Mitä me olemme tehneet valtion rahalle?

Itävaltalaisen liberaalin talousajattelun piirissä suurimmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi on nimetty valtio ja valtion puuttuminen taloudelliseen toimintaan. Kun valtio sekaantuu taloudellisiin prosesseihin, seurauksena on itävaltalaisen katsannon mukaan yksilöiden vapauden menetys, taloudellisen tehottomuuden lisääntyminen sekä jatkuvat kriisit. Yksi keskeisistä ongelmista talousjärjestelmässämme on itävaltalaisten mielestä valtion sekaantuminen rahaan ja rahajärjestelmään.

Itävaltalaisessa ajattelussa raha oli aiemmin puhtaasti yksityistä. Raha oli vapaiden taloudellisten miesten pyrkimyksistä syntynyt taloudellinen väline, joka tehosti vaihtokauppaa ja siten taloudellista toimintaa. Itävaltalaiset siis jakavat Adam Smithin hyödykerahatarinan opetukset ja uskovat lopulta metallirahan valikoituneen käyttöön kaikkien muiden hyödykerahojen joukosta. Alun perin valtiolla ei siis ollut itävaltalaisten mukaan mitään tekemistä rahan kanssa, mutta myöhemmin tunkeutuessaan laajemmin talouden alueelle valtio kaappasi valvontaansa ja hallintaansa myös rahan. Käytännössä tämä tapahtui siten, että valtio julisti itsensä ainoaksi viralliseksi kolikoiden liikkeellelaskijaksi ja määräsi oman valuuttansa lailla viralliseksi maksuvälineeksi. Tämän tempun myötä yksilöiden vapaaseen toimintaan perustunut rahajärjestelmä menetettiin. Jotta optimaalinen talousjärjestys voitaisiin palauttaa, ovat itävaltalaiset pitäneet välttämättömänä valtion ja rahan erottamista uudelleen.

Itävaltalaisten vaatimuksen perustavana ongelmana on se, että historialliset ja antropologiset tutkimukset ovat moneen kertaan osoittaneet sekä hyödykerahatarinan että vapaiden yksilöiden muodostamat talousjärjestelmät puhtaiksi mielikuvituksen tuotteiksi. Palaaminen sellaiseen, jota ei koskaan ole ollut, on tietysti mahdotonta. Koska valtion ja rahan erottamista kuitenkin edelleen vaaditaan, on asiaa syytä tarkastella lähemmin todellisuuden huomattavasti paremmin kohtelemien teorioiden eli velkarahateorian ja valtiorahateorian näkökulmasta.

Kuten olemme tässä blogissa korostaneet, raha on talousjärjestelmässämme velkaa ja tarkemmin ottaen kahdenkertainen kirjanpitoidentiteetti. Jokainen voi luoda rahaa kirjoittamalla velkakirjan, jossa sitoutuu suorittamaan tietynlaisen maksun tulevaisuudessa. Näin ollen yksityinen rahanluonti on edelleen mahdollista ja sitä tapahtuukin taloudessamme joka hetki. On huomattava, että valtio ei säätele eikä rajoita yksityistä rahanluontia käytännössä millään tavalla. Yksityisen rahan ongelma on kuitenkin siinä, että sen hyväksyttävyys on aina rajoitettu. Omat velkakirjani voivat kiertää vain sellaisen yhteisön piirissä, joka minut tuntee ja joka luottaa kykyyni ja haluuni suorittaa velkakirjassani luvattu maksu. Yhteisössä, jossa minuun luotetaan, velkakirjastani voi kuitenkin tulla käypää valuuttaa, jolla kaverini voivat selvittää keskinäisiä velkasuhteitaan. Jos olen luvannut selvittää velkakirjani tarjoamalla sitä vastaan ikkunanpesun, lopulta voin joutua pesemään Laurin ikkunoita, vaikka alkuperäisen lupauksen olin tehnyt Anterolle. Kun lopulta ikkunat on pesty, raha eli velkakirja revitään ja käyttämämme valuutta tuhoutuu.

Historialliset todisteet ovat antaneet viitteitä siitä, että pankkilaitos on alun perin syntynyt selvittämään yksityisiä velkasopimuksia. Tämä on erittäin käytännöllistä, koska pankin taatessa asiakkaidensa maksukyvyn yksilöiden ei enää tarvitse tuntea maksuja selvittäessään jokaista vaihdon osapuolta henkilökohtaisesti. Voin siis maksaa pankin takaamalla velkatodistuksella kahvini lippakioskilla, vaikka en ole koskaan myyjää aikaisemmin tavannutkaan. Jos minulla ei ole todellisuudessa maksukykyä, ei myyjä häviä kaupassa mitään, vaan alaskirjauksen joutuu tekemään pankki. Näin ollen pankkilaitoksen syntyminen on tehostanut taloudellista vaihdantaa, mahdollistanut markkinoiden laajenemisen ja tehnyt velkajärjestelmästä dynaamisemman.

Kaikki toimijat eivät kuitenkaan ole saman pankin asiakkaita, joten oman pankkini takaama maksukykyni ei vakuuta heitä ja Harrin nakista (RIP) lihapiirakka jää ostamatta. Pankin rahallistamat velkakirjat eivät siis kelpaa maksuvälineenä muualla kuin pankin asiakkaiden välisissä transaktioissa. Jälleen törmäämme yksityisen rahan keskeisimpään ongelmaan, hyväksyttävyyteen. Koska ketään ei voida pakottaa tietyn yksityisen selvitysjärjestelmän piiriin, myöskään liikepankkien rahasta ei voi tulla yleisesti hyväksyttyä maksuvälinettä taloudessa. Jos liikkeellä taloudessa on useita yksityisiä rahoja, niiden keskinäisen ostovoimasuhteen määrittelystä tulee hankalaa. Kuinka tietyn liikepankin asiakas voi vakuuttaa toiselle, että samalla nimellisarvolla tästä selvitysjärjestelmästä saa samanlaisen vaihtoarvon? Huonossa tapauksessa vaihdossa hyväksytty velkatodistus riittää ainoastaan yhden ikkunaruudun pesuun, vaikka vaihtaessa luvattiin kuudentoista ruudun arvoa (vrt. valuuttakurssiriski).

Kuten tästä esimerkistä huomaamme, koko kansantalouden laajuinen selvitysjärjestelmä on erittäin hyödyllinen ja taloudellista toimintaa helpottava instituutio. Lähes kaikissa tuntemissamme talousjärjestelmissä varhaishistoriasta nykypäivään kyseistä selvitysjärjestelmää on hallinnut valtio, ruhtinas, temppeli tai muu hallitsija.

Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että valtion valuutan hyväksyttävyys maksuvälineenä ei perustu luottamukseen vaan verotukseen. Koska valtio voi panna kaikki kansalaiset verolle eli asettaa velkasuhteeseen kanssaan yksipuolisella ilmoituksella, kaikista kansalaisista tulee välttämättä valtion selvitysjärjestelmän asiakkaita. Siitä valuutasta, jonka valtio hyväksyy verojen selvittämiseen, tulee myös talouden yleinen maksuväline. Kaikki kansalaiset tarvitsevat näitä velkakirjoja ja tietävät lisäksi muiden kansalaisten tarvitsevan niitä. Siksi myös arkipäiväisessä vaihdannassa valtion valuuttaa vastaan voidaan tehdä kauppoja ja selvittää yksityisiä velkasuhteita. Valtion rahamonopolin ja laillisen maksuvälineen julistuksella onkin vain symbolinen merkitys, sillä todellisuudessa valtion valuutan hyväksyttävyys on seurausta rahatalousjärjestelmän peruskäytännöistä.

Jos valtiolta ei viedä verotusoikeutta, valtiota ei voida koskaan erottaa kokonaan rahasta ja sen hallinnasta. Koska myös itävaltalaiset yleensä haluavat säästää valtion verotusoikeuden kannattaessaan vähintäänkin omistusoikeudet takaavaa yövartijavaltiota, jonka maksamien palkkojen selvittäminen edellyttää valtion maksukykyä, ei heidän esittämillään keinoilla lopullista eroa valtion ja rahan välille synny. Valtion veroina keräämä maksuväline nousee edelleen rahahierarkian huipulle ja siitä tulee yleisesti hyväksytty maksuväline sekä arvon mitta. Valtiota voidaan kuitenkin estää hyödyntämästä valuutan asemaa rahahierarkian huipulla, mistä historia viimeisen 300 vuoden ajalta tuntee lukuisia esimerkkejä. Yleensä lopputuloksena on se, että valtion valuuttaa käytetään vapaasti selvitystoiminnassa, mutta sen käyttö julkisen kulutuksen rahoittamisessa estetään.

Käytännössä valtio voi nimittäin ilmoittaa verojen maksuvälineeksi oman velkakirjansa, jonkin yksityisen velkakirjan tai jonkin hyödykkeen. Vain näistä ensimmäistä valtio voi laskea halutessaan liikkeelle rajattomasti, minkä vuoksi valtion taloudellisen roolin pienentämistä kannattavat tahot ovat yleensä vaatineet esimerkiksi kultakantaan siirtymistä. Vaikka verojen maksuvälineenä toimisi valtion oma velkakirja, voidaan senkin käyttöä valtion kulutuksen selvittämisessä rajoittaa.

Esimerkiksi eurojärjestelmän itsenäinen keskuspankki, jolta valtioiden luototus on kielletty, on osoittautunut erittäin hyväksi valtion kulutuksen institutionaaliseksi rajoitteeksi. Euroopan keskuspankki osallistuu vain yksityisten velkasuhteiden selvitystoimintaan, mutta ei valtioiden rahoitukseen.  Sekä kultakanta että keskuspankkirahoituksen kieltäminen luonnollisesti pienentävät valtion kulutusvoimaa, mikä usein johtaa pidemmällä aikavälillä epävarmuuden määrittelemässä rahataloudessa deflatorisiin kriiseihin, kuten eurokriisi on jälleen kerran osoittanut. Rahatalouden kannalta välttämätön kysynnänsäätely ei ole useinkaan taantumissa mahdollista, jos valtion rahoitusrajat määritellään kultavarantojen tai yksityisten voittoa tavoittelevien tahojen toimesta.

Itävaltalaisten tavoittelema valtion ja rahan erottaminen onkin nykyjärjestelmässä viety niin pitkälle, kuin rahatalouden selviämisen kannalta on mahdollista. Kuitenkin useat itävaltalaisen koulukunnan edustajista ovat pitäneet jopa keskuspankin selvitystoimintaa  markkinoita vääristävänä toimintana ja siten talouden kriisiherkkyyden aiheuttajana. Kieltämättä säätelemätön pankkitoiminta, joka lopulta rakentuu keskuspankin selvitystoiminnan varaan, onkin siirtänyt yhteiskunnallista valtaa rahoitusmarkkinoille ja mahdollistanut spekulatiivisten velkakuplien syntymisen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että julkinen selvitystoiminta lisäisi lähtökohtaisesti talouden kriisiherkkyyttä ja että yksityinen selvitystoiminta voisi johtaa parempaan lopputulokseen. Toisaalta jos verotuksesta ei kokonaan luovuta, myöskään valtiorahan roolia yleisenä maksuvälineenä ei voida kumota. Näyttääkin siltä, että itävaltalaisten tavoitteet rahan suhteen ovat jo toteutuneet suurimmassa mahdollisessa laajuudessaan.

Jussi Ahokas

Advertisements

17 responses to “Mitä me olemme tehneet valtion rahalle?

  1. Seppo Lehtonen marraskuu 23, 2012 3:45 pm

    ”valtion valuutan hyväksyttävyys maksuvälineenä ei perustu luottamukseen vaan verotukseen”

    Juuri näin.

    Miksei valtio siis voisi hyväksyä useampia valuuttoja / sertifioituja kultaa / hopeaa ja niin edelleen verojen maksuksi. Mikään ei estä valtiota laskemasta liikkeelle useampia valuuttoja tai ylläpitämästä useaa eri rahajärjestelmää.

    ”eurojärjestelmän itsenäinen keskuspankki, jolta valtioiden luototus on kielletty, on osoittautunut erittäin hyväksi valtion kulutuksen institutionaaliseksi rajoitteeksi.”

    Vaikka keskuspankkia oli kielletty lainaamasta valtioille, niin se ei estänyt valtioita lainaamasta rahaa. Keskuspankki ei siis rajoittanut PIIGS maiden ylivelkaantumisesta aiheutunutta kulutusjuhlaa, jota nyt podetaan järkyttävänä krapulana.

    ”Itävaltalaisten tavoittelema valtion ja rahan erottaminen onkin nykyjärjestelmässä viety niin pitkälle, kuin rahatalouden selviämisen kannalta on mahdollista.”

    Eikö itävaltalaisten mielestä valtio voi omistaa omaa itsenäistä rahanpainokonetta ja painaa sillä niin paljon rahaa kuin valtion menojen kattamiseen tarvitaan ?

    Jos valtion työntekijöiden palkat ja kaikki valtion investoinnit maksetaan valtion omasta painokoneesta, niin eikö se ole juuri vapaata itävaltalaista toimintaa ?

  2. auvo rouvinen marraskuu 23, 2012 7:02 pm

    oho, en ennen ole tajunnutkaan että elämme itävaltalaisessa unelmassa, mä oon kuvitellu että kyseessä on pelkkä diktatuuri (EKP:n ), joskin ideologisesti perusteltu.
    – muuten, minä en täysin allekirjoita rahan pelkkää verotusarvoa, kyllä sillä on tietty luotettavuus arvokin. Ykstyinen pankkitoimintakin voi luoda uskottavaa rahaa, tosin senkin uskottavuus aikaa myöten katoaa.

  3. Matti Linnanvuori elokuu 10, 2013 1:52 pm

    Hyödykeraha on syntynyt spontaanisti esimerkiksi vankiloissa tupakasta, vaikka tuossa jutussa väitetään toisin. Velan suuri merkitys ei mitenkään kumoa itävaltalaista taloustiedettä.

    Tuossa jutussa ei perusteltu uskottavasti keskuspankkia. Käytännössä esimerkiksi kultakannassa ei ollut suuria vaikeuksia vaihtaa liikepankkien liikkeelle laskemia rahoja toisten liikepankkien liikkeelle laskemiin. Ehkä jonkinlainen keskitetty selvitysjärjestelmä voisi syntyä, mutta sekin voisi olla yksityinen eikä keskuspankki.

    Euromaissa ei ole ollut deflaatiota, joten deflatorisesta kriisistä puhuminen on virheellistä. Ongelma on ollut aina inflaatio.

    • rahajatalous elokuu 12, 2013 7:31 am

      Kaikissa taloudellisissa olosuhteissa selvitysvälineeksi eli rahahierarkiassa korkeimmalla olevaksi rahaksi valikoituu sellainen velkakirja, jonka kysyntä on sillä hetkellä laajinta ja kestävintä. Vankilaolosuhteissa, jossa valtion valuutan käyttäminen vankien keskuudessa on kiellettyä ja jossa vankien välinen luottamus on vähäistä, syntyy todennäköisesti velkajärjestelmä, jossa erilaiset liiketoimet selvitetään aina kaupantekohetkellä. Selvitys on mahdollinen vain siinä tapauksessa, että molemmilla osapuolilla on jotain, mitä toinen haluaa. Koska tupakointi on vankien keskuudessa yleistä, on todennäköistä, että tupakalla voidaan selvittää hyvin monenlaisia velkasuhteita. Myös niiden vankien, jotka eivät tupakoi, kannattaa ottaa vastaan tupakkaa vaihtotilanteissa, koska tupakka on ostovoimaa tulevissa liiketoimissa. Tupakasta muodostuu näin ollen tärkein selvitysväline, eli vankilan valuutta. Tupakan omistaminen tarkoittaa vankilassa siis siitä, että kyseisellä vangilla on saatavia järjestelmän sisällä. Hän on siis velkoja ja muut vangit, jotka tupakkaa haluavat, ovat velallisia. Tupakka ”hyödykerahana” paljastuukin merkiksi velkasuhteesta vankiyhteisön sisällä. Tupakan voi myös polttaa nikotiinivajeen täyttämiseksi, jolloin kuitenkin menettää ostovoimaansa.

      Mitä väliä sillä, on onko selvityslaitos ”julkinen” vai ”yksityinen”? Joka tapauksessa selvityslaitokselle siirtyy rahataloudessa merkittävä valta-asema sekä vastuu, koska sen tehtävänä on huolehtia talouden likviditeetistä ja toimijoiden välisestä luottamuksesta. ”Yksilönvapaudet” ovatkin aina uhattuna yhteiskunnassa, jossa ihmiset toimivat sosiaalisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa.

      Yli 10 prosentin työttömyysaste ja resurssien vajaakäyttö on merkki deflatorisesta kriisistä, jossa kysyntää on liian vähän mobilisoimaan talouden potentiaaliset resurssit. Se, että kuluttajahintaindeksin vuosimuutos ei kaikissa maissa olekaan pysynyt jatkuvasti negatiivisena, ei tätä tosiasiaa muuta. Taloudellisen toimeliaisuuden näkökulmasta deflaatio ja tulojen supistuminen on rahataloudessa merkittävä ongelma. Inflaatio puolestaan ei ole taloudellinen ongelma sinällään.

      Jussi

      • Matti Linnanvuori elokuu 12, 2013 3:03 pm

        Tupakka on hyödykeraha eikä velkakirja, vaikka sillä voi selvittää velkoja. Se on esimerkki todennäköisesti myös menneisyydestä tapahtuneesta hyödykerahan syntymisestä.

        Valtion keskuspankilla on enemmän valtaa kuin yksityisellä selvityslaitoksella. Selityslaitoksella ei tarvitse olla tehtävänä huolehtia talouden likviditeetistä ja toimijoiden välisestä luottamuksesta. Yksilönvapaudet ovat aina uhattuina eniten valtiossa, jolla on etuoikeuksia.

        Yli 10 prosentin työttömyysaste ja resurssien vajaakäyttö ei välttämättä ole merkki deflatorisesta kriisistä, jossa kysyntää on liian vähän mobilisoimaan talouden potentiaaliset resurssit. Keynesiläisten mielestä työttömyys ja resurssien vajaakäyttö ovat aina merkkejä deflaatiosta, mutta he eivät tee eroa reaali- ja rahatalouden välillä, vaikka pitäisi. Deflaatio ei välttämättä ole merkittävä ongelma mutta tulojen supistuminen on. Inflaatio on taloudellinen ongelma sinällään, koska se syö rahan hallussapitäjien varallisuutta.

      • rahajatalous elokuu 12, 2013 7:37 pm

        Sitten kai setelikin on hyödykeraha, koska sitä voi käyttää paremman puutteessa tupakkapaperina. Antropologiset ja taloushistorialliset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei hyödykerahatarinan mukaista kehitystä vaihtokaupasta hyödykerahan käyttöön ole tapahtunut oikeastaan yhdessäkään tuntemassamme ihmisyhteisössä. Sen sijaan jokaisesta on löydetty jonkinlainen velkajärjestelmä tai vaihtoehtoisesti hierarkinen jakojärjestelmä, joiden varaan taloudellinen toiminta on rakentunut.

        Kyllä selvityslaitoksen tehtävänä tulee nimenomaan olla talouden likviditeetistä ja toimijoiden välisestä luottamuksesta huolehtiminen. Muuten se ei voisi toimia selvityslaitoksena alunperinkään.

        Inflaatio syö rahan (valuutan, korottoman velkakirjan) hallussapitäjän varallisuutta, mutta kasvattaa tulovirroista voittonsa saavien sijoittajien ja säästäjien varallisuutta. Inflaatio siis kannustaa aktiivisuuteen, deflaatio passiivisuuteen. Kumpi on tavoiteltavaa yhteiskunnassa?

        Jussi

  4. Tero Ruokamo elokuu 12, 2013 9:53 pm

    Laitan kommenttia, kun nämä itseäni kiinnostavat raha-järjestelmän perusteet nostettiin taas esiin.

    Ihmettelen, millä perusteella keskuspankkiraha on mielestänne rahaa, jolla kaikki velkasuhteet voi lopullisesti selvittää. Julkisuudessa kuitenkin puhutaan valtioiden vastuista, joita esim. EKP:n toiminta valtioille on aiheuttanut. Jos keskuspankkiraha on velkakirja, niin mitä siinä ollaan velkaa? Kolikoitako?

    Rehellinen velkojen selvitys tapahtuisi minusta niin, että jos Matti maksaisi 100 yksikön velkansa Pekan velkakirjoilla, Matti saisi velkojalta takaisin oman velkakirjansa, ja vastuu velan maksusta Matin velkojalle siirtyisi kokonaan Pekalle. Tietenkin velkoja voisi myös vaatia enemmän Pekan velkakirjoja (esim. 120 yks), koska ei luota Pekkaan. Matti kuitenkin tietäisi, miten saa velkansa maksettua.

    Käsittääkseni tilanne nykyisessä järjestelmässä menee niin, että Matin velkoja ottaa Pekan (joku pankki) velkakirjat kyllä vastaan, mutta ei palauta Matin velkakirjaa. Velkojen selvitys on piilotettu, eikä Matti voi olla varma onko hän maksanut velkansa. Velkakirjojen katoaminen sopii hyvin tuohon kuvioon. Kansalaiset siis takaavat keskuspankkienkin velat, eikä suinkaan päinvastoin.

    Velkaongelmat eivät todellakaan ole ihme järjestelmässä, jossa velkoja ei edes pysty maksamaan.

    • rahajatalous elokuu 13, 2013 5:11 am

      Keskuspankkiraha on käytännössä valtiorahaa, eli sillä voidaan selvittää kaikki velkasuhteet valtion kanssa. Koska valtio asettaa kansalaiset verotuksen ja muiden määräämiensä maksujen kautta velkasuhteeseen kanssaan, on kaikilla kansalaisilla tarve hankkia itselleen valtirahaa eli valuuttaa. Jos sinulla on keskuspankkirahaa tai valuttaaa hallussassi, on se osoitus siitä että valtio on sinulle velkaa. Voit hankkia velkakirjalla valtiolta sen tuottamia palveluita tai maksaa veroja ja muita valtion määräämiä maksuja. Keskuspankkiraha on ainoa maksuväline, jonka valtio hyväksy ja siksi myös yleisesti hyväksytty maksuväline.

      Kyllähän selvityslaitoksen on kuoletettava Matin maksama velka, jos se hyväksyy Pekan velkakirjan maksuvälineenä. Muuten kyseessä ei ole selvitys, vaan huijaus. Nykyjärjestelmässä selvityslaitokset toimivat juuri hyväksymällä eri toimijoiden maksuja ja yhteenmittaistamalla ne. Eli kyllä velkojen maksu on mahdollista-

      Jussi

      • Tero Ruokamo elokuu 13, 2013 7:18 am

        Se ongelma vain on siinä, että valtio, ja sen kansalaiset eivät ole riippumattomia toimijoita. Jos Matti yrittää maksaa velkansa Pekan velkakirjoilla, mutta on samalla velkaa Pekalle, ei velkojen selvitys kaikkien toimijoiden kesken tietenkään onnistu Matin haluamalla tavalla.

        Olennaista on juuri tuo velkojen selvitykseen sisältyvä arvojen mittaus. Taloudessa vaihdetaan hyvin erilaisia arvoja maailmanlaajuisesti, eivätkä kaikki toimijat ole kiinnostuneita samoista asioista. Jos muille tärkeän pääomaresurssin omistaja haluaa varmistaa saavansa lainaamansa pääoman takaisin (lainaamisen ehto) korkoineen, ei pelkät paperilaput tietenkään tuota varmistusta saa aikaan. Käsittääkseni termi secured creditor, suomeksi ehkä panttivelkoja, kuvaa tuota varmistetussa asemassa olevaa velkojaa.

        Yhden osapuolen velkasaamisten kollektiivinen varmistus merkitsee muiden toimijoiden mahdottomuutta maksaa velkansa. Muiden toimijoiden hallussa olevilla resursseilla pitää varmistaa varmistetussa asemassa olevan saamiset. Kun resurssit lainataan aina systeemiin uudestaan, syntyy pääoman kasaantumisen kierre, joka on velkaongelmien todellinen syy.

        Kirjoitin asiasta luottorahajärjestelmien näkökulmasta:
        http://jesper.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127322-luottoraha-ja-vaihdanta

  5. Matti Linnanvuori elokuu 13, 2013 3:22 pm

    Seteli ei ole hyödykeraha, vaikka sitä voi käyttää paremman puutteessa tupakkapaperina, koska sellainen käyttö on niin marginaalista. Tupakan käyttö tupakkana ei ole marginaalista. Antropologiset ja taloushistorialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että hyödykerahatarinan mukaista kehitystä vaihtokaupasta hyödykerahan käyttöön on tapahtunut tuntemissamme ihmisyhteisöissä ainakin vankilassa ja Pohjois-Amerikassa wampum. Vaikka jokaisesta on löydetty jonkinlainen velkajärjestelmä tai vaihtoehtoisesti hierarkkinen jakojärjestelmä, joiden varaan taloudellinen toiminta on rakentunut, siitä ei seuraa, että hyödykerahoja ei ole syntynyt.

    Selvityslaitoksen tehtävänä ei tarvitse olla talouden likviditeetistä ja toimijoiden välisestä luottamuksesta huolehtiminen. Sellaisia kuten Euroclear on toiminut selvityslaitoksina.

    Miten niin inflaatio kasvattaa tulovirroista voittonsa saavien sijoittajien ja säästäjien varallisuutta? Inflaatio kannustaa aktiivisuuteen rahan sijoittamisessa, mutta se ei ole kannatettavaa kannustamista, koska rahan hallussapitäjät kärsivät inflaatiosta. Deflaatio ei kannusta passiivisuuteen merkittävästi, koska ihmiset eivät yleensä täysin passivoidu, vaikka heillä olisi rahaa. Ihmisiä ei kannata aktivoida tuhoamalla heidän omaisuutensa arvoa. Jos ihmisillä on riittävästi varallisuutta joutenoloon, se on hyvä asia, eikä siitä pidä tehdä loppua köyhdyttämällä heitä.

    • rahajatalous elokuu 14, 2013 5:30 am

      Pointti oli siis se, että valuuttana hyödyke toimii aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin velkakirjat. Vaikka tupakkaa voi polttaa, sitä voi käyttää myös velkakirjana. Jälkimmäisessä käytössä se vastaa täydellisesti esimerkiksi valtion valuuttaa. On siis erotettava tupakan funktiot ja havaittava, että lopulta kuvaamasi vankilatalous toimii samalla lailla velkajärjestelmänä kuin valtion määrittämä rahatalouskin.

      Jos toimijat eivät luota selvityslaitokseen, ne eivät myöskään luota toisiinsa. Silloin selvityslaitos ei voi lainkaaan toimia. Jos selvityslaitos ei selvitä kaikkia pyydettyjä maksuja eli se rajoittaa likviditeettiä, sen toimintaedellytykset tuhoutuvat.

      Inflaatiohan on raha-arvojen kasvua. Jos sijoitan tänään hyödykkeeseen 100 euroa ja inflaatio nostaa sen hinnan 110 euroon viikossa, teen myymällä 10 euron voiton. Rahavarallisuuteni siis lisääntyy. Moraalinen kantasi on siis se, että talousjärjestelmässämme tärkein tavoite on aikaisemmin kertyneen rahavarallisuuden ostovoiman säilyttäminen ilman mitään ponnisteluja. Monien mielestä se on yhteisön tuotannollisten resurssien hyödyntäminen ja yhteisön elintason nostaminen uutta reaali- ja rahavarallisuutta luomalla. On täysin oikein vaatia rahavarallisuuden holvaajilta panostuksia yhteisön rakentamiseen ja siihen inflaatio kannustaa.

      Jussi

      • Matti Linnanvuori elokuu 14, 2013 6:09 pm

        Hyödyke ei ole mikään velkakirja, joten se ei toimi samalla tavalla kuin velkakirjat. Tupakkaa ei voi käyttää velkakirjana. Valtion valuutat eivät enää ole velkakirjoja, koska valuutat eivät enää ole metallikannassa eikä valuutalla saa mitään hyödykettä keskuspankilta. Vankiloissa on toki velkoja kuten rahataloudessakin mutta tupakka on hyödykeraha eikä velkaraha kuten ei valtionkaan raha enää.

        Inflaatio aiheuttaa kyllä nimellistä voittoa mutta siinä ei ole mitään myönteistä vaan se vaikeuttaa.reaalisen voiton laskemista. Talousjärjestelmässämme tärkein tavoite ei varmaankaan ole aikaisemmin kertyneen rahavarallisuuden ostovoiman säilyttäminen ilman mitään ponnisteluja mutta rahan ostovoiman säilyttäminen on kyllä rahapolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Yhteisön tuotannollisten resurssien hyödyntäminen ja yhteisön elintason nostaminen on kyllä tärkeä tavoite uutta reaalivarallisuutta luomalla. Rahavarallisuutta sen sijaan ei kannata luoda, koska ei luo uutta reaalivarallisuutta vaan pelkästään inflaatiota. Ei ole oikein vaatia rahavarallisuuden holvaajilta panostuksia yhteisön rakentamiseen, koska orjuus on väärin. Inflaatio kannustaa pääsemään eroon rahasta niin nopeasti kuin mahdollista eikä se ole panostus yhteisön rakentamiseen vaan poissa yhteisön rakentamisesta.

  6. Valtteri Aaltonen elokuu 18, 2013 7:54 pm

    Tähän Matti Linnavuoren edellä esittämään väitteeseen, että keskuspankkiraha ei ole velkaa.

    Eikö keskuspankkirahan/valtion valuutan luonne nykyjärjestelmässä mene nimenomaan niin, että luomalla rahaa keskuspankki luo edelleen velkasuhteita, mutta toisin kuin metallikannassa, velallinen ei enää ole keskuspankki, vaan siitä erillinen valtio? Kultakannassahan velkakirjan (eli keskuspankkirahan) saattoi (ainakin teoriassa) lunastaa keskuspankilta vastaavana määränä kultaa, mutta nykyään ei. Valtion valuutta olisi siis edelleen velkaa, mutta nykyään sitä ei voi lunastaa keskuspankilta, vaan se lunastetaan valtiolta, pääosin ristiinkuittaamalla omia velkoja valtiolle tai saamalla sitä vastaan palveluita tai hyödykkeitä valtiolta.

    • rahajatalous elokuu 21, 2013 5:28 am

      Hyvä kuvaus. Keskuspankin liikkeelle laskema valuutta on velkakirja, jonka valtio hyväksyy ainoana maksuvälineenä asettamiensa verojen ja muiden maksujen selvittämisessä. Koska kaikki kansalaiset ovat verovelvollisia, syntyy kaikille tarve pitää hallussaan valuuttaa ja siten kannustin hyväksyä se myös omien velkasuhteiden selvittämiseen, aivan kuten artikkelissa esitettiin. On ymmärrettävä, ettei keskuspankilla voisi olla nykyisenkaltaista asemaa rahatalousjärjestelmässä ilman valtion verotusoikeutta.

      Jussi

    • Matti Linnanvuori elokuu 21, 2013 5:58 am

      Velallinen on edelleen tavallaan keskuspankki, koska raha on keskuspankin taseessa. Valtio ei ole rahan suhteen missään erityisasemassa muuten. Keskuspankki voi kylläkin luoda uutta rahaa lainaamalla valtiolle.

      • rahajatalous elokuu 21, 2013 6:35 am

        Keskuspankkirahaa ja keskuspankin nykyistä asemaa ei olisi ilman valtion verotusoikeutta. Se, että valtiot ovat esimerkiksi euroalueella luopuneet rahan liikkeellelaskuoikeudesta ja valtuuttaneet itsenäisen keskuspankin tekemään sen niiden puolesta, ei poista sitä tosiasiaa, että nykymuotoisessa rahataloudessa valtioraha/valuutta/keskuspankkiraha on aina rahahierarkian huipulla ja muut rahat/velkakirjat ovat alisteisia sille. Tämän faktan voi tietysti sivuuttaa ja jatkaa elämistä ”vapaiden rahojen” maailmassa, mutta silloin valehtelee itselleen.

        Jussi

  7. JCM elokuu 27, 2013 10:11 am

    Rahahierarkiasta puhuminen ei ole täysin yksiselitteistä. Paljoon riippuu siitä, minkä näkökannan valitsee.

    Keskuspankkiraha voidaan myös rinnastaa moottoriöljyyn. Sitä tarvitaan vain riittävä määrä, jotta pankkien välinen maksuliikenne ei jumiudu. Keskuspankki voi toki asettaa öljylle hinnan tietyin rajoituksin. Yksityiset pankit tuottavat kuitenkin sitä polttoainetta, jonka varassa moderni talous liikkuu eteenpäin. Jos käy niin, että yksityisellä pankkisektorilla ei ole riittävästi keskuspankkirahaa keskinäisten transaktioiden hoitamiseen, ei keskuspankilla ole muuta vaihtoehtoa kun auttaa tämän vajeen paikkaamisessa. Muussa tapauksessa moottoria uhkaa hajoaminen. Sama pätee tietenkin myös verojen keräämiseen (jos ajatellaan veroja virta-aggregaattina). Hierarkiasta puhuminen on ongelmallista jos keskuspankilla ei ole muuta vaihtoehtoa kun toimia viimekätisenä lainaajana.

    Vaikkakin valtio kerää veronsa keskuspankkitilille, ei se tarkoita sitä, etteivätkö yksityiset ihmiset voisi maksaa veronsa vallitsevalla (yksityisellä) pankkirahalla. Pankkien tehtävänä on saattaa prosessi päätökseen keskuspankkirahassa. Keskuspankin tehtävänä on lopulta varmistaa, että prosessi toimii ilman keskuspankkirahan puutteesta johtuvia keskeytyksiä. Näin ollen keskuspankin ensisijaisena tehtävänä on taata yksityisen pankkisektorin toimintavalmius: ilman sitä se ei voi hoitaa muita lain määräämiä toimeksiantoja.

    Talouskasvua huomioiden, yksityinen pankkiraha asettuu taasen rahahierarkian huipulle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, vuonna 2007, pankit pitivät keskimäärin 12 miljardia dollaria keskuspankkirahaa. Näin pienillä keskuspankkivarannoilla selvitettiin maksuliikenne. Talouden polttoaineena tämä ei tietenkään olisi riittänyt alkuunkaan. Keskuspankkitaseen paisuttaminen biljoonilla keskuspankkidollareilla ei myöskään avaa yksityisiä lainahanoja tai kasvata lainakysyntää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: