Velkakatto ja professori Puttonen

Yhdysvalloissa on viime viikot kohuttu valtion velkakriisistä, jolla viitataan kongressin republikaanien haluttomuuteen hyväksyä presidentti Obaman hallinnon pyrkimykset lisätä valtion velanottoa. Yhdysvalloissa kongressi määrittelee ylärajan valtion velanotolle. Jos valtio ylittää tämän rajan, on kongressin hyväksyttävä uusi velkakatto.

Nyt republikaanit taipuivat lopulta hyväksymään valtion velkakaton noston. Vastineeksi he saivat pitkälle meneviä menoleikkauksia, joilla taataan Yhdysvaltain talouden syöksyminen takaisin taantumaan.

Koko prosessi on ollut alusta saakka naurettava, sillä Yhdysvallat on maailman ainoa valtio, jonka kulutukselle ei ole oikeastaan minkäänlaisia rajoitteita. Tietenkin liiallinen kulutus voi Yhdysvalloissakin aiheuttaa haitallista inflaatiota, mutta tämä edellyttäisi täystyöllisyyttä lähentelevää työllisyysastetta. Tällä hetkellä Yhdysvaltain virallinen työttömyysaste on noin kymmenessä prosentissa, ja todellisuudessa vielä tätäkin korkeammalla. Lisäksi on ylipäänsä vaikea ymmärtää, miksi valtio haluaisi stimuloida kokonaiskysyntää vielä sen jälkeenkin, kun täystyöllisyys ja maksimikapasiteetti on jo saavutettu.

Lähes kaikilla muilla maailman valtioilla on tarve hankkia ulkomaista valuuttaa, mikä voi joissakin tilanteissa rajoittaa niiden kulutusmahdollisuuksia. Kokonaiskysynnän stimuloiminen voi vähentää valtioiden valuuttavarantoja, jos kysyntä kohdistuu tuontihyödykkeisiin. Valuuttavarantojen hupeneminen voi taas pahimmillaan johtaa siihen, että talouden eri sektorit eivät saa ulkomailta ostettua tarvitsemiaan hyödykkeitä ja raaka-aineita.

Yhdysvalloilla ei ole kuitenkaan edes tätä rajoitetta. Merkittävin osa maailmankaupasta käydään Yhdysvaltain dollarilla, joten Yhdysvallat ei ole riippuvainen valuuttavarannoistaan samalla tavalla kuin kaikki muut valtiot maailmassa. Yhdysvaltain rajatonta kulutusvoimaa voi edes osittain uhata vain se, jos dollari menettää asemansa johtavana reservivaluuttana. Mitään merkkejä tälle ei ole kuitenkaan olemassa.

Monilta ”asiantuntijoilta” nämä faktat ovat kuitenkin jääneet huomaamatta. Erityisesti monet suomalaiset taloustieteilijät ovat jälleen tarjonneet poikkeuksellisen heikkotasoisia tilanneanalyysejä. Pohjanoteerauksen teki tälläkin kertaa Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen.

Puttonen totesi Ylen Aamu-TV:n haastattelussa, että Yhdysvaltain velkakriisi ei ratkea pelkästään velkakattoa nostamalla, sillä ”seuraavaksi ne rahat pitää jostain saadakin”. Tämän jälkeen Puttonen kertoi, että tilannetta vaikeuttaa Yhdysvaltojen keskuspankin päätös olla jatkamatta määrällisen helpottamisen ohjelmiaan sekä Kiinan haluttomuus ostaa Yhdysvaltain velkapapereita. Toisin sanoen Yhdysvallat ei välttämättä saa markkinoilta ”rahaa”, vaikka sillä nyt olisikin valtuudet lisävelanottoon.

Tämä selostus kertoo kuitenkin ainoastaan siitä, kuinka huonosti rahoituksen professori Puttonen tuntee rahatalousjärjestelmän toimintaa. Hän ei tunnu ymmärtävän, että Yhdysvaltain valtio hyväksyy maksuja tililleen ainoastaan omassa valuutassaan: Yhdysvaltain velkakirjoja ei voi ostaa esimerkiksi Kiinan juaneilla. Yhdysvaltojen dollarin liikkeellelaskusta vastaa taas ainoastaan Yhdysvaltain keskuspankki (Fed).

Jos jokin rahoituslaitos haluaa ostaa Yhdysvaltain valtion obligaatioita, on sen tätä varten pitänyt lainata keskuspankkirahaa Fediltä. Jos ostajia velkakirjoille ei löydy, voi keskuspankki ostaa valtion velkakirjat aivan yhtä hyvin itse. On tosin aivan mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa Yhdysvaltain velkakirjoille ei löydy ostajia yksityisiltä markkinoilta, koska Yhdysvallat ei rahapoliittisesti suvereenina valtiona voi ajautua maksukyvyttömyyteen. Näin ollen velkakirjojen tuotto on turvattu lähes sataprosenttisella varmuudella.

Määrällinen helpottaminen taas ei juuri millään tavalla liity Yhdysvaltain valtion kulutuskykyyn. Määrällisen helpottamisen ohjelmilla Fed on pyrkinyt poistamaan markkinoilta pitkiä velkapapereita ja korvaamaan ne lyhyemmillä. Tällä tavalla on voitu puuttua markkinakorkoihin, mutta valtion kulutuskyvyn kanssa määrällisellä helpottamisella on ollut harvinaisen vähän tekemistä.

Koko talouspoliittinen keskustelu vääristyy huolestuttavasti, kun julkisuudessa käytetään asiantuntijoina professori Puttosen kaltaisia kommentaattoreita, jotka eivät tunne edes näennäisen asiantuntemusalueensa perusteita. He rinnastavat valtiot kotitalouksiin, joiden on todella ensiksi kerättävä omat tulonsa ennen kuin ne pystyvät kuluttamaan. Tämän vuoksi Puttonen ja kumppanit jaksavat olla niin tavattoman kiinnostuneita valtionvelan omistusrakenteesta – että mistä niitä valtion kaipaamia tuloja on jatkossa mahdollista saada.

Professori Puttosen olisi kuitenkin syytä muistaa, että kotitaloudet ovat valuutan käyttäjiä. Rahapoliittisesti suvereenit valtiot taas ovat sekä valuutan käyttäjiä että sen liikkeellelaskijoita. Niiltä eivät voi loppua rahat.

Lauri Holappa

Advertisements

5 responses to “Velkakatto ja professori Puttonen

  1. Patrizio Lainà elokuu 3, 2011 6:46 am

    Toivottavasti tämä kirjoitus on välitetty myös Vesa Puttosen luettavaksi. Jos ei, niin sen voi lähettää hänelle esimerkiksi osoitteeseen vesa.puttonen@aalto.fi. Puttosen rahoituksen perusteet -kurssille aikoinaan osallistuneena en kuitenkaan ole aivan varma, onko Puttosen tietämättömyys aitoa vai näennäistä. Pidän hyvinkin mahdollisena (ainakin osittain), että Puttonen tarkoituksellisesti ideologisista syistä esittää virheellisiä argumentteja.

    Ei kannata kuitenkaan huolestua koko talouspoliittisesta keskustelusta. Jopa valtavirtaista näkemystä edustava asiantuntija onnistuu arvostelemaan Yhdysvaltain velkakattoa ”muinaismuistoksi”:

  2. Mikko Laakkonen elokuu 3, 2011 9:16 am

    Medianäkyvyyspalveluja tuottava Cision Finland listaa Raha ja talous -blogin suomalaisten talousblogien top 10 -listalle. Näytte ja kuulutte siis, http://fi.cision.com/fi/Tietopankki/Top-10–blogit/Top-blogit-Suomessa/

  3. Molli elokuu 7, 2011 5:33 pm

    Jos obligaatioita voi ostaa ainoastaan keskuspankkirahalla miten voi olla, että Yhdysvaltain ulkomaanvelka on n. 14 biljoonaa dollaria ja keskuspankkirahaa on vain vajaat 2 biljoonaa dollaria (jälkimmäinen luku vuodelta 2009)?

    Kiitoksia muuten blogista, mielenkiintoista luettavaa. 🙂

    • rahajatalous elokuu 8, 2011 5:12 am

      Tämä on mahdollista siten, että jokainen velkakirjan myynti vähentää keskuspankkirahan määrää. Eli jos Yhdysvallat ei olisi myynyt ensimmäistäkään velkakirjaa, olisi tämänhetkinen keskuspankkirahan määrä taloudessa noin 16 biljoonaa dollaria.

      Kun valtio kuluttaa, se lisää automaattisesti talouteen keskuspankkirahaa eli valuuttaa. Koska keskuspankkirahan määrä määrittelee ohjauskoron tason, on keskuspankin ja Treasuryn yhdessä imettävä keskuspankkirahan kysynnän ylittävä määrä valuuttaa pois markkinoilta, jotta korko ylipäätään voidaan asettaa. Tämä imeminen tapahtuu yleensä velkakirjoja myymällä, jolloin valuutta korvautuu korkoa tuottavilla arvopapereilla. Velkakirjojen myynti on siis rahapoliittinen eikä finanssipoliittinen toimenpide, toisin kuin yleisesti luullaan. Velkakirjoja myymällä ei kerätä Yhdysvalloissa rahaa julkiseen kulutukseen, vaan luodaan mahdollisuudet rahapolitiikan harjoittamiseen.

      Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: