Euroopan keskuspankin aika loppumassa

Taloudellinen katastrofi syvenee Euroopan kriisimaissa ja yhteiskunnallinen liikehdintä alkaa voimistua. Espanjassa paikallisvaalien alla oman vastalauseensa esitti nuorison protestista käynnistynyt M15-liike, joka ei nimestään huolimatta seuraa Markku Uusipaavalniemen talousajattelua, vaan vaatii ratkaisuja maan pahenevaan työttömyysongelmaan. Kun Espanjan työttömyysaste lähentelee 22 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 44 prosenttia, tulee liikkeelle riittämään kannatusta lähitulevaisuudessakin.

Vaikka yhteiskunnallisen kehityksen huolestuttava suunta on selvästi havaittavissa, eivät eurooppalaiset päättäjät ole vieläkään valmiita käynnistämään välttämättömiä toimenpiteitä talouskriisin ratkaisemiseksi. Kuten tässäkin blogissa on useaan otteeseen todettu, vaatii kriisin ratkaisu välttämättä Euroopan keskuspankin panosta. Kriisimaiden ongelmat tulevat jatkumaan niin kauan kuin niiltä evätään mahdollisuudet järkevähintaiseen keskuspankkirahoitukseen eli niiden kulutukseensa tarvitsemasta eurovaluutasta peritään liian korkeaa korkoa.

Vaikka tämä fakta on jo kaiken kansan tiedossa ja alkaa olla yleisesti hyväksytty myös talousasiantuntijoiden keskuudessa, on olemassa vielä viimeinen linnake, joka vastustaa henkeen ja vereen kriisimaiden rahoitusaseman helpottamista. Tämä linnake on Euroopan keskuspankki, jonka viimeaikaiset kannanotot asian suhteen ovat olleet entistäkin jyrkempiä. EKP:n johtajisto on viimeaikaisissa kommenteissaan tehnyt selväksi, ettei pankista ole herumassa apua esimerkiksi Kreikan pankeille, jos valtion velkoja aletaan järjestellä uudelleen.

Lisäksi EKP on osoittanut erittäin vahvaa sitoutumista inflaatiotavoitteeseensa ja nostanut ohjauskorkoaan, mihin esimerkiksi Englannin ja Yhdysvaltojen keskuspankit ovat olleet haluttomia ryhtymään kiihtyvästä inflaatiosta huolimatta. Euroopan keskuspankin itsenäisyydestä ja mandaatista pidetään siis kynsin ja hampain kiinni, vaikka talousjärjestelmä sen ulkopuolella uhkaa romahtaa. Tämä kertoo erittäin hyvin siitä ideologisesta voimasta, mikä EMU-järjestelmän ja EKP:n rakentamisen taustalla on viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttanut.

Tällä hetkellä Euroopassa käydään siis kamppailua ideologisen ja materiaalisen todellisuuden välillä, joka on pikku hiljaa kääntymässä materiaalisen todellisuuden voitoksi. Vaikka yhteiskunnallisen kehityksen ennustaminen on haasteellista, voidaan odottaa, että yhteiskunnallisten liikkeiden kasvava voima tulee lähitulevaisuudessa pakottamaan EKP:n luopumaan ideologisista tavoitteistaan ja myöntämään epäonnistuneensa talouden ohjauksessa saamaansa mandaattia seuraamalla. Tätä näkemystä perustelee myös se, että Lehman Brothersin kaatumisen seuraukset ovat edelleen hyvin myös eurooppalaisten keskuspankkiirien muistissa.

EKP:n on siis myönnettävä, ettei valtioiden ja keskuspankin erottaminen ole nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä koskaan kestävä ratkaisu eikä keskuspankki voi koskaan rajata mandaattiaan ainoastaan inflaation sääntelyyn. Jotta rahatalousjärjestelmän vakaus voidaan turvata, on keskuspankin aina huolehdittava myös pankkien ja valtioiden rahoituksesta erityisesti silloin, kun talouden epävarmuus kasvaa ja taloudellisten toimijoiden välinen luottamus horjuu.

Jussi Ahokas

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: