Eilen tiistaina Euroopan velkakirjamarkkinoilla kävi vilske, kun sijoittajat luopuivat omistuksistaan kiihtyvään tahtiin. Kriisimaiden velkakirjojen lisäksi myynnissä olivat myös muiden euroalueen maiden velkakirjat. Ranskan ja Itävallan velkakirjojen tuotot nousivat ”ydinmaista” suhteellisesti eniten, mutta myös Suomen ja Hollannin velkakirjojen tuottovaatimukset nousivat selvästi. Sijoittajat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, ettei euroalueella ole pitkää tulevaisuutta.
Luottamuskato asettaa Euroopan keskuspankin lopulliseen valintatilanteeseen. EKP on nyt selkä seinää vasten. Sen on joko annettava euroalueen hajota ja siten ajettava Eurooppa erittäin syvään taloudelliseen kriisin tai sitten nieltävä periaatteensa ja ryhdyttävä eurovaltioiden viimekätiseksi lainaajaksi. Mitä kauemmin EKP viivyttelee ratkaisun kanssa, sitä lähemmäs ensimmäistä vaihtoehtoa tullaan. Kunpa vain haitallisten periaatteiden nieleminen olisi helpompaa.
Jussi Ahokas
Raha ja talous 
Pikaisesti lurittellen…
Jos EKP ottaa nyt totaalisen vastuun Euro valtioiden kulutuksen rahoituksesta tapahtuu seuraavaa: Osa EU valtioista (Kreikka, Italia…?) kasvattaa julkista kulutustaan enemmän kuin toiset ja luovat paikallisen ”täystyöllisyyden” ja paikallisen palkkainflaation, koska se on edullista ko. maiden kansalaisien kannalta. Samalla ne valtiot jotka toimivat maltillisemmin (Saksa, Suomi…?) pitävät yllä oman alueensa vaihtotaseen ylijäämää. Eli osassa maissa tuotettua ylijäämää (reaali tuotteita ja palveluita) siirretään alijäämä maihin kansalaisien hyväksi. Eli syntyy edelleenkin mahdollisuus ”ketkuilemalla” nostaa omaa kulutuspotentiaalia.
Ahne, itsekäs ja tyhmä kun ihminen on, ei hän kauan tätä katsele, etenkään jos hän ei koe hyötyjää omaan kansaan tai kulttuuripiiriin kuuluvaksi. Alkaa valitus ”vapaamatkustajista” ja siitä että jos niitä ei laiteta kuriin alamme mekin harrastaa moista ”ketkuilua”. Paineet yhteiseen talouden koordinaatioon kasvavat nopeasti äärimmilleen. Liittovaltio kehitys on tällöin väistämätön jos halutaan estää EU kansojen välinen kateus ja siitä juontuva katkeruus ym…
Mutta mutta…jos liittovaltioon oltaisiin edes halukkaita on sittenkin edessä mahdottomia vaikeuksia. Ei vain talouden rakenteet vaadi yhtenäistämistä, vaan lopulta kulttuurillisien piirteidenkin yhdentyminen on välttämätöntä, jos halutaan liittovaltion toimivan Euroopan rauhan takeena (tämähän oli se suuri missio, sanotaan). Jos kulttuurilliset piirteet kuten pohjoinen pedantti ”työorientoitunut” ja eteläinen ”joustava”, korruptioaltis, perhe- ja sukuorientoitunut elämäntapa esiintyvät samojen rajojen sisällä, ollaan edelleenkin samoissa vaikeuksissa. Liittovaltion sisäiset tulonsiirrot ovat välttämättömiä jos halutaan välttää elintasoerot, mutta epäoikeudenmukaisuus kitinöistä ei päästä silläkään eroon.
Suomessakin kitistään siitä että pääkaupunkiseutu elättää muuta Suomea ”ja asia on näin ja se on epistä”. Euroopan liittovaltiossa tämä kitinä olisi kuitenkin toisessa kertaluokassa, koska kansojen välinen solidaarisuus ei ole samalla tasolla kuin suomalaisien toisilleen yleisesti osoittama solidaarisuus. Onko Eurooppa valmis kulttuurilliseen integraatioon ja mikä olisikaan se kulttuurin taso ja suunta mihin sopeuduttaisiin.
Halu yhteiseen Eurooppaan oli niin suuri että se pilattiin puutteelisella ymmärryksellä ja kiirehtimällä. Hyvä idea pilattiin sillä että jonkun piti saada nimensä historiankirjoihin Euroopan yhdistäjänä.
EMU euroopan kriisi ei mene ohi ilman talouskasvua, joka sekin on pitkässä juoksussa mahdoton. Nopein tie kriisistä ulos on ottaa pari askelta takaisin ja miettiä sitten kestävämpiä ratkaisuja ”piirustuslaudan” ääressä – harkita kohtuutaloutta, mitä se liekin…
Hei Pasi,
kiinnostavia näkökulmia.Ehkäpä kuvaamasi tilanne, jossa vaihtotaseeltaan alijäämäiset maat luovat täystyöllisyyden julkisen sektorin alijäämiä kasvattamalla ei kuitenkaan johtaisi kitinään. Nimittäin tarkoittaahan näiden maiden ekspansiivinen finanssipolitiikka rahavirtoja vaihtotaseeltaan ylijäämäisiin maihin. Näin ylijäämämaiden talouskasvu kiihtyy, työllisyys kasvaa ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvavat. Tämähän on juuri se, mitä Suomessakin on tavoiteltu viimeiset viisikymmentä vuotta. Ketään ei siis kiinnosta, että (reaalinen) tavara/palvelutaseemme on negatiivinen, koska se tarkoittaa positiivista (nimellistä) rahatasetta. Eihän aluepolitiikassakaan kitinää aiheuta muut kuin ulospäin ”omasta” maakunnasta lähtevät rahavirrat. Tämä kokonaisuus kuvaa erinomaisesti rahan merkitystä ihmisten päätöksentekoa, mielipiteitä ja toimintaa ohjaavana instituutiona. Kun tässä esimerkissä rahavirrat liittyvät vielä vaihdantaan, on tilanne entistä hyväksyttävämpi. Myyntivoitothan ovat moraalisesti suorastaan ihailtavia.
Koska rahavirrat euroalueen sisällä tapahtuvat yhteisellä valuutalla, ei vaihtotaseiden epätasapainoista seuraa samanlaisia ongelmia kuin jos kauppa tapahtuisi eri valuutta-alueiden välillä. Nyt jokaisella Kreikasta Suomeen kärrättävällä eurolla voi ostaa sekä Suomesssa, Kreikassa että muissakin euromaissa tuotettuja hyödykkeitä. Se, että Suomesta viedään tiettynä aikana hyödykkeitä enemmän muihin euromaihin antaa suomalaisille kotitalouksille valtavan kulutuspotentiaalin tulevaisuuteen ilman valuuttakurssiriskiä. Näkisin siis, että täystyöllisyys on saavutettavissa euroalueella ilman kitinää ja vaihtotaseen epätasapainot sallien, jos vain julkisen kulutuksen rajat poistettaisiin. Tämä johtuu siitä, että raha määrittelee ihmisten motiiveja huomattavasti enemmän kuin yleensä ajatellaan.
Jussi
Hei
Noin asia todella onkin. ”Raha rauhoittaa” eli raha pankkitilillä luo positiivisia tulevaisuuden odotuksia. Yhdysvalloissahan ei kitinöitä ole paljoa ollut. Toisaalta niin kuin mekin on Yhdysvallat eläneet käytännössä kasvavassa taloudessa jo parin sukupolven ajan. Entä niukkuuden aika? Olen kiinnostunut tilanteesta jolloin ei olekaan käytettävissä rajattomasti energia ym. reaaliresursseja. Kuinka näette liittovaltion tilanteen tällaisessa tapauksessa, jossa sisäiset ”vaihtotaseen” epätasapainot ovat suuret ja aletaan ”jakamaan” niukkuutta?
Todennäköisestä kitinän ”puutteesta” vielä sen verran että… Yhdysvaltojen kulttuuri on kovin paljon homogeenisempi eikä tarkkarajaisia kulttuuri eikä kielialueita ole niin kuin Euroopassa. Kykenisikö ”funktionaalinen” rahoitus tosiaankin luomaan Euroopassa tilanteen, jossa ihmiset eivät näe/koe työnsä ”hedelmien” valumista ”laiskemmille” ? Entä niukkenevien resurssien aikana?
Ps. Tosiaankin valuuhan nykyäänkin yhä kasvava osuus rahallisesta ja reaalisesta varallisuudesta pienelle joukolle samalla kun kitinä kohdistuu Kreikkaan, kehitysyhteistyöhön, työn vieroksujiin, kotiäiteihin, ”leppoistajiin” ym…
Vielä jatkoa
Voisisitteko hieman hahmotella ajatusta siitä että jokin osa EU:ta (vapaan keskuspankkirahoituksen aikana) pyrkisi agresiivisesti ”täystyöllisyyteen” luomalla ns. hyvinvointi palveluita eli lasten-, vanhusten-, sairaiden hoitoa, koulutusta… Voisiko tämä jollakin mekanismilla vaikuttaa muiden maiden mahdollisuuteen toteuttaa näitä palveluita. Tarkoitan sitä että jos kaikki pyrkivät parhaisiin mahdollisiin hyvinvointi palveluihin vähenee koko alueen muu palvelu- ym. tuotanto työvoiman puutteen vuoksi. Inflaatiopaineet nousevat? Eli yleisesti voisiko valtion X jokin äärimmäinen käyttäytyminen jossakin tilanteessa rajoittaa muiden valtioiden kulutusmahdollisuuksia, siis tilanteessa jossa keskuspankkirahoitusta on kuitenkin vapaasti käytössä.
Vai onko nämä uhkakuvatkehitelmät täysin turhia