Julkisten menojen leikkaukset ja talouskasvu

Suomessa valtiovarainministeriö on aloittanut vuoden 2012 talousarvion valmistelun. Budjettityö tapahtuu tällä kertaa suuressa epävarmuudessa. Globaali talouskehitys on viime kuukausina heikentynyt oleellisesti ja myös Suomen talouden kasvunäkymät ovat selvästi alkuvuotta heikommat. Viimeiset vientitilastot kertoivat tavaraviennin kasvun pysähtymisestä, mikä näkyy suoraan maamme teollisuustuotannossa. On jopa mahdollista, että Suomen vaihtotase kääntyy tänä vuonna negatiiviseksi ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen.

Heikoista näkymistä huolimatta valtiovarainministeriön esityksessä tullaan pitämään tiukasti kiinni hallitusneuvotteluissa sovitusta talouspolitiikan linjasta. Näin ollen valtiontalouden menoja pyritään leikkaamaan vuoteen 2015 mennessä 1,25 miljardilla eurolla nykytasosta. Jo ensi vuonna valtion menoja pyritään supistamaan usealla sadalla miljoonalla eurolla.

Menoleikkauksia on perusteltu tälläkin kertaa välttämättöminä. Juuri nyt on tehtävä niitä kuuluisia ”vaikeita päätöksiä”, jotta Suomen talous on tulevaisuudessa vakaalla pohjalla. Ensisijainen tavoite on julkisen sektorin velkaantumisen katkaiseminen, joka nähdään välttämättömänä kestävän talouskehityksen turvaamiseksi. Kuten kaikki tätä blogia lukeneet tietävät, on tämän näkemykseen taustalla lukuisia väärinymmärryksiä.

Yksi merkittävä väärinymmärrys liittyy menoleikkausten ja talouskasvun väliseen yhteyteen. Yleensä nimittäin ajatellaan, ettei julkisilla menoleikkauksilla ole mitään vaikutusta bruttokansantuotteen kehitykseen. Tämä on kuitenkin pahasti vääristynyt näkemys, sillä esimerkiksi Suomen kansantuotteesta julkinen kulutus ja investoinnit kattoivat vuonna 2010 yli kolmekymmentä prosenttia. Kuviosta 1 nähdään, että suurin osa bruttokansantuotteesta muodostui vuonna 2010 yksityisestä kulutuksesta ja investoinneista, kun taas nettoviennin ja varastojen muutoksen vaikutus BKT:hen oli hyvin pieni.

Kuvio 1. Nimellinen bruttokansantuote kysyntäkomponenteittain ja reaalinen bruttokansantuote vuosina 2002-2010 (milj. euroa)

Julkinen kulutus muodostuu pääasiassa julkisen sektorin tuottamasta markkinattomasta tuotoksesta, joka luonnollisesti rahoitetaan julkisen sektorin kokonaismenoista. Suurin osa kulutuksesta syntyy paikallishallinnon sektorilla, koska kunnat vastaavat Suomessa hyvinvointipalveluiden tuotannosta. Kuten kuviosta 2 nähdään, korreloi julkisen kulutuksen määrä hyvin voimakkaasti valtion ja kuntien kokonaismenojen kanssa. Niinpä voidaan olettaa, että kokonaismenojen leikkaaminen, mihin sekä valtio että kunnat tulevina vuosina ovat sitoutuneet (tai pakotettuja), tulee leikkaamaan myös julkista kulutusta sekä investointeja. Tällä puolestaan on suora vaikutus BKT:hen, minkä kuvio 1 oivallisesti osoittaa.

Kuvio 2. Valtion- ja paikallishallinnon kokonaismenot suhteessa julkiseen kulutukseen vuosina 2002-2010 (milj. euroa)

Kun viennin näkymät ovat selvästi heikentyneet ja nettovienti uhkaa kääntyä negatiiviseksi, ei ulkomaan sektorin varaan voida laskea paljon tulevina vuosina. Kun samaan aikaan menoleikkausten kanssa toteutettavat veronkorotukset lisäksi leikkaavat yksityistä kulutusta, tulee myös tämän komponentin vaikutus BKT:hen todennäköisesti pienenemään. Näin ollen kaikkien kansantuotteen kysyntäkomponenttien kehitysodotukset ovat tällä hetkellä negatiiviset.

Onkin hyvin todennäköistä, että Suomen talouskasvu hidastuu seuraavina vuosina ja hallitusohjelman pohjana olevat kasvuennusteet osoittautuvat ylioptimistisiksi. Kasvun hiipumisella tulee olemaan suora vaikutus työllisyyteen, jonka viime kuukausien positiivinen kehitys uhkaa pysähtyä seuraaviksi vuosiksi. Tässä tilanteessa julkisen vallan ainoana tehtävänä olisi hylätä menoleikkaukset ja tukea talouden kokonaiskysyntää julkista kulutusta ja investointeja lisäämällä.

Kulutuksen ja investointien kasvattaminen johtaa tietysti julkisen sektorin nettovelkaantumiseen, mikä kuitenkin tarkoittaa samalla yksityisen sektorin varallisuuden kasvua. Tämä puolestaan voi ruokkia yksityistä kulutusta ja yksityisiä investointeja, joita koko Euroopan talousalue tällä hetkellä kipeästi tarvitsee. Euroopan talouskasvu on tulevina vuosina ennen kaikkea  Suomen, Saksan, Itävallan ja Alankomaiden poliittisten päättäjien käsissä, sillä nykyisessä institutionaalisessa järjestyksessä vain nämä (vaihtotaseeltaan ylijäämäiset) valtiot voivat lisätä julkisen velan määrää ilman merkittävää korkoriskiä. Tietysti tästä riskistä olisi mahdollista päästä eroon kokonaan euroalueen talousinstituutioita muuttamalla.

Jussi Ahokas

Mainokset

3 responses to “Julkisten menojen leikkaukset ja talouskasvu

  1. rahajatalous elokuu 19, 2011 6:08 am

    Näköjään menoleikkauksia aiotaankin tehdä kerralla yli miljardilla eurolla. Hallitusneuvottelujen jälkeen ollutta pelivaraa eli neljän vuoden leikkausaikataulua ei tässäkään taloudellisessa tilanteessa haluttu ottaa käyttöön. Se tekee tästä artikkelista vieläkin merkittävämmän.

    Pahimmalta julkisen kulutuksen kannalta näyttävät kuntien valtionosuuksien kovat leikkaukset, jotka tulevat suoraan vaikuttamaan kuntien palvelutuotantoon. Samalla kunnat ovat pakotettuja nostamaan veroäyriä, minkä seurauksena yksityinen kulutus tulee supistumaan. Valtion säästöt ovat siis pois joko paikallishallinnon kulutuksesta tai yksityisestä kulutuksesta.

    Jussi

    • Vieras elokuu 19, 2011 6:44 am

      Ei kai BKT:n kannlata olennaista ole se, paljonko julkista kulutusta leikataan, vaan vähennetäänkö ulkoista velkaa vai ei. Jos julkisia menoja alennetaan miljardilla ja verotusta kevennetään miljardilla, niin kai tuo kansalaisille jätetty ylimääräinen miljardi isoimmaksi osaksi menee kulutukseen. Tietysti se ei ihan yhtä suurella painolla kasvata BKT:tä, jos osa valuu ulkomaille. Tällä hetkellä taitaa raha olla aika halpaa ja siinä mielessä nopea velanmaksu ei kuulosta järkevältä. Julkisen kulutuksen jonkilainen kurissa pito ehkä kuitenkin on asiallista. Julkisia investointeja voisi olla edullista vaikka kasvattaa. Ja mikä sitten taas on investointi – minusta vaikkapa koulutus on enemmän investointi inhimilliseen pääomaan kuin kulutusmeno.

      • rahajatalous elokuu 19, 2011 7:18 am

        Kyllähän BKT:n kannalta nimenomaan olennaista on se, mitä julkiselle kulutukselle tapahtuu. Onhan se itsessään kansantuotteen komponentti. Tietysti julkisen kulutuksen lisäämisen tai ylläpidon sijaan talouspolitiikalla voidaan yrittää lisätä myös yksityistä kulutusta esimerkiksi juuri verotusta keventämällä. Yksityisen sektorin tulojen kasvu ei kuitenkaan välttämättä lisää kulutusta, jos kulutusalttius on vaikka taloudellisen epävarmuuden takia vähentynyt. Siksi tehokkaampi elvytystapa on yleensä julkisen kulutuksen ja investointien lisääminen.

        Nykytilanteessahan ollaan kuitenkin yhtä aikaa lisäämässä veroja sekä leikkaamassa julkisia menoja. Näin ollen kysymys ei ole siitä, kumpi elvytysmuoto on tehokkaampi, vaan siitä mistä kulutuskysyntä ylipäätään syntyy seuraavina vuosina kaksinkertaisen vyönkiristyksen olosuhteissa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että julkisen sektorin velanvähentämisen sijaan talouspolitiikan painopisteenä tulisi olla kokonaiskysynnän säätely, tapahtui se sitten julkisten investointien, julkisen kulutuksen tai elvyttävien veroratkaisujen kautta.

        Jussi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: