Phillipsin käyrä

Keynesiläisen talouspolitiikan alasajo Euroopassa alkoi 1970-luvun alussa, jolloin Milton Friedmanin ja muiden Chicagon koulukunnan edustajien kehittämä makrotalousteoria ja siitä johdetut politiikkasuositukset alkoivat kiinnostaa myös vanhalla mantereella talouspolitiikasta vastaavia tahoja. Friedmanin keskeinen väite oli se, että lopulta  inflaatiota määrittää taloudessa ainoastaan rahan määrän kasvu, jonka hallitsemisesta olisi näin tultava talouspolitiikan keskeisin tavoite. Friedmanin mukaan rahaa tuli lisätä talouteen samaa tahtia, kuin talouden reaaliset tuotannontekijät kasvattivat taloutta. Monetaristiset politiikkakokeilut osoittautuivat myöhemmin tuhoisiksi, mutta niiden epäonnistumisesta huolimatta keynesiläiseen investointipolitiikkaan ei Euroopassa enää palattu.

Usein monetarismin menestystä on selitetty sillä, että Friedman onnistui jo vuonna 1968 kirjoitetussa artikkelissaan ennustamaan yhtäaikaisen korkean työttömyyden ja inflaation, joka tuotti harmaita hiuksia talouspoliittisille päätöksentekijöille 1970-luvulla erityisesti Yhdysvalloissa. Aiemmin oli nimittäin uskottu niin kutsuttuun Phillipsin käyrään, joka osoitti inflaation ja työttömyyden käänteisen yhteyden: silloin kuin työttömyys oli korkealla, inflaatio pysyi alhaalla ja työttömyyden vähentyessä inflaatio puolestaan kiihtyi. Friedmanin mukaan pitkällä aikavälillä Phillipsin käyrä on pystysuora, jolloin työttömyys ei enää riipu hintatasosta. Hintatason määrittää siis talouden rahamäärä ja tässä mielessä raha on neutraalia.

Kiinnostavaa onkin tarkastella empiirisesti, miltä Phillipsin käyrä näyttää oikeasti pitkällä aikavälillä. Kuviossa 1 on kuvattu inflaation ja työttömyysasteen välinen yhteys Suomen taloudessa vuosina 1960-2011. Kuvioon sovitettu logaritminen trendiviiva ei ole pystysuora, vaan muistuttaa selvästi Phillipsin aikoinaan empiirisesti havaitsemaa ja siitä johdettua teoreettista Phillipsin käyrää. Näyttää vahvasti siltä, ettei Friedmanin teoriaa tukeneille näkemyksille ole ainakaan Suomen taloudesta löydettävissä empiirisiä perusteita.

Kuvio 1. Phillipsin käyrä Suomen taloudessa vuosilta 1960-2011 (Lähde: Tilastokeskus ja Euroopan komissio)

Kuviossa 2 on tarkastelu viidentoista Euroopan unionin talouden yhteenlaskettujen työttömyys- ja inflaatioasteiden välistä suhdetta vuosina 1970-2011. Myöskään tässä kuviossa Phillipsin käyrä ei näytä pystysuoralta vaan selvästi laskevalta. Korkean työttömyyden olosuhteissa inflaatio on siis ollut havaittavasti hitaampaa kuin matalan työttömyyden olosuhteissa.

Kuvio 2. Phillipsin käyrä viidessätoista Euroopan Unionin taloudessa vuosilta 1970-2011 (Lähde: Euroopan komissio)

Näyttää siltä, että Euroopassa ei ole saavutettu Friedmanin ennustamaa pitkän aikavälin tasapainoa, jossa inflaatio olisi täysin riippumaton työttömyysasteesta. Tässä mielessä on harmillista, että Friedmanin ajatukset otettiin 1970-luvulla todesta myös Euroopassa ja niiden pohjalta talouspolitiikkaa alettiin Suomessakin reivata uuteen suuntaan. Käytännössä Suomessa siirryttiin viimeistään 1990-luvun laman jälkeen keynesiläisestä investointipolitiikasta hintavakautta ja markkinaehtoista investointikehitystä korostavaan talouspolitiikkaan. Tämä on vaikuttanut oleellisesti taloutemme työttömyysasteeseen ja siten laaja-alaisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Jussi Ahokas

Advertisements

2 responses to “Phillipsin käyrä

  1. arjenpolku marraskuu 15, 2012 8:43 am

    Hei, mun väitöskirjassa puhun lyhyesti Suomen kansantaloudellisista asioista suhteessa paperiteollisuuteen, ja mulla on siellä myös Phillipskäyrä. Mä jaoin aikaa vuodesta 1980 kolmeen jaksoon ja sielläkin on selvää, että olemme nyt matalan inflaation tavoitteen kanssa ihan korkean työttömyysasteen kanssa jumissa. En tiedä oliko tämä mitenkään järkevää, mutta näytän myös inflaatiota ja työttömyys paperiteollisuudessa ja siellä asia on vielä pahempi (muttei ehkä pelkästään johtuu siitä inflaatiotavoitetta tietenkin). http://blog.arjenpolku.fi/2012/08/20/my-dissertation-is-now-online-including-press-statement/ sivulta 40 PDF:ssa.

  2. Toni elokuu 22, 2014 7:50 pm

    Hei, miten Phillipsin käyrä liittyy keynesiläiseen talousajatteluun tai politiikkaan? Olenko oikeassa siinä, että Nalle Wahlroos kirjassaan moittiessaan keynesiläisen ajattelun alimpaan (tuonelaan) käytti Phillipsin käyrän teorian kumoamista suurimpana osoituksena siinä kuinka väärässä (ja vaarallinen) keynesiläinen talousajattelu voi olla (mitenkään erikseen määrittelemättä keynesiläisyyttä). Voitteko selventää asiaa? Vai oliko tämä vain provokaatiota?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: