Talouspuhetta talousteoriasta

Raha ja talous -blogin dialogisarjan kolmannessa osassa kerrataan blogin ensimmäisen vuoden antia ja tämän hetken taloustilannetta.

Jussi: Terve Lauri ja onneksi olkoon! Tiedätkö onnittelujen syyn?

Lauri: Taidanpa tietää. Olisiko tämän blogin perustamisesta kulunut tällä viikolla vuosi?

J: Näinhän se on. Ensimmäinen vuosi takana ja monta hienoa vuotta vielä edessä.  Olemme olleet varsin produktiivisia blogin pidon kanssa.

L: Vuoden aikana on kertynyt 87 artikkelia, joissa on yritetty perata rahatalousjärjestelmää niin ajankohtaisten tapahtumien kuin teorian ja operationaalisten käytäntöjenkin näkökulmasta. Blogin pitäminen on vaatinut valtavasti työtä. Onko tässä ollut mielestäsi mitään järkeä?

J: Hyvä kysymys. Täytyypä miettiä tarkemmin. Blogin lukijamäärä on kasvanut tasaisesti, mikä kertoo tietysti siitä, että analyysimme kohtaavat kasvavaa kiinnostusta. Olemme mielestäni myös pystyneet tuomaan suomalaiseen julkiseen keskusteluun sellaisia sisältöjä, jotka siitä ovat aiemmin puuttuneet. Esimerkiksi funktionaalinen rahoitus oli aiemmin tuntematon käsite suomalaisessa keskustelussa. Kuinka itse punnitset projektin järkevyyttä?

L: Meillä on molemmilla kokemusta myös monenlaisesta poliittisesta toiminnasta varhaisnuoruudesta. Siitä ei jäänyt paljoa kertomista tuleville sukupolville. Merkittävien yhteiskunnallisten muutosten saavuttaminen länsimaissa vaikuttaa lähes toivottomalta niin pitkään kuin uusklassisella taloustieteellä on sellainen valta-asema kuin tällä hetkellä. Näin ollen muutos tulee mahdolliseksi vasta, jos voimme tuottaa realistisempaa analyysia talouden toiminnasta. Blogimme on ehkä pystynyt kontribuoimaan tähän. Eli kyllä minä näen tämän mielekkäänä toimintana.

J: Niin. Emmehän me tosiaan ole maailmassa ainoita, jotka pyrkivät tuomaan julkiseen keskusteluun parempaa talouden analyysia. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset kollegamme, joihin meillä oli ilo tutustua viime kesänä, ovat jo usean vuoden ajan pyrkineet muuttamaan keskustelun suuntaa rapakon takana. Ilmeisen onnistuneesti, sillä monet etabloituneemmatkin taloustieteilijät ovat ottaneet oppia uuschartalistisesta analyysista – tunnetuimpana Paul Krugman. Mutta laajempaan poliittiseen murrokseen tämä toiminta ei vielä ole johtanut. Uskotko sellaisen murroksen mahdollisuuksiin Suomessa tai maailmalla?

L: On mielenkiintoista, että aika monet muutosliikkeet pyrkivät perustamaan reformivaatimuksensa ortodoksiseen talousteoriaan. Tästä on monia absurdeja esimerkkejä. Esimerkiksi kansainvälinen Attac-liike puhuu ennen kaikkea ”kohtuuttoman velan” ongelmista ymmärtämättä, mitä velka itse asiassa edes tarkoittaa. Attac-liike ei tunnu tajuavan, että valuutta on – ainakin yleensä – valtion monopoli, jolloin valtion velkakin on pelkkä kirjanpitoidentiteetti. Toisaalta Suomessa monet perustuloa kannattavat tahot yrittävät järjestää perustulon rahoituksen nykyisten institutionaalisten järjestelyiden puitteissa. Se on johtanut surkuhupaisiin perustulomalleihin, jotka eivät juuri parantaisi nykyistä perusturvajärjestelmää. Olisi siis tärkeää, että yhteiskunnalliset liikkeet ja poliittiset puolueet ymmärtäisivät, että uusklassinen taloustiede ei ole ainoaa talousteoriaa.

J: Kyllä. Kriittisyyttä ei tietysti löydy myöskään puoluepolitiikasta, jossa kaikki puolueet veisaavat samoja virsiä. Sosialidemokraattiselle valtiovarainministerille ei ole mikään ongelma vaatia vyönkiristyksiä Euroopan kriisimaissa tai lähettää leikkausuhkauksia muihin ministeriöihin. Oppositiopuolueet puolestaan arvostelevat hallituspuolueita valtion velkaantumisesta, mutta eivät pysty tarjoamaan vaihtoehtoista talouspolitiikan tietä. Joka puolella ajattelua hallitsevat valtavirtaisesta taloustieteestä poimitut totuudet, joiden vastaavuutta todellisuuden prosesseihin kukaan ei aseta kyseenalaiseksi. Tämä jos jokin on turhauttavaa.

L: Mutta muutoksiahan on historiassakin nähty. Laissez faire -politiikan aikakausi päättyi 1930-luvun lamaan, jonka jälkeen Keynesin tuotannon rahateoria saavutti ainakin jonkinlaista suosiota – tosin Samuelsonin, Solow’n ja kumppaneiden pilaamassa muodossa. Voi siis olla, että nytkin Siperia opettaa. Vai mitä mieltä olet?

J: Napapiiriltä kotoisin olevana tiedän, että pimeys ja kylmyys tekevät nöyräksi. Esimerkki tästä voisi olla Ranskan hallituksen eurokriisin edetessä muuttunut linja. Kun kriisirintama on tullut lähemmäksi, on Ranskassa alettu kannattaa toimenpiteitä, joita ei vuosi sitten olisi varmasti ehdotettu. Nythän Ranska on voimakkaasti ajamassa Euroopan keskuspankin roolin kasvattamista vakausvälineen tukemisessa ja haastamassa Saksan inflaatiohaukkamaista politiikkaa. Suunnanmuutos on tietysti välttämätön, jos euroalue halutaan säilyttää, mutta Saksa on tunnetusti paska maa. En kuitenkaan usko, että Merkel ja kumppanit ovat halukkaita kirjoittamaan nimiään Wikipedian artikkeliin ”Eurojärjestelmän hajoaminen”. Uskotko sinä?

L: No, ehkä heitä lohduttaa se, että joku muu ne Wikipedian tekstit kuitenkin kirjoittaa. Toistaiseksi eurokriisi ei ole kuitenkaan vielä vaikuttanut kovin merkittävästi euroalueen ydinmaiden reaalitalouksiin. En usko, että isot muutokset tapahtuvat ennen sitä. Sen jälkeen muutos onkin väistämätön. Muutos voisi tosin tapahtua paljon vähemmällä inhimillisellä kärsimyksellä, jos neutraalin rahan teoria hylättäisiin jo nyt.

J: Ja juuri siksi kriittistä ja valtavirralle vaihtoehtoista analyysia tarvitaan. Miltäs tämänhetkinen tilanne Euroopassa mielestäsi näyttää?

L: Erittäin huonolta se näyttää. On tuskaisaa katsoa, kun Euroopassa kuvitellaan, että hallitusten vaihdot Kreikassa tai Italiassa auttaisivat mitään. Ylijäämäisiin budjetteihin ei näissä maissa päästä, ellei automaattisia vakauttajia romuteta. Jos taas näin tehdään, kasvu hidastuisi myös euroalueen ylijäämätalouksissa. Niiden menestyshän perustuu siihen, että muualla harjoitetaan ekspansiivista politiikkaa. Nyt näyttää myös siltä, että kriisi tarttuu amerikkalaisiin money market -rahastoihin. Sen jälkeen Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmä on taas kriisitilassa. Kohta käsillämme ei siis ole pelkkä eurokriisi, vaan globaalin finanssikriisin toinen aalto. Ovatko omat mietteesi yhtä pessimistisiä?

J: Paljon uhkakuvia on todellakin ilmassa. Ei olekaan ihme, että Euroopan tilanteesta ollaan huolissaan myös muualla maailmassa. Finanssikriisiähän seuraisi välttämättä uusi reaalitalouden kriisi, kun myös Aasian vientiorientoituneet maat kärsisivät vientikysynnän romahtamisesta. Säästämällä kriisistä ei missään nimessä nousta, mutta se on edelleen ainoa tarjous, mitä poliitikoilta on saatavissa. Neutraali raha, julkisen velan haitallisuus ja tasapainotetut budjetit. Siinä kolme kohtalokasta ideaa, jotka talouspolitiikkaa ohjaavat. Toivon siis ihmettä ja talouspolitiikan suunnanmuutosta.

L: Sitä samaa ihmettä odotan minäkin, mutta luulen, että kovin nopeasti muutosta ei tapahdu. Mielestäni me voimme vain tarjota tässä blogissa ja akateemisissa papereissamme vaihtoehtoja ja toivoa, että joku innostuisi niistä.

J: Työ siis jatkuu. Kiitos kuluneen vuoden yhteistyöstä. On ollut ilo.

L: Kuin myös. Kohti uusia haasteita!

Mainokset

7 responses to “Talouspuhetta talousteoriasta

  1. auvo rouvinen marraskuu 18, 2011 4:32 pm

    Kiitokset
    Politiikan takana on aina kirjailija (muistin mukaan Keynes)

    Blokin merkitys on paljon suurempi kuin lukijoiden määrä, nämä tekstit eivät ole sellaisia että kaikki niitä lukisivat. Ne jotka lukevat, todennäköisesti levittävät vaikutusta paljon laajemmalle. Ainakin itsellä oli melkoisia vaikeuksia muutama vuosi sitten käydä takomaan ihmisten päihin ettei järjestelmä toimi vaikka se paistoi tilastoista. Tämä bloki selkänojana on paljon helpompi kertoa se.

    Talousteoria on kuten mikä hyvänsä meemi. Siirtolohkare vuoren huipulla. Alkuun sen levittäminen on kuin työntäisi 10 kuution kiveä. Kun sen saa liikkeelle, sitä ei pysäytä mikään.

    Muutama seikka joita lukijat voivat miettiä.
    – Keynesiläisenä aikana valtioiden velkaantuminen oli pienempää kuin nyt.
    – Talouskasvu oli nopeampaa.

  2. Teivo Teivainen marraskuu 18, 2011 4:39 pm

    Onnea syntymäpäivänä tärkeää keskustelua herättävästä blogista.

  3. Pasi Pulkkinen marraskuu 18, 2011 7:40 pm

    Onnea ja kiitoksia. Löytäessäni tämän blogin tunsin oppivani jotain (- mikä on harvinaista). Ihmiset yleensä pitäytyvät aiemmin oppimissaan ideoissa ja uusien ideoiden hyväksymiseen vaaditaan korkea ”kynnysenergia”. Itselläni tämä ”kynnysenergia” oli varmaankin matala, koska en ollut niin kovin perehtynyt rahatalouden mekanismeihin (ja senkin vähän jo unohtanut). Lisäksi esittelemänne teoriat sopivat niin hyvin näkemyksiini tulevaisuudesta haasteista.
    Olen yrittänyt omalla vaatimattomalla panoksellani mainostaa tätä blogia kaikille, jotka mitenkään ovat kiinnostuneita taloudesta.
    Toivotan siis vielä onnea, en vain teille vaan myös päättäjille, jotta he löytäisivät nöyryyden muuttaa mielensä.

  4. Antti Jauhiainen marraskuu 18, 2011 8:28 pm

    Onnea täydestä vuodesta ja kiitokset erinomaista työtä tehneille kirjoittajille.

  5. Timo Karjalainen marraskuu 19, 2011 10:35 am

    Onnea myös minun puolestani ja kiitoksia tosi korkealaatuisesta blogista! Uskon että bloginne on avannut monien muidenkin kuin minun silmiä huomaamaan, miten heiveröisellä tietoteoreettisella perustalla taloustiede ja etenkin rahateoria ja rahapolitiikka on. Osutte naulan kantaan viimeisimmässä blogissanne: ”Joka puolella ajattelua hallitsevat valtavirtaisesta taloustieteestä poimitut totuudet, joiden vastaavuutta todellisuuden prosesseihin kukaan ei aseta kyseenalaiseksi. Tämä jos jokin on turhauttavaa.” Jatkakaa kyseenalaistamista. Uskon, että jossain vaiheessa uusi ja paremmin totuutta heijastava rahateoreettinen ymmärrys alkaa valtaa alaa ihmisten mielissä ja ihmiset ymmärtävät paremmin, miten hyvää ja reilua yhteiskuntaa rakennetaan.
    Hiukan vasaranne lipsuu , kun kirjoitatte: ”Attac-liike ei tunnu tajuavan, että valuutta on – ainakin yleensä – valtion monopoli, jolloin valtion velkakin on pelkkä kirjanpitoidentiteetti.” Minusta velassa, ottipa sen valtio, yritys tai yksityinen kansalainen, ei ole koskaan kyse vain kirjanpitoidentiteetistä. Kyse on hyvin merkityksellisestä tiedon (faktan), lain (normin) , luottamuksen ( tunteen) ja poliittisen vallan leikkausalueelle sijoittuvasta seikasta. Tuota aluetta ei parane politisoida liikaa. Politiikka on vain yksi neljästä ulottuvuudesta, joskin hyvin voimallinen ja tärkeä, mutta ei missään nimessä ainoa tekijä.
    Sekin on hyvä huomata, että onneksemme nykymaailmassa ylivelkaantuneita kohdellaan jo hiukan sivistyneemmin kuin ennen. Esim. Hegel mainitsee kirjassaan ”Oikeusfilosofia”, että Antiikin Roomassa velan antajalla oli oikeus tappaa velallinen, jos tämä ei kyennyt velkaansa maksamaan; ja jos velan antajia oli useita, velallisen ruumis pilkottiin osiin niin, että kukin velan antaja sai oman osansa .
    Voi olla, että suomalaisilla, eurooppalaisilla ja muillakin on vielä oppimista, ennen kuin viisastumme velan kaikkien neljän dimension hallinnassa niin, ettemme turhaan lamauta velallista, mutta emme myöskään ruoki ahneita spekulantteja, jotka käyttävät hyväksi liian monen ihmisen taipumusta ottaa kaikki ”hyvät rahat” itselleen (”The winners take it all” http://www.youtube.com/watch?v=5dP2_yjFE3w) ja siirtää ”pahat rahat”, kuten velat, muiden maksettavaksi. Tuo elitistinen elämän asenne johtaa sivistymättömään darwinistiseen yhteiskuntaan, jota ulkomaankauppaministerimme Alexander Stubb tuntuu kannattavan eli johtaa erehtymättömien kirkasotsaisten AAA-luokan ihmisten hallitsemaan platonistiseen maailmaan. Herra varjelkoon meitä tällaisilta erehtymättömiltä AAA-luokan markkinavoimilta ja AAA+luokan ihmisiltä, jotka markkinavoimia ohjaavat. Paras on hyvän pahin vihollinen.

  6. Patrizio Lainà marraskuu 21, 2011 10:25 pm

    Onnittelut erittäin tärkeän blogin syntymäpäivän johdosta! Tuntuu, että tämä blogi olisi ollut jo paljon kauemmin olemassa, mutta ilmeisesti te ylläpitäjät tiedätte paremmin. 🙂

  7. Panu Heinonen marraskuu 22, 2011 7:54 am

    Tosiaan. Kiitos hyvästä blogista, joka on selkeyttänyt asioita monella tavalla.

    Yksi kysymys kuitenkin on, mikä ei kauheasti ole tullut esiin kirjoituksissa: Kun puhutaan taloudellisen toimeliaisuuden kasvamisesta, puhutaan yleensä samalla luonnonvarojen kulutuksen kasvamisesta. Miten talousjärjestelmä voisi toimia siten, että se kannustaa käyttämään luonnonvaroja vähemmän ja tehokkaammin – tai ylipäätään kannustaa toimimaan vähemmän ja kuluttamaan vähemmän? Onko tällainen edes mahdollista talousteorian osalta vai vaaditaanko siihen talouden sääntelyä lakien keinoin? Optimitilannehan olisi se, että talousjärjestelmä itsessään pyrkisi ihmisen ja luonnon tasapainoon. Käytännössä raaka-aineiden hintojen pitäisi nousta huomattavasti, jotta niiden käyttö vähenisi. Toisaalta uusiutuvan energian hinnan tulisi laskea, jotta erilaiset kierrätysmenetelmät tulisivat kannattaviksi. Samalla yksilöiden kulutuksen pitäisi laskea rajusti varsinkin länsimaissa, mutta sen pitäisi silti ”tuntua” vauraalta…

    Talousjärjestelmä on ihmisen luomus, mutta maapalloa ei ihminen pysty uudelleen luomaan, joten tähän pitäisi kiinnittää talousteorioissa huomattavasti enemmän huomiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: