Kohtalon keskiviikko

Viikonloppuna Brysselissä kokoontuneet euromaiden johtajat eivät päässeet yhteisymmärrykseen valuutta-alueen kriisinhoidon seuraavista askeleista. Neuvottelut kuitenkin etenivät ja kriisin ratkaisua luvataan nyt keskiviikolle, jolloin järjestetään seuraava EU-huippukokous.

Julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella keskiviikkona mahdollisesti julkaistavasta ratkaisuesityksestä on tulossa pettymys niille, jotka odottivat poliittisten johtajien kykenevän tekemään kriisin lopettamiseksi tarvittavat ratkaisut nopealla aikataululla. Näyttää nimittäin siltä, että Euroopan keskuspankin roolin kasvattamista kriisin ratkaisussa vastustetaan Saksassa niin voimakkaasti, ettei esimerkiksi väliaikaisen vakuusrahaston muuttaminen pankiksi tule kyseeseen Ranskan kannatuksesta huolimatta.

Vakausvälineestä ollaankin nyt rakentamassa eräänlaista vakuutuslaitosta, jonka sijoituksille tarjoaman vakuutuksen on tarkoitus houkutella yksityistä sekä euroalueen ulkopuolista julkista rahavarallisuutta kriisimaiden velkakirjojen ostoon. Lupaamalla taata sijoittajille koituvat tappiot tiettyyn rajaan asti vakausväline pienentää sijoittajien riskiä ja tekee tällä tavalla sijoittamisen kriisivaltioiden velkakirjoihin houkuttelevammaksi. Näyttää vahvasti siltä, että euromaiden rahoitusongelmien ratkaisemiseksi ollaan valmiita kokeilemaan kaikkia mahdollisia keinoja lukuunottamatta valtioiden suoraa tai vakausvälineen kautta toteutettavaa keskuspankkirahoitusta.

Vaikka keskuspankkirahoitusta vastustetaan kuumeisesti Saksassa ja ilmeisesti myös Suomessa sekä Hollannissa, ovat nämä maat tehneet esityksen Kreikan velkakuorman supistamisesta. Maiden ajaman esityksen mukaan yksityisten sijoittajien eli pääasiassa liikepankkien sekä sijoitusrahastoiden tulisi kirjata Kreikan nykyisistä veloista 60 prosentin tappiot. Käytännössä tämä esitys johtaa kuitenkin väistämättä EKP:n rahoitusvastuun laajenemiseen. Leikkauksen toteutuessa sijoittajille nimittäin viestitetään, ettei valtioiden velkakirjojen arvo ole välttämättä puoliakaan niiden nimellisestä arvosta. Jos näin suuria arvonalennuksia voidaan tehdä yhden maan veloille, mikä takaa muiden kriisivaltioiden velkakirjojen arvon säilymisen tulevaisuudessa? Millaiset vakuudet uusille lainoille tulisi antaa, jotta sijoittajat suostuisivat edelleen lainaamaan kriisivaltioille?

Ei olekaan ihme, että eteläiset jäsenvaltiot ja EKP ovat tyrmänneet ”vastuullisten” jäsenmaiden ehdotuksen. Esimerkiksi EKP:ssa tiedetään, että tämän suuruinen ”tukanleikkuu” sijoittajien Kreikka-saamisissa tarkoittaisi kriisimaiden velkakirjamarkkinoiden totaalista kriisiytymistä. Ainoa tie ulos tästä olisi EKP:n valtioille antama rahoitusapu, jonka toteuttamisen keskuspankki haluaa välttää viimeiseen asti. Näin se pystyy edelleen säilyttämään itsenäisyytensä ainakin näennäisesti.

Eurokriisin ratkaisua saadaan odottaa vielä keskiviikon jälkeenkin. Tällä hetkellä pöydällä olevat kriisin ratkaisuehdotukset ovat riittämättömiä ja keskenään ristiriitaisia. Tärkein syy ratkaisujen hampaattomuudelle lienee saksalaisten päätöksentekijöiden ja Euroopan keskuspankkiirien hyperinflaation pelko, joka estää välttämättömän toimenpiteen eli riittävän laajan valtioiden keskuspankkirahoituksen suorittamisen. Eurokriisin pitkittymisen keskeisin tekijä on siis 1920-luvun tapahtumien virheellinen tulkinta. Virheellisillä ideoilla on valitettavan paljon yhteiskunnallista voimaa. Tällä hetkellä ne ovat ajamassa Eurooppaa kohti uutta taloudellista taantumaa ja kasvavan epävarmuuden aikaa.

Jussi Ahokas 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: