Mihin keskuspankki tarvitsee pääomaa?

Viime aikoina Suomessa on käyty huolestunutta keskustelua Euroopan keskuspankin mahdollisista luottotappioista. Olemme useaan otteeseen todenneet, että nämä huolet ovat turhanaikaisia. Keskuspankit eivät tarvitse omaa pääomaa rahapoliittisten operaatioiden suorittamiseen, joten luottotappiot eivät rajoita keskuspankin toimintaa. Rahapolitiikkaa harjoitetaan luomalla uutta keskuspankkirahaa tyhjästä – ei kierrättämällä jotakin valtioilta saatua pääomaa.

Se että keskuspankeilla kuitenkin on omaa pääomaa, on saanut jotkut keskustelijat kuvittelemaan, että keskuspankin pääoma ei saa supistua liikaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä maailmalla toimii nytkin useita keskuspankkeja, joiden tase on ollut negatiivinen usean vuoden ajan. Osa näistä keskuspankeista (esimerkiksi Israelin ja Chilen keskuspankit) on jopa tullut tunnetuksi poikkeuksellisen tiukasta hintavakauspolitiikastaan. Näin ollen keskuspankin negatiivinen pääoma ei automaattisesti johda rahapolitiikan uskottavuuden katoamiseen.

Palkanmaksu, tuloutukset ja rahapolitiikka

Välitön syy sille, miksi esimerkiksi EKP tarvitsi alkupääoman on varsin yksinkertainen. Normaalisti keskuspankit keräävät tulonsa harjoittamastaan diskonttolainauksesta (keskuspankkirahan liikkeellelaskusta). EKP:n alkutaipaleella kaikista keskuspankin toimintamenoista oli kuitenkin suoriuduttava jo ennen kuin keskuspankki oli ennättänyt kerätä riittävästi korkotuloja. Näin ollen EKP tarvitsi aluksi pääomaa muun muassa työntekijöidensä palkkojen maksuun sekä erilaisiin kiinteistö ja -materiaalikustannuksiin.

Joskus keskuspankin oman pääoman supistuminen nähdään ongelmana valtion tulonhankinnan kannalta, sillä keskuspankit yleensä tulouttavat osan tuotoistaan valtiolle. Niinpä keskuspankin taseen kääntyminen negatiiviseksi voisi myös vaikuttaa valtion tulonhankintaan heikentävästi. Keskuspankin tehtävänä ei kuitenkaan ole kerätä voittoja, vaan huolehtia rahoitusjärjestelmän toimivuudesta. Näin ollen valtioiden ei pitäisi perustaa toimintaansa keskuspankin keräämien voittojen varaan.

Edes funktionaalinen rahoitus ei edellytä voittojen tulouttamista valtion budjettiin. Funktionaalisen rahoituksen oloissa keskuspankki luotottaisi valtiota luomalla uutta keskuspankkirahaa, jonka vastineeksi se saisi valtiolta velkakirjan. Funktionaalinen rahoitus ei siis heikentäisi keskuspankin tasetta.

Oman pääoman supistuminen ei olekaan todellinen ongelma keskuspankkien perustoimintojen tai maksukyvyn kannalta. Jotkut keskuspankkiirit väittävät kuitenkin, että oman pääoman supistuminen voi johtaa rahapolitiikan ongelmiin. Tämän ajatuksen mukaan pääoman supistuminen voi indikoida sitä, että keskuspankki ei saa riittävästi tuloja selviytyäkseen omista toimintakuluistaan. Väitettä myös höystetään sekavalla ajatuksella siitä, että pahimmillaan keskuspankki voi menettää oikeuden laskea liikkeelle valtion hyväksymää maksuvälinettä.

Näin ollen keskuspankin on hankittava yksityiseltä sektorilta korkotuottoisia arvopapereita paikatakseen tasettaan. Tämä taas johtaa keskuspankkirahan määrän kasvuun ja ortodoksisen rahakerrointeorian mukaan luottoekspansioon. Jos tarinaa sokeroidaan vielä rahan kvantiteettiteorialla, huomataan luottoekspansion johtavan kiihtyneeseen inflaatioon. Kiihtynyt inflaatio taas syö keskuspankin uskottavuutta ja johtaa vielä pahempaan inflaatioon pitkällä aikavälillä.

Toisin sanoen jotkut keskuspankkiirit väittävät, että keskuspankin työntekijöiden palkkojen maksu voi joissakin tilanteissa johtaa hallitsemattomaan inflaatioon. Suoranaisesta absurdiudestaan huolimatta väite vaikuttaa olevan suosittu keskuspankkipiireissä, joten myös se ansaitsee kritiikkinsä.

Kaikkein olennaisinta on ymmärtää, että rahan tarjonta ei ole eksogeenista vaan endogeenista. Näin ollen keskuspankkirahan tarjonnan lisääminen ei johda lisääntyneeseen luotonlaajennukseen. Toiseksi on myös syytä ottaa huomioon, että rahamäärän kasvu ei välttämättä johda kiihtyneeseen inflaatioon. Rahamäärän kasvu on itse asiassa yleensä jopa välttämätöntä suotuisan taloudellisen kehityksen kannalta. Kolmanneksi on lähes mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa keskuspankki ei pystyisi keräämään riittäviä korkotuloja oman toimintansa ylläpitämiseksi. On mahdollista, että keskuspankin tuloutukset valtiolle vähentyvät korkotulojen hiipuessa, mutta toimintamenonsa keskuspankit pystyvät aina kattamaan.

Tosiasiassa EKP:n velkakirjaostoja ei rajoita keskuspankin tase, vaan EKP:n rahapoliittiset tavoitteet. Ostaessaan valtioiden velkakirjoja EKP kasvattaa keskuspankkirahan määrää pankkijärjestelmässä ja näin epäsuorasti alentaa ohjauskorkoa. Kuitenkin niin pitkään kuin EKP pystyy neutraloimaan velkakirjaostojen vaikutuksen myymällä arvopapereita salkustaan ei tämäkään aiheuta ongelmia. Toisaalta nykyisessä suhdannetilanteessa voisi olla perusteltua laskea ohjauskorko nollaan, mikä mahdollistaisi täysin rajattomat velkakirjaostot ilman neutralointitarvetta.

Johtopäätökset

EKP:n velkakirjaostot eivät pakota eurovaltioita pääomittamaan keskuspankkia. EKP voi halutessaan jopa jäädyttää eurovaltioiden velkakirjojen korkotason, jolloin sen tase ei edes heikentyisi osto-ohjelmien seurauksena. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että EKP julistaa kunkin eurovaltion velkakirjoille kiinteän korkotason. Jos kaikki velkakirjat eivät mene markkinoilla kaupaksi päätetyllä korkotasolla, ostaa EKP loput liikkeelle lasketuista velkakirjoista.

EKP voi siis asettaa eurovaltioiden velkakirjojen korot niiden maksukykä vastaavalle tasolla. Näin eurovaltiot saisivat tarvitsemansa rahoituksen kohtuullisella korolla ja EKP taas varmistaisi riittävän tulovirran itselleen.

Keskuspankin taseesta huolestuminen on siis yksinkertaisesti turhaa. EKP:n tukioperaatioitakin on toki sallittua vastustaa, mutta kansalaisia ei pitäisi pelotella uhilla, joita ei ole olemassa. Ihmiset ympäri Eurooppaa yrittävät etsiä mielekkäitä ratkaisuja euroalueen kriisiin. Ratkaisujen löytäminen on kuitenkin mahdotonta, jos kaikkien perusteltujenkin poliittisten vaihtoehtojen väitetään johtavan talouskriisin syvenemiseen.

Lauri Holappa 

Advertisements

11 responses to “Mihin keskuspankki tarvitsee pääomaa?

  1. Patrizio Lainà marraskuu 8, 2011 12:46 pm

    Kirjoituksessa väitetään, että reservivaatimusten nostaminen johtaa lisääntyneeseen luotonlaajennukseen. Eikö tämä ole hieman yliampuva väite jopa ortodoksista taloustiedettä harjoittavien suusta? Ortodoksisen taloustieteen harjoittajathan uskovat rahakerrointeoriaan, jossa luotontarjonnan eli liikepankkirahan (maksimi)määrän asettaa reservit jaettuna reservivaatimuksella. Jos reservivaatimukset kasvavat, tarkoittaa tämä vähäisempää luotontarjontaa eikä suurempaa. Toki endogeenisen rahan seurauksena liikepankit reagoivat kasvaneisiin reservivaatimuksiin kysymällä entistä enemmän keskuspankkirahaa, mutta tuskin kuitenkaan niin paljoa, että se täysin kompensoisi tai jopa ylittäisi alkuperäisen luottojen tarjonnan. Resevivaatimuksethan ovat käytännössä vain vero liikepankeille, joten on melko epätodennäköistä, että luottojen tarjonta lisääntyisi kasvaneen verotuksen myötä.

  2. Antero Vuokila marraskuu 12, 2011 12:06 pm

    Pyydän vastausta siihen, miten EKP luo rahaa muuten kuin painamalla seteleitä tai valmistamalla euromääräisiä kolikoita. Talouspolittisessa keskutelussa on kerrottu, että muullakin tavalla rahan luonti onnistuu. Haluan, että selitys annetaan kirjanpitovientien kuvauksella tai tasekaavion muodossa esitettynä, koska muunlaisia selityksiä en ymmärrä. Setelien painamien kaiketi kirjattaisiin ”Rahat an Oma pääoma” ja seltelien liikkeellelasku ”Oma pääoma an Rahat”.
    Vastaavalla tavalla voin kuvitella maallikkona kirjattavan tapaus, jossa EKP kirjoittaa joukkovelkakirjoja?

    Jos muistan tai ymmärsin oikein, niin boginpitäjät kirjoittivat Hesarissa, että EKP voisi ostaa joukkovelkakirjoja, joissa on velallisena ylivelkaantunut euromaa . Mutta, mitä saa vastikkeeksi joukkovelkakirjojen myyjä? Jos vastikkenan on joukkovelkakirja, jossa velallisena on EKP, on mulle ymmärtämisongelmana se, miten velkakirjan myyjä saa EKP:lta likvidejä varoja maksuksi velkakirjoista, jos rahaa ei paineta. Sama ongela on myös siinä tapauksessa, että EKP laskee liikkeelle kirjoittamiaan joukkovelkakirjoja muutenkin.

    Miten muuten tapahtuu EKP:ssa luodun rahan liikkeellelasku käytännössä?

    Tavallisen pankin rahanluonnin ”tyhjästä” ymmärään,, mutta toimiiko EKP samalla tavalla asissa?

    Kysymyksilläni en tarkoita kritsoida sitä vaihtoehtoa, että EKP nykykriisissä loisi rahaa tyjästä.
    Hauan vain ymmärtää asian..

    • rahajatalous marraskuu 13, 2011 11:16 am

      Hei Antero,

      EKP luo keskuspankkirahaa samalla tavoin kuin liikepankit luovat talletuksia. Keskuspankkiraha luodaan siis tyhjästä. Joukkovelkakirjan myyjä saa vastineeksi keskuspankkirahaa, joka on käytännössä keskuspankin laina liikepankille. Arkikielessä tämä lainaaminen tunnetaan rahan painamisena.

      Jussi

      • Risto Suvanto marraskuu 15, 2011 5:29 pm

        Hei !
        Tyhmä kysymys maallikolta. Voiko EKP luoda rahaa tyhjästä kuinka paljon vaan? Tuleeko joskus raja vastaan ja mikä sen rajan asettaa?

      • rahajatalous marraskuu 16, 2011 6:40 am

        Hei,

        nykyisillä keskuspankkitoiminnan käytännöillä keskuspankki voi luoda markkinoille niin paljon keskuspankkirahaa kuin se haluaa. Aikaisemmin reservien eli keskuspankkirahan liian suuri määrä pankkien välisillä markkinoilla johti ohjauskoron putoamiseen keskuspankkien tavoitteen alapuolelle. Nykyään useat keskuspankit muun muassa FED maksaa reserveille talletuskorkoa, joka asettaa ohjauskorolle alarajan. Jos tämä korkotaso on sama kuin ohjauskorko, voi keskuspankki laskea keskuspankkirahaa liikkeelle rajattomasti.

        Siis, rahapolitiikan tavoitteet ja toteutusmekanismit määrittelevät keskuspankin mahdollisuuksia luoda keskuspankkirahaa.

        Jussi

  3. Risto Suvanto marraskuu 16, 2011 10:57 am

    Kiitos vastauksesta !
    Onko nyt siis niin, että EKP voi ostaa mielin määrin markkinoilta valtion velkakirjoja ? Eikö tämä siis merkitse, että Euroopan valtiot näiden ostojen myyntien kautta tulevat EKP:n velallisiksi – ja myymällä aina vaan velkakirjoja ajautuvat EKP:n vallan alaiseksi. EKP voi valita valtiot, jotka se pelastaa ja samalla ottaa ne valtansa alaiseksi. Näin kuitenkin Euroopan valtiot pysyvät pystyssä – niin kauan kuin EKP haluaa. Voiko mikään uhata EKP:a edes teoriassa?
    Onko näin?

    • rahajatalous marraskuu 16, 2011 11:55 am

      Kirjoitimme kyseisestä asiasta muutama viikko sitten Hesarin vieraskynässä

      Tietysti valtiot voivat nousta vastustamaan EKP:n rahoituksen ehdoksi asettamaa vyönkiristystä. Koska EKP on perustettu valtioiden yhteisellä päätöksellä, voidaan sen mandaattia myös muuttaa yhteisellä päätöksellä. Sitten kaikki onkin kiinni Euroopan poliittisista valtasuhteista.

      Jussi.

  4. kirsi helmikuu 17, 2015 7:35 pm

    Nyt kun ekp (2015) ilmoitti alkavansa ostaa valtioiden velkakirjoja taseeseensa ja tekee sen 20% jäsenvaltioiden yhteisellä riskillä ja 80% riskistä kohdistuu jäsenvaltion omalle keskuspankille, niin mitä tämä tarkoittaa? mikä riski näiden papereiden ostoilla konkreettisesti on kullekin keskuspankille ja ekp:lle? sekö että keskuspankit eivät pysty tulouttamaan tulojaan valtioille, jos riskit toteutuu vai mistä on kysymys?

  5. kirsi helmikuu 17, 2015 7:37 pm

    riski siis kullekin jäsenpankille ja ekp:lle piti sanoa..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: