Velka, investoinnit ja työttömyys

Blogissamme on seurattu epätasaisin väliajoin Yhdysvaltojen keskuspankin tuottamia sektorikohtaisia rahoitus- ja velkatilastoja (Flow of Funds -tilastot), joiden perusteella on analysoitu talouskasvua ja sen edellytyksiä Yhdysvalloissa sekä maailmantaloudessa. Syyskuussa julkaistu uusi tilasto yltää vuoden 2012 toiseen neljännekseen eli sen perusteella on mahdollista arvioida alkuvuoden taloudellista kehitystä Yhdysvaltain taloudessa.

Kuviossa 1 on esitetty kokonaisvelkamäärän sekä yksityisen velan määrän lisäys vuoden 1986 ensimmäisen ja vuoden 2012 toisen neljänneksen välillä. Kuviosta nähdään, että velan määrän kasvu on Yhdysvaltain taloudessa edelleen hidasta verrattuna finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan. Itse asiassa yksityisen velan määrä ei edelleenkään kasva, vaan kokonaisvelkamäärän lisäys on kokonaan julkisen velan kasvun varassa.

Kuvio 1. Velan määrän kasvu Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2012 (miljardia dollaria) (Lähde: Federal Reserve)

Kuviossa 2 on esitetty velan määrän absoluuttinen kasvu sektoreittain. Sektorikohtainen tarkastelu kertoo tarkemmin velan lisäyksen tai vähentymisen vaikutuksista talouden kehitykseen, sillä eri sektoreiden velkaantuminen vaikuttaa eri tavoin esimerkiksi talouskasvuun tai työllisyyteen. Kuviosta näemme, että kevään ja alkukesän aikana kotitalouksien bruttovelka on kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 alun. Yhdysvaltojen talouskasvun kannalta tämä on merkittävä käänne, sillä kotitalouksien velkamäärän kasvu vaikuttaa oleellisesti kotimaisen kysynnän kasvuun. Koska velan määrän kasvu on ollut pääasiassa kulutusluottojen varassa, on vaikutus kulutuskysyntään vieläkin suurempi kuin siinä tapauksessa, että velan määrän kasvu olisi seurausta asuntoluottojen lisääntymisestä.

Kuvio 2. Velan määrän kasvu sektoreittain Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria) (Lähde: Federal Reserve)

Reaalitalouden kasvun kannalta kuitenkin vielä positiivisempi uutinen on se, että yritysten velan määrän kasvu on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jo yli vuoden ajan. Yrityssektori kannatteleekin tällä hetkellä Yhdysvaltojen taloutta yhdessä julkisen sektorin kanssa, kun kotitalouksien velan määrän kasvu on edelleen vähäistä ja rahoitussektorilla velan vähentäminen jatkuu.

Yrityssektorin velan määrän kasvu on ensiarvoisen tärkeää talouskasvun ja työttömyyden vähenemisen näkökulmasta, sillä sektorin velkaantumisen kiihtyminen tarkoittaa yleensä rahataloudelle elintärkeiden investointien kasvun nopeutumista. Tämän havaitsivat jo 1930-luvulla taloustietelijät John Maynard Keynes ja Michal Kalecki, joiden talouspoliittiset suositukset rakentuivatkin kiinteästi investointien säätelyn ympärille.  Molemmat taloustietelijät oivalsivat, että investoinnit ovat taloudessa autonomisia, sillä toisin kuin klassisessa talousteoriassa oletettiin, investointeja voitiin rahoittaa ilman etukäteistä säästämistä.

Koska velkarahan luonti on taloudessamme endogeenista ja investointiin tarvittava rahoitus voidaan luoda tyhjästä, ei yritysten tarvitse kerätä voittoina investointien kokonaismäärän verran rahavarallisuutta toteuttaakseen investointisuunnitelmansa. Koska liikepankit eivät lainaa talletuksia, vaan synnyttävät uusia velkasuhteita, synnyttää uusi investointi talouteen aina uusia tulovirtoja ja bruttomääräistä rahavarallisuutta.  Juuri tulovirrat synnyttävät välittömästi investointia vastaavan säästön, kun ne kulkeutuvat palkkoina ja voittoina kotitalouksille. Toisin sanoen investointien ja säästämisen välinen identiteetti pätee rahataloudessa kaikilla hetkillä. Klassinen teoria meni siis metsään väittäessään markkinakoron tasapainottavan säästämisen ja investoinnit niin kutsutuilla loanable funds -markkinoilla.

Todellisuudessa rahataloudessa investointien määrää säätelee yritysten investointihalukkuus ja liikepankkien sekä yksityisten sijoittajien luototushalukkuus. Jos liikepankit eivät myönnä luottoja yrityksille tai sijoittajat eivät hanki yritysten liikkeellelaskemia uusia osakkeita tai velkakirjoja, eivät investoinnit realisoidu, vaikka yritys uskoisi pystyvänsä tekemäänsä investoinnilla voittoa eli hankkimaan nettomääräistä rahavarallisuutta. Jos taloudellinen epävarmuus on suurta, eivät yrityksetkään usko voittojen mahdollisuuteen, jolloin kysyntää rahoitukselle ei alkuunkaan synny.

Juuri edellä kuvatuista syistä yritysten velkaantuminen seuraa rahataloudessa yksityisten investointien kasvua. Tämä nähdään kuviosta 3, jossa on esitetty yrityssektorin velan määrän kasvun lisäksi yksityisten investointien (nimellinen sekä reaalinen) arvo vuosien 1986 ja 2012 välisenä aikana. Esimerkiksi kun investointien arvo kääntyi laskuun vuoden 1989 alussa alkoi velan määrän kasvu hidastua selvästi kääntyen lopulta negatiiviseksi. Kun Yhdysvaltojen talous alkoi toipua (savings & loan) kriisistä vuoden 1991 lopulla, kääntyivät investoinnit kasvuun vetäen yritysten velkamäärän kasvuun perässään. Pitkä noususuhdanne jatkui aina 2000-luvun alkuun, jolloin uusi talous osoittautui haihatteluksi uuden kriisin (dot com bubble) käännettyä investoinnit nopeaan laskuun ja hidastettua oleellisesti yritysten velkamäärän kasvua. Sama dynamiikka toistui entistä voimakkaampana vuoden 2009 (subprime– ja finanssikriisi) sukelluksessa.

Kuvio 3. Velan määrän kasvu yrityssektorilla ja yksityisten investointien arvo Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria) (Lähde: Federal Reserve ja Bureau of Economic Analysis)

Sekä Keynes että Kalecki pitivät yksityisten investointien kasvua ja niistä seuraavaa yksityisen velan määrän kasvua rahatalouden ja sen ympärille rakentuneen yhteiskunnan kannalta keskeisinä siksi, että he ymmärsivät investoinneista syntyvien rahavirtojen vaikuttavan suoraan taloudellisen aktiivisuuden tasoon ja siten työmarkkinoiden kehitykseen. Mitä suurempia yksityiset investoinnit taloudessa olisivat, sitä nopeampaa olisi talouskasvu ja sitä pienempi talouden työttömyysaste.

Kuviosta 4 havaitaan, että Keynesin ja Kaleckin 1930-luvulla tekemät havainnot eivät olleet ainoastaan aikakautensa erityispiirre. Kuviossa on esitetty yksityisten investointien osuus BKT:n kasvusta sekä työttömyysasteen kehitys Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2012. Kuviosta nähdään, että silloin, kun investointien osuus BKT:sta on pysynyt suurena pidemmän aikaa, työttömyys Yhdysvaltojen taloudessa on kääntynyt laskuun. Silloin, kun investointien vaikutus bruttokansantuotteeseen on kääntynyt negatiiviseksi, on työttömyys puolestaan lisääntynyt. Yksityisten investointien ja työttömyyden välillä vallitsee siis selvä käänteinen yhteys.

Kuvio 4. Yksityisten investointien osuus BKT:n kasvusta sekä työttömyysaste Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2012 (Lähde: Bureau of Labor Statistics ja Bureau of Economic Analysis)

Jotta työttömyys Yhdysvaltojen taloudessa laskisi takaisin finanssikriisiä edeltäneelle tasolle, on yksityisten investointien kasvun jatkuttava vahvana pitkän aikaa. Niin kutsutun hystereesi-ilmiön vuoksi investointien romahtaminen kasvattaa työttömyyttä nopeammin, kuin taantuman jälkeinen kasvukausi sitä vähentää. Julkisen vallan onkin kyettävä tukemaan yksityisiä investointeja, mikä on kuitenkin epävarmoissa olosuhteissa vaikeaa.

Investointihalukkuuden säilyminen edellyttää nimittäin jatkuvaa tulovirtojen kasvua ja kuten aikaisempi tarkastelumme osoitti, on tulovirtojen kasvu tällä hetkellä pitkälti riippuvaista julkisesta velkaantumisesta. Koska poliittiset paineet velkaantumisen hidastamiseksi ovat suuret, on vaarana se, että kokonaiskysynnän kasvu tulevina vuosina alkaa hidastua, mikä vaikuttaa myös yksityisten investointien kasvuvauhtiin. Kun finanssipolitiikan rajojen on nähty tulleen vastaan, on kaikki toivo Yhdysvalloissa asetettu rahapolitiikan varaan. Matalalla korkotasolla ei kuitenkaan voida pakottaa uusia investointeja, joiden perustana ovat aina tuotto-odotukset, jotka puolestaan ovat riippuvaisia jo realisoituneista rahavirroista, siis eilisistä investoinneista ja kulutuksesta. Jos kukaan ei investoinnut eilen, on todennäköisempää, että kukaan ei investoi tänäänkään.

Yksityisten investointien vetämänä toimiva talous on aina epävakaa ja kriisialtis. Tällaisessa järjestelmässä työttömyys on väistämätön ilmiö. Tästä syystä Keynes esittikin pääteoksessaan valtion investointivallan merkittävää lisäämistä lääkkeeksi rahatalousjärjestelmän ongelmiin. Valitettavasti Keynesin esittämät reformit jäivät toteutumatta tai toteutuivat vaillinaisina, minkä seurauksena yhteiskunnallinen kohtalomme niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa on edelleen heilahtelevien investointipäätösten ja ”eläimellisten vaistojen” varassa.

Jussi Ahokas

Mainokset

8 responses to “Velka, investoinnit ja työttömyys

  1. Patrizio Lainà syyskuu 28, 2012 2:25 pm

    Miten lyhyen aikavälin yksityisen velan kasvu (mikä on hyvä asia ainakin jostain näkökulmasta) suhteutuu pidemmän aikavälin kehitykseen, jolloin käsittääkseni yksityinen velka suhteessa bkt:hen on Yhdysvalloissa kasvanut eksponentiaalisesti? En ole vielä koskaan törmännyt kestävään eksponentiaaliseen kasvukäyrään.

    • rahajatalous lokakuu 2, 2012 8:00 am

      Nykyinen velan määrän kasvu näyttää enemmän lineaariselta kuin eksponentiaaliselta. Tärkeää olisi, ettei velkaantuminen koskaan pääsisikään kiihtymään, vaan velkarakenteet ja erityisesti yksittäisten toimijoiden velkakuormat pysyisivät taloudessa kohtuullisina. Mitä suurempi osa velasta syntyy reaalitaloudellisen toiminnan seurauksena ja synnyttää tuloja kotitalouksille, sitä kestävämmällä ja vakaammalla perustalla talous on, vaikka velka/bkt-suhde kasvaisikin.

      Jussi

      • Patrizio Lainà lokakuu 4, 2012 9:22 am

        ”Nykyinen velan määrän kasvu näyttää enemmän lineaariselta kuin eksponentiaaliselta.”

        Onko lineaarinen tai mikä tahansa velkaantuneisuuden kasvu suhteessa BKT:hen tervettä kasvua pidemmällä aikavälillä? Itse asiassa jos katsotaan pitkää aikaväliä (yli 100 vuotta) niin esimerkiksi Suomessa velka/BKT-suhdeluku on pysynyt melko vakaana yli ajan, vaikka välillä se on saattanutkin kasvaa jopa vuosikymmeniä. Tutkin aihetta mm. Suomen Pankissa työskennellessäni ja kirjoitin siitä työpaperin, jota ei vielä ole julkaistu.

        ”Mitä suurempi osa velasta syntyy reaalitaloudellisen toiminnan seurauksena ja synnyttää tuloja kotitalouksille, sitä kestävämmällä ja vakaammalla perustalla talous on, vaikka velka/bkt-suhde kasvaisikin. ”

        Tämä väite ei voi pitää loogisesti paikkaansa. Jos kaikki velka syntyisi reaalitalouden toiminnan seurauksena, velka/BKT-suhde ei voi muuttua, sillä sekä nimittäjä että osoittaja muuttuisivat samassa suhteessa. Toisin sanoen talous ei voi koskaan olla vakaammalla pohjalla, kun velka/BKT-suhdeluku kasvaa. Suhdeluku pienenee, jos reaalitalouden ulkopuolista velkaa maksetaan enemmän pois kuin otetaan uutta. Tällä on taloutta vakauttava vaikutus pitkällä aikavälillä, muttu lyhyellä aikavälillä se aiheuttaa ongelmia mm. pankkien vakuusarvojen laskun myötä.

      • rahajatalous lokakuu 4, 2012 9:44 am

        Eihän vuotuisen arvonlisäyksen ja talouden bruttovelan tarvitse kasvaa samaa vauhtia, vaikka kaikki uudet velkasuhteet liittyisivät esimerkiksi reaalitaloudellisiin investointeihin. Jos vastaavasti jo valmiiksi liikkeellä oleva rahavarallisuus alkaa hakeutua pois reaalitaloudellisesta toiminnasta eli rahan kiertonopeus taloudessa laskee, voi velka/bkt -suhde kasvaa siitäkin huolimatta, että velan määrän kasvu on seurausta reaalitaloudellisesta toiminnasta. En tiedä onko tämä käytännössä kovinkaan todennäköistä, mutta loogisesti ainakin mahdollista.

        Jussi

      • Patrizio Lainà lokakuu 4, 2012 11:31 am

        ”Jos vastaavasti jo valmiiksi liikkeellä oleva rahavarallisuus alkaa hakeutua pois reaalitaloudellisesta toiminnasta eli rahan kiertonopeus taloudessa laskee, voi velka/bkt -suhde kasvaa siitäkin huolimatta, että velan määrän kasvu on seurausta reaalitaloudellisesta toiminnasta.”

        Hyvä pointti. Perun sanani ja myönnän, että loogisesti on mahdollista, että velka/BKT-suhde kasvaa, vaikka kaikki uudet velkasuhteet liittyisivät reaalitalouteen. Kuitenkin tässäkin tapauksessa näkisin talouden vakauden heikkenevän, sillä rahoituksesta suurempi osa suuntautuu reaalitalouden ulkopuolelle. Niinpä pitäydyn kuitenkin kannassani, että velka/BKT-suhteen kasvu on aina merkki talouden (potentiaalisen) epävakauden kasvusta.

      • rahajatalous lokakuu 4, 2012 11:57 am

        Kyllähän tuo suhdeluku on varsin hyvä indikaattori talouden epävakauden arviointiin, sitä en kiistä. Tietysti sektorikohtainen tilastotarkastelu ja talouden varsinaisten käytäntöjen analyysi tuo vielä lisää informaatiota taloutta epävakauttavista prosesseista ja niiden taustatekijöistä.

        Jussi

  2. Jussi Lindgren syyskuu 28, 2012 2:26 pm

    hyva kirjoitus! tosin kannattaa erotella yksittainen pankki ja konsolidoitu pankkisektori toisistaan.

  3. Panu Heinonen lokakuu 1, 2012 6:50 am

    Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta onko teillä jotakin ajatuksia, miten nykytilanteessa kuntasektorin jatkuva ”rahapula” saataisiin taitettua? Itselläni on virinnyt jo joskus aikaisemmin ajatus kunnan omistamasta pankista sekä myös kunnan (tai maakunnan) kattavasta paikallisvaluutasta. Mutta varsinkin paikallisvaluutan käyttöönotto on kovin raskas prosessi eikä varmasti houkuttele tavallisia korttia höylääviä ihmisiä… Mutta onko oikeasti vaihtoehtoja jotta velka pysyy paikallisessa kierrossa ja kunnan mahdollisuus verottaa se pois on mahdollista?

    Täytyisi olla keino saada paikalliset resurssit hyötykäyttöön ilman maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden paineita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: