Kohti noidankehää

Ruotsalainen talous- ja yhteiskuntatieteilijä Gunnar Myrdal loi aikanaan teorian kumulatiivisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Teorian keskeisiä käsitteitä olivat positiivinen hyvän kehä ja negatiivinen noidankehä. Myrdalin ajatuksena oli, että yhteiskunnallinen kehitys on polkuriippuvaista ja tietyt prosessit ovat itseään ruokkivia.

Esimerkiksi taloudellinen kasvu ruokkii itseään nostaen yksilöiden tulotasoa ja kulutusmahdollisuuksia, parantaen näiden elintasoa sekä vähentäen sairauksia ja sosiaalisia ongelmia. Tällöin ihmisten työkyky pysyy korkeana, jolloin myös työvoiman määrä sekä taloudellinen tuottavuus kasvavat. Tämä puolestaan johtaa taloudellisen kasvun nopeutumiseen.

Vastaavasti yhteiskunta voi ajautua negatiiviseen kierteeseen eli niin kutsuttuun noidankehään, jossa huono-osaisuus ja sosiaaliset ongelmat kasaantuvat saaden aikaan uusia. Myrdal selitti noidankehän käsitteen avulla kehittyvien alueiden ongelmia, joiden ratkaiseminen edellytti hänen mukaansa itseään vahvistavien negatiivisten prosessien pysäyttämistä julkisin toimin, kuten sosiaalipoliittisin ja talouspoliittisin ohjelmin.

Myrdalin käsitteet ovat oivallisia myös rahatalouden ja ennen kaikkea rahatalouden kriisien kuvaamisessa. Tämän on huomannut myös Italian keskuspankin pääjohtaja Ignazio Visco, joka varoitteli viimeaikaisessa konferenssipuheessaan Italian talouden olevan ajautumassa noidankehään. Viscon mukaan hidas tai negatiivinen kasvu johtaa tällaiseen, kun taloudellinen epävarmuus kasvaa, kotitalouksien kulutusmahdollisuudet jatkavat heikentymistään ja kulutushalukkuus laskuaan. Juuri tämänkaltaisesta kehityksestä olemme varoitelleet tässä blogissa jo pitkään.

On surullista huomata, että vaikka leikkaustien väistämättömät seuraukset alkavat olla jo talouspoliittisen eliitinkin tiedossa, talouspolitiikan suuntaan tällä ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta. Vaikka Visco tunnistaa noidankehän uhkaavan Italian taloutta, samassa puheenvuorossa hän kiittelee Mario Montin virkamieshallituksen toimeenpanemia rakenteellisia uudistuksia, jotka juuri ovat ajamassa maan taloutta negatiiviseen kierteeseen. Myös seuraavan hallituksen tärkeimmiksi tavoitteiksi Visco nimeää sopeutustoimien jatkamisen ilman minkäänlaisia tunnontuskia.

Kaikkien rahatalouden toimintalogiikan tuntevien on lähes mahdotonta ymmärtää Viscon tilanneanalyysin ja politiikkasuositusten välistä ristiriitaa. Sen taustalla on kuitenkin selkeä ajatusmalli, jonka mukaan leikkaukset ja sopeutus kääntävät talouden keskipitkällä aikavälillä kasvuun, kun rahoitusmarkkinoiden luottamus saadaan palautettua. Visco siis kuvittelee noidankehäkin olevan ainoastaan lyhyen aikavälin ilmiö, mikä erottaa keskuspankkiirin näkemyksen Myrdalin alkuperäisestä teoriasta. Toisin sanoen Visco uskoo talouden tasapainomekanismin lopulta kääntävän automaattisesti talouden kasvu-uralle, minkä Myrdal ja tietysti myös Keynes näkivät valtavirtaisen talousteorian suurimpana virheoletuksena.

On selvää, etteivät valtavirtaisen talousteorian ulkopuoliset ajatukset pysty edelleenkään horjuttamaan päättäjien uskoa julkisen talouden leikkausten toimivuuteen kriisinhoidossa. Näin siitäkin huolimatta, että tilanneanalyyseissa vaihtoehtoisia teorioita tunnutaan hyödyntävän entistä enemmän. Tilanne on turhauttava, sillä nykyisellä politiikalla työttömyys euroalueella tulee kasvamaan myös tulevina kuukausina ja yhteiskunnallinen levottomuus tulee entisestään lisääntymään. Kuinka ihmeessä kohti kultaista aamunkoittoa kulkeva juna pystytään pysäyttämään?

Jussi Ahokas

Advertisements

8 responses to “Kohti noidankehää

  1. Tikkanen marraskuu 2, 2012 8:20 am

    Euroalueella on muistettava kuitenkin se, että vaje- ja velkakuri ovat osa EU:n perustamissopimuksia ja koko euron toiminnan tukipilari.

    Jos kriisimaat saavat jatkaa kilpailukykyynsä nähden täysin epäsuhtaisilla rakenteilla (palkat, sosiaalietuudet jne) kokonaiskysyntänsä pönkittämiseksi, kuka sen maksaa? Markkinoilta lisävelkaa ei näytä saavan mihinkään järkevään hintaan ja perustamissopimukset kieltävät sen, että toiset jäsenmaat ovat vastuussa toisten veloista ja muista vastuista. Tätä on tietysti kierretty, muttei sekään loputtomiin voi jatkua.

    Rahaa ei voi devalvoida ja korot ovat käytännössä nollassa, joten mikä olisi kestävä vaihtoehto sisäisille devalvaatioille? Eihän EKP voi mitenkään vain luukuttaa rahaa etelään ja olla vaatimatta rakenteellisia uudistuksia.

  2. rahajatalous marraskuu 2, 2012 8:59 am

    Kuten kuvasit, Euroopan talous- ja rahaliiton institutionaalinen järjestys on ollut alusta asti mieletön. Koska alueellisia kilpailukykyeroja ei ole pystytty euroaikana kaventamaan, mikä on johtanut myös kysyntärakenteiden epätasapainoon, on koko eurojärjestelmän olemassaolon ajan ollut selvää, että ensimmäinen syvä talouskriisi tulee uhkaamaan järjestelmän olemassaoloa. Koska alueellisia kilpailukykyeroja ja rahavirtojen liikkeitä hillinnyt valuuttakurssimekanismi päätettiin euromaiden väliltä poistaa, olisi tilalle pitänyt rakentaa voimakkaampia epätasapainoja kitkeviä instituutioita kuin EU:n yhteinen aluepolitiikka.

    Olemme aiemmin esittäneet, minkälaisilla institutionaalisilla muutoksilla eurojärjestelmä voitaisiin pelastaa. Käytännössä tarvitsemme Euroopan keskuspankin tukemaa finanssipolitiikkaa, jonka tavoitteena tulee olla alueellisen kysynnänsäätelyn lisäksi kilpailukykyerojen kaventaminen euroalueen sisällä. On esimerkiksi muistettava, ettei kilpailukyky ole riippuvaista ainoastaan alueiden palkkatasosta, vaan myös laadulliset tekijät vaikuttavat siihen. Parempi infrastruktuuri ja alueiden materiaalisten resurssien täysimääräinen hyödyntäminen kasvattavat alueiden kilpailukykyä, mutta vaativat toteutuakseen investointeja. Eli EKP ja valtiot voivat kyllä yhtä aikaa huolehtia riittävästä kysynnästä sekä alueiden kilpailukykyerojen kaventamisesta.

    En tiedä, kuinka kauan Suomessa ja muissa pohjoisissa EMU:n jäsenmaissa voidaan vedota kriisimaiden epärealistisien suuriin palkkoihin ja liian laajaan sosiaaliturvaan. Toteutetut leikkaukset ovat jo syöneet osan erosta ja samalla saaneet aikaan erittäin syvän sosiaalisen ahdingon kriisimaissa. On oikeastaan surullista, että kun vierekkäin ovat suurtyöttömyys ja yhteiskuntarakenteiden rapautuminen sekä maan kilpailukykyyn verrattuna suhteellisesti liian suuret palkat ja sosiaalietuudet, jälkimmäistä pidetään meillä Suomessa paljon suurempana ongelmana. Aivan kuin 1990-luvun lamasta ei olisi opittu mitään, 1930-luvusta puhumattakaan.

    Kun EKP voi finanssipolitiikkaa tukemalla milloin vain päästää kriisivaltiot pois pahimmasta kurimuksesta, niiden ahdingon syventämiselle ei ole mitään perusteita. Kuten edellä totesin, rakenteellisia uudistuksia voidaan toteuttaa aivan hyvin myös kasvavan kokonaiskysynnän oloissa ja tuen ehdoksi voidaan asettaa vaikka maltillinen palkankorotussopimus seuraaville 15 vuodelle. Näin myös kustannuskilpailukyky voidaan kriisimaissa turvata. Jos mielikuvitus ei riitä ratkaisemaan kriisiä EMU-rakenteiden sisällä, on kriisimaiden lähdettävä rahaliitosta.

    Joka tapauksessa on selvää, että muitakin vaihtoehtoja kuin yhteiskuntarakenteiden alasajo tai vanhaan ”kriisimaiden holtittomuuteen” palaaminen löytyy. Joka muuta väittää, ei ole etsinyt tarpeeksi.

    Jussi

  3. Mauri Nygård marraskuu 5, 2012 12:29 am

    Vaikuttaa kuin globalisaatio ja euron älyttömän korkea arvo eivät saisi keskusteluissanne tarpeeksi huomiota. On yleensäkin jotensakin surkuhupaisaa, kun keskusteluissa kiinnitetään huomiota jonkun kymmenyksen tai korkeintaan muutaman prosentin suuruiseen palkankorotukseen tai sen vaatimiseen, mutta ei havaita lainkaan esimerkiksi sitä, että kaudella 2001-2008 euron arvo dollariin verrattuna nousi huippujen väliltä laskien yli 90 prosenttia, siis kreikkalaisten palvelutyön arvo liki kaksinkertaistui amerikkalaisille. Vastaavasti euroalueen ulkopuolinen matkailu tuli meikäläisille edulliseksi. Miksi mennä Kreikkaan, kun vieressä on omalla valuutallaan varustettu halpamaa Turkki. Halpaa on ollut myös lentää Gambiaan ja Thaimaahan. Korkealla valuutan arvolla olemme samalla tukeneet USA:n sotaponnisteluja.

    Ei siis ole mikään sattuma, että kaikki pahimmassa kriisissä olevat maat ovat turistimaita, Irlantikin. Ei niihin ongelmiin mitään kummempaa selitystä oikeastaan tarvitakaan. Pelastus on raju euron (valuutan) arvon alennus. Eurosta on toki kärsitty meilläkin ja teollisuutta on siirtynyt mm. Ruotsiin, kuten hyvin tiedämme. Koko maapallolla tarvittaisiin täysremontti valuuttojen arvoihin. Nykyinen systeemi suosii kolonialismia ja köyhimpien pitämistä köyhimpinä.

    Jos euron arvo laskisi riittävästi maailman valuuttoihin verrattuna, niin turismikin euroalueella lähtisi nousuun ja euro pelastuisi toistaiseksi, mitä en kuitenkaan Suomen osalta toivo. Eihän meillä ole mitään valtiollista intressiä olla mukana eurossa, ainoana Pohjoismaista.

    • rahajatalous marraskuu 5, 2012 8:49 am

      Kyllä euron kurssin vaikutuksista tähän kriisiin on kirjoitettu paljon blogissamme. Esimerkiksi täällä: https://rahajatalous.wordpress.com/2012/06/12/euroalueen-epatasapainoista-viela-kerran/

      Lauri

      • Mauri Nygård marraskuu 6, 2012 11:04 pm

        Totta, olen ollut vain satunnainen kävijä sivuillanne, joten aluksi voisi kommentoida, että lausuin täydellisen tietämättömyyden antamalla ehdottomalla varmuudella. Kuitenkaan en osaa lausumastani luopua esimerkiksi edellä mainitsemasi linkin ja sen keskustelun pohjalta. Siellä mainitaan mm, että euron kurssi vahvistuisi roimasti. Siis konditionaalissa. Minä yritin kertoa, että se vahvistui enemmän kuin roimasti, lähes kaksinkertaiseksi! Oliko siinä Kreikka sitten kurssia alentamassa, kuten teorianne edellyttää? Ehkäpä, en osaa sanoa. Kuinka korkealle se olisi noussut ilman Kreikkaa?

        Siis lähinnä siitä olen harmissani, että te viisaat, jotka tiedätte euron kurssin korkeuden ja vaihtelun, ette ole kertoneet siitä julkisuudessa, vaan olette antaneet poliitikkojen ja sanomalehtien paasata hyvästä ja vakaasta eurosta. Väliin vahvastakin eurosta, jolloin vahvuus esitettiin suurena etuna, kuten nyt esitetään suurena etuna, kun sen arvo on jonkin verran alentunut. Tietenkin tämä blogi on pieni askel julkisuuteen päin, mutta julkisuutta rahvaan tasolla toivoisin vastuullisilta tutkijoilta enemmän.

        Mainitsin myös globalisaation, vapaakaupan vaikutuksen Kreikankin kriisiin. Oletetaan, että Kreikka elää turismista. Silloin korkea euron arvo on ehdotonta myrkkyä, sillä saksalaisetkin matkustavat muualle kuin Kreikkaan. Saksan korkealle teknologialle korkea kurssi ei sen sijaan ole samassa määrin myrkkyä. Se ostaakin nyt halvalla raaka-aineita ja puolivalmisteita euroalueen ulkopuolelta. Käyttää hivenen ”halpaa” energiaa, konetyötä ja teknologiaa ja myy tuotteen Kreikkaan ja mihin vain pallolla suhteellisen edulliseen hintaan.

        Ero on siis elinkeinorakenteissa. Olkoonkin Kreikka maailman huippua turismissa, mutta se on ihmistyötä, johon euron korkea arvo iskee eri voimalla kuin robottien tekemään työhön. No tietenkin kreikkalaisetkin ovat voineet ostaa vaatteita ja muuta halvalla Kiinasta ja kaukomaista, mutta kun jotain heidän itsensäkin pitäisi päästä valmistamaan ja se jokin on ollut ihmisten palveleminen. Kärjistäen tietenkin.

        Unohdan tässä mm. Saksan pankkien osuuden, mutta kaikki PIIGS maat ovat turistimaita!

        Valuutan arvon laskeminen on nähdäkseni selkeästi paras keino Kreikalle. Ei kai se nyt olisi meidän ongelma, jos siitä hyötyisi samalla Suomi ja Saksakin, ja Kiinan ylijäämä pienenisi.

        Miksi siis pitää väen väkisin näin erilaisia maita samassa valuuttaunionissa? Miksi yrittää keksiä kaikenlaisia teorioita ja keinoja, jotta jotenkin selvittäisiin? Eivätkä Suomi ja Saksakaan ole samanlaisia.

        Monta valuuttaa on hyvä ratkaisu, ja yksi valuutta pallolla vasta vaarallinen olisi. Silloin deflaatio olisi läheisenä peikkona, sillä missään ei olisi devalvaation piristämää kysyntää. Mielestäni.

  4. rahajatalous marraskuu 7, 2012 7:36 am

    Jep, olisi tietysti tarpeellista, että julkisuudessa puhuttaisiin enemmän eurokriisin todellisista taustatekijöistä, joista yksi on varmasti valuuttakurssimekanismista luopuminen. Olemme kyllä pyrkineet tätäkin asiaa käsittelemään monipuolisesti ja tuoneet esiin muun muassa sen pointin, että jos alueellisista valuutoista luovutaan, tarvitaan tilalle voimakkaita kysynnänsäätelymekanismeja, kuten keskuspankin tukemaa finanssipolitiikkaa. Toinen asia on sitten, kuinka vastaanottavainen julkisuus on tällaisille ajatuksille: https://rahajatalous.wordpress.com/2012/04/10/markkinamekanismilla-on-valia/

    Jussi

    • Mauri Nygård marraskuu 7, 2012 11:07 pm

      ”Toinen asia on sitten, kuinka vastaanottavainen julkisuus on tällaisille ajatuksille.”

      Aivan! Julkisuus, apurahojen myöntäjät ja palkanmaksajat. Joten koko yhteiskuntamme lepää ja roikkuu pajunköysien varassa.

    • Mauri Nygård marraskuu 7, 2012 11:40 pm

      Kirjoitin muuten Kauppalehteen 7.1.1992 otsikolla ”Että missäkö taloustieteilijät?”. Löysin näkymättömyyteen kolme syytä:

      1. Kansainvälinen oikeistoaalto vaikuttaa niin taloustieteilijöihin kuin muihinkin ihmisiin. Jos taloustieteilijä on halunnut pysyä apurahoissa, hänen on ollut parasta kunnioittaa vallitsevia arvoja: monetarismia, vahvan markan politiikkaa, pelkkää yritysjohtajan näkökulmaa….Menestymisen salaisuus piilee siinä, että osaa olla väärässä oikeaan aikaan. Pahinta on, jos on oikeassa väärään aikaan….
      2. Integraatiopropagandan voimakkuus. .. On käytetty iskulauseita ja toistoa. Tyypillistä aivopesua, jonka kohteina ovat olleet myös taloustieteilijät…
      3. Ulkopolitiikka on tärkeintä taloustieteilijöillekin. Näyttää olevan niitäkin taloustieteilijöitä, jotka katsovat kansallisvaltion purkamisen ja integraation, siis ulkopolitiikan, niin tärkeäksi asiaksi, että se on sallittava, vaikka integraatiosta sinänsä koituisikin haittaa taloudelle. Tähän viittasi professori Holmström HS:ssa 3.12.1991.

      Jos kiinnostaisi ja tietäisin sähköpostiosoitteen, niin voisin skannata koko tekstinkin asiasta huvittuneille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: