ehtoja.

SDP:n ehtoja Portugalin apupaketille on kuusi ja ne pyrkivät paljon puhutun ”sijoittajavastuun” toteuttamiseen. Ensimmäiseksi puolue vaatii kriisimaiden velkakestävyyden rehellistä arviointia, jolla on tarkoitus selvittää maiden maksukyky keskipitkällä aikavälillä. Jos tämä todetaan puutteelliseksi, ehdottaa SDP valtion velkojen uudelleenjärjestelyä. Sanallakaan ei kuitenkaan mainita, miten yksityisten pankkien rahallistamat lainat tulisi järjestää uudelleen ja millaisia vaikutuksia tällä olisi Euroopan pankkijärjestelmän toiminnalle.

Toiseksi SDP vaatii sijoittajavastuuta pankkien varainhankinnan takaamisessa. Eksplisiittisesti vaatimus kuuluu, että ”pankkien rahoituksessa suuria riskejä tietoisesti ottaneet osallistuvat taakan jakamiseen”. Vaatimuksen tulkinta on vaikeaa, sillä ainoa pankkien rahoittaja eurojärjestelmässä on Euroopan keskuspankki. Ilmeisesti SDP siis vaatii EKP:ta takaamaan pankkijärjestelmän maksukyvyn, jos pankkien väliset lainamarkkinat jostain syystä häiriintyvät.

Kolmanneksi vaaditaan sitoutumista lainasalkun säilyttämiseen, jolla tarkoitetaan yksityisten luotottajien sitoutumista ongelmamaan rahoittamiseen senkin jälkeen, kun maa on uusinut lainojaan kriisirahastosta. Koska kriisimaiden ”yksityiset luotottajat” ovat tosiasiassa liikepankkeja, jotka vain myyvät hankkimansa velkakirjat yksityisille sijoittajille, on tätäkin vaatimusta vaikea tulkita. Liikepankkien halukkuus lainata rahaa riippuu puolestaan vain ja ainoastaan lainaajan maksukyvystä. Jos maksukyky heikkenee, nostavat pankit korkovaatimustaan. Tämähän on juuri aiheuttanut julkisen talouden kriisin Euroopassa. Jos SDP vaatii, että liikepankkien on jatkettava valtioiden luototusta, ei korkojen voi antaa määräytyä tulevaisuudessa markkinaperusteisesti.

Neljäntenä ehtona on avoin ja vastikkeellinen pankkituki, jolla viitataan jo mahdolliseen Euroopan laajuiseen pankkikriisiin. Esityksessä vaaditaan pankkien vakavaraisuusvaatimusten nostoa eli oman pääoman kasvattamista suhteessa lainakantaan. Vastuu pääomittamisesta sälytetään ensisijassa yksityiselle sektorille, mutta kriisiolosuhteissa jokaisen maan tulee huolehtia omien pankkiensa pääomittamisesta. Näin ollen SDP on valmis siirtämään eurokriisin ratkaisun pois suomalaisten vastuulta, sillä pankkisektorimme kuuluu Euroopan vakavaraisimpiin. Valitettavasti pankkikriisin kärjistyessä ja Ranskan sekä Saksan joutuessa kaivamaan tarvittavat pääomat budjeteistaan, tulevat negatiiviset vaikutukset ulottumaan myös Suomen talouteen asti.

Viidentenä ehtona Portugalin apupaketille on muiden jäsenmaiden antaman tuen turvaaminen, joka tarkoittaa näiden etuotto-oikeutta valtion konkurssin sattuessa. Vaatimuksen yhtenä kohtana on jopa velkamaan omaisuuden myyntiohjelma, jonka imperialistisuutta jokainen tukea antaneen jäsenmaan kansalainen voi pohtia tykönään.

Viimeisenä vaatimuksena SDP esittää rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen muuttamista. Pankkien riskinottoa tulee rajoittaa  ja pankkien palkitsemisjärjestelmiin puuttua. Lisäksi vaaditaan pankkiveron ja kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa, joilla voitaisiin kerätä varoja mahdollisten uusien kriisien hoitamiseen. Nämä esitykset ovat tuttuja Euroopan sosialidemokraatisen puolueen kampanjasta jo parin vuoden takaa. Huomattavaa on, ettei sääntelyehdotusten tarkoituksena ole lähtökohtaisesti poistaa taloudelle haitallista spekulaatiota, vaan varautua paremmin siitä aiheutuviin kriiseihin.

SDP:n tiukat reunaehdot osoittautuvat jo nopean analyysin perusteella kevyiksi retorisiksi heitoiksi, joilla ei ole juurikaan tekemistä rahatalousjärjestelmän todellisuuden kanssa. Vaikka esityksien taustalla oleva tahto pyrkisikin toimivan ja oikeudenmukaisen talousjärjestelmän luomiseen, asettuu rajoitteeksi nykyisen eurojärjestelmän toimintamekanismien ymmärtämättömyys. Tästä asiasta kertoo muun muassa se, ettei esityksessä mainita kertaakaan Euroopan keskuspankkia ja sen roolia kriisin ratkaisussa. Tietysti tätä voi selittää SDP:n sitoutuminen nykyiseen eurojärjestelmään, jossa EKP:n itsenäisyyttä poliittisesta päätöksenteosta pidetään elintärkeänä lähtökohtana.

Kuten olemme aikaisemmin osoittaneet (1,2), on EKP:n rooli kriisin ratkaisussa täysin keskeinen. Myös muita rakenteellisia toimia tarvitaan, jotta euroaluetta vaivaavat epätasapainot voidaan tulevaisuudessa purkaa. Näitä rakenteellisia ratkaisuja eivät kuitenkaan ole julkisen sektorin ja hyvinvointipalveluiden leikkaukset tai muut taloudelliset kurjistusohjelmat, joita esimerkiksi Portugalin apupaketin ehdoiksi on määritelty. Eurojärjestelmä vaatii todellisia ja todellisuuteen perustuvia reformeja, joita suomalaisten ja erityisesti sosiaalidemokraattien olisi ollut tässä historiallisessa poliittisessa tilanteessa mahdollista esittää. Lopputuloksena oli kuitenkin pari liuskaa tyhjiä vaatimuksia, joiden kirjaaminen Portugalin apupakettiin ei tuottane eurooppalaiselle yhteisölle minkäänlaisia vaikeuksia.

Jussi Ahokas

Mainokset

2 responses to “Kevyet retoriset ehdot

  1. Riikka Söyring Touko 12, 2011 5:27 am

    Kiitän tästä kirjoituksesta. Sitten 1990-luvun kun Suomea junailtiin eu-kuntoon, olen suhtautunut varauksella SDP:n talous-/raha-arvioihin ja ”ponsiin”.

    Itse olen päätellyt, että pyrkimys on pakottaa maat talous-, velka-, pankki- ja finanssikriisein tilanteeseen jossa YK:n ja IMF:n himoama maailmanvaluutta alkaa näyttää jopa hyvälle ratkaisulle (vaikkei sitä olekaan) sekä myös jonkinlaisen maailmanhallituksen alle.

  2. Paul Biri Touko 12, 2011 1:05 pm

    Hyvä kirjoitus, Jussi Ahokas.
    Aikoinaan kaksi päivää ennen Maastrichtin sopimusta laitoin paikallislehteen i> Västra Nyland maksetun ilmoituksen, että vastustan sitä, jottei minua myöhemmin syytettäisi jälkiviisaaksi.
    SDP:n vaatimat ehdot ovat ”strösseliä” pinnalla. Toisaalta ajan myötä voi syntyä jotakin konkreettisempaakin.
    Suomi on niin pieni maa, että voisi huoleti olla hyväksymättä tukipaketin. On vaarallista, jos Eurooppaa yritetään alkaa perinpohjaisesti integroimaan. Itse olen ollut SDP:ssa vuodesta 1972.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: