Yksin tällä tyhjällä tiellä

tiekahdeksiOlemme viimeaikaisissa kirjoituksissamme korostaneet investointien merkitystä rahataloudessa uusien rahavirtojen ja efektiivisen kysynnän synnyttäjänä. Kun uusien investointien talouteen luomat rahavirrat kulkevat ostovoimana läpi talouden, ne synnyttävät eri sektoreilla taloudellista toimintaa kannustaen kotitalouksia kuluttamaan ja yrityksiä tuottamaan aikaisempaa enemmän. Synnyttämällä talouteen uusia rahavirtoja ja velkasuhteita investoinnit supistavat säästämisestä ja rahan hamstraamisesta seuraavaa rahatalouden kysyntävajetta ja takaavat yrityksille paremmat mahdollisuudet onnistua tuottamiensa hyödykkeiden myymisessä markkinoilla.

Yleensä finanssikriisin eli rahoitusmarkkinoiden kriisiytymisen seurauksena reaalitaloudelliset investoinnit supistuvat merkittävästi. Tämä on seurausta siitä, että investoinnit vaativat lähes aina ulkopuolista rahoitusta, jota maksuvalmiuden ja maksukykyongelmien kanssa painiskelevat rahoituslaitokset eivät pysty kriisiolosuhteissa yrityksille tarjoamaan. Kun rahavirrat tyrehtyvät ja talouden kokonaiskysyntä alkaa supistua, myös yritykset tulevat varovaisemmiksi investointihankkeidensa kanssa ja lopulta myös investointirahoituksen kysyntä tyrehtyy. Tämä johtaa taloudessa väistämättä taloudellisen aktiviteetin vähenemiseen ja työttömyyden kasvuun. Investointien ja työttömyyden välillä onkin rahataloudessa käänteinen yhteys.

Vuoden 2008 lopulla kärjistyneen globaalin finanssikriisin vaikutukset reaalitalouteen syntyivät niin ikään edellisen kuvauksen osoittamalla tavalla ja investointien määrä taloudessa väheni merkittävästi erityisesti vuoden 2009 aikana. Kuviossa 1 on esitetty investointien kasvu vuosineljänneksittäin Yhdysvalloissa sekä euroalueella. Kuviosta nähdään, että kriisin alkuvaiheissa investointien supistuminen oli hieman nopeampaa Yhdysvalloissa, mutta myös euroalueella investoinnit vähenivät nopeimmillaan selvästi yli 10 prosentin vuosivauhtia. Vuoden 2009 lopulla ja 2010 luvun alussa julkisen vallan aktiiviset elvytystoimet kuitenkin käänsivät investoinnit kasvuun jo vuoden 2010 toisella neljänneksellä sekä Yhdysvalloissa että euroalueella. Investointien muutoksen samatahtisuus kuitenkin päättyi vuoden 2011 lopulla, jonka jälkeen investointien määrä Yhdysvalloissa on kasvanut noin 5 prosentin vuosivauhtia, kun taas valtioiden rahoituskriisiin ajautuneen euroalueen investoinnit ovat jälleen alkaneet vähentyä.

Kuvio 1. Investointien kasvu vuosineljänneksittäin euroalueella ja Yhdysvalloissa vuosina 2008-2012 (Lähde: Eurostat)

invgeuus

Investointien kehityserot näkyvät suoraan myös työttömyyden kehityksessä (kuvio 2). Kun Yhdysvalloissa työttömyysaste on jatkanut pienentymistään vuoden 2009 lopusta lähtien, kääntyi euroalueen työttömyysaste uudelleen nousuun vuoden 2011 toisen neljänneksen jälkeen. Samaan aikaan investointien kasvu euroalueella lähes pysähtyi. Vuoden 2012 ajan investointien kasvu on ollut negatiivista, minkä seurauksena myös työttömyysaste on kohonnut nopeasti.

Kuvio 2. Työttömyysaste vuosineljänneksittäin euroalueella ja Yhdysvalloissa vuosina 2008-2012 (Lähde: Eurostat)

unempeuus

Kuviot osoittavat selvästi, että euroalueen suurtyöttömyys on lopulta seurausta reaalitaloudellisten investointien riittämättömyydestä ja sitä seuraavasta kysyntävajeesta. Tällä hetkellä yritykset erityisesti euroalueen kriisimaissa, mutta myös paremmin menestyneissä pohjoisissa jäsenmaissa panttaavat investointejaan talouden rahavirtojen vähyydestä ja voittomahdollisuuksien heikkoudesta johtuen. Kun investoinnit eivät toteudu tänään, edellytykset investoinneille huomenna pysyvät heikkoina. Kun myöskään julkinen valta euroalueella ei ole halukas lisäämään julkisia investointeja, vaan sen sijaan etsii jatkuvasti uusia leikkauskohteita, ratkaisua työttömyyskriisiin ei ole näköpiirissä. Vaikka euroalueella rahoitusmarkkinat onkin EKP:n aktiivisuuden ansiosta saatu jossain määrin vakautettua, reaalitaloudellisiin investointeihin rahoitusta ei ole toistaiseksi tullut. Syvän ja pitkäkestoisen rahataloudellisen kriisin seurauksena investointihalukkuuden palauttaminen onkin erittäin vaikeaa.

Yhdysvalloissa kriisi pystyttiin sen syvyydestä huolimatta katkaisemaan valtion väliintulolla ja elvyttävällä talouspolitiikalla suhteellisen nopeasti, minkä seurauksena yritysten luottamus talouteen ja reaalitaloudellisiin voittoihin on palautunut. Vaikka elvytyksen seurauksena valtion alijäämät ovat kasvaneet merkittävästi, työttömyyttä on pystytty investointien suotuisan kehityksen ansiosta vähentämään jatkuvasti. Euroalueella sen sijaan suuret alijäämät yhdistyvät tällä hetkellä investointien supistumiseen ja työttömyyden kasvuun, mikä kertoo talouspolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta.

Jotta euroalueella päästäisiin uudestaan samalle tielle Yhdysvaltojen kanssa, on talouspolitiikalla pyrittävä seuraavien kuukausien aikana lisäämään talouteen investointeja keinolla millä hyvänsä. Lisäämällä suoria julkisia investointeja valtio luo perusedellytykset yksityisille investoinneille, joiden toteutuminen edellyttää uskoa talouden rahavirtojen kasvuun tulevaisuudessa. Erilaisilla investointiavustuksilla, rahoitustoimenpiteillä ja verohelpotuksilla valtio voi kannustaa yrityksiä investoimaan ja luomaan siten edellytyksiä tulevaisuuden investoinneille. Kasvattamalla investointeihin kannustavien tukitoimien rinnalla tietoisesti alijäämiään valtio huolehtii siitä, että yritykset todella havaitsevat rahavirtojen ja kokonaiskysynnän kasvun taloudessa. Tärkeintä politiikassa onkin johdonmukaisuus ja viesti siitä, että taantumasta ja kysyntäkuopasta pyritään tästä eteenpäin määrätietoisesti eroon.

Suurin uhka tällaiselle politiikalle on ajatus julkisen sektorin budjetin tasapainottamisen tarpeesta, jonka seurauksena investointien ja investointiavustusten lisäämiselle sekä alijäämäisen kulutuksen hetkelliselle kasvattamiselle ei nähdä mahdollisuuksia. Tätä pelkoa voidaan toivottavasti vähentää sillä lupauksella, että investointien lähtiessä kasvuun julkisen sektorin verotulot lisääntyvät automaattisesti, vaikka verorakenteille ei tehtäisi mitään. Kun rahavirrat lisääntyvät taloudessa, myös valtion kassaan kulkeutuu kasvava määrä veroeuroja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että budjetit voidaan tasapainottaa lisäämällä (kirjanpidollisesti) tulopuolelle rohkeasti investointien kasvun synnyttämät verotulot, jolloin julkisen kulutuksen ja investointien leikkauksia sekä veronkiristyksiä ei tarvitse tehdä.

Jos euroalueen poliittiset päätöksentekijät ovat oikeasti huolestuneita kasvavasta työttömyydestä ja sosiaalisesta kriisistä, nyt alkaa olla viimeinen hetki toteuttaa nykylinjalle vaihtoehtoista talouspolitiikkaa. Luomalla edellytykset investointien kasvulle ja vähentämällä reaalitaloudellista luottamuspulaa eurolaivakin saattaa olla vielä käännettävissä. Aikailulla ja tiukkaan budjettikuriin sitoutumalla tämäkin mahdollisuus voidaan kuitenkin menettää.

Jussi Ahokas

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: