Soini, Urpilainen ja Kekkonen

kekieihyväksyToukokuun lopulla julkaistu Tilastokeskuksen työvoimatutkimus osoitti työttömyyden edelleen lisääntyneen Suomessa. Työvoimatutkimuksen, joka laaditaan kyselytutkimuksena, mukaan työttömiä oli vuoden 2013 huhtikuussa lähes kuusi prosenttia enemmän kuin vuoden 2012 huhtikuussa. Vuoden aikana työttömien määrä oli kasvanut 13000 henkilöllä.

Työvoimatutkimuksen rinnalla julkaistut työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tiedot näyttivät vieläkin suurempaa työttömyyden kasvua. Työnvälitystilaston mukaan työttömien määrä oli kasvanut vuoden aikana yli 40000 henkilöllä, mikä tarkoittaa yli kuudentoista prosentin kasvua edellisen vuoden huhtikuuhun. Yli vuoden työttömänä olleiden joukko oli kasvanut samaa tahtia.

Luvut ovat karuja ja niiden olisi luullut saavan aikaan vilkasta poliittista keskustelua. Erityisesti oppositiopuolueille työttömyyden merkittävän lisääntymisen olisi voinut kuvitella olevan erinomainen lyömäase, jolla talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseen sitoutunutta hallitusta olisi voitu haastaa.

Työttömyyden kasvulla haastamista ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan viime sunnuntain Helsingin sanomien etusivulla perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puhutteli Suomen kansaa ja kritisoi ennen kaikkea SDP:n puheenjohtajaa ja valtiovarainministeriä Jutta Urpilaista niin kutsuttujen Kreikan vakuuksien hämäryyksistä. Soinin mielestä johdannaissopimus, jonka Suomi kreikkalaisten pankkien kanssa vuoden 2011 lopulla teki, ei välttämättä realisoituisi koskaan riittävän suurena rahavirtana meille päin, jos Kreikka todella ajautuisi maksukyvyttömyyteen.

Soinin 50000 euron keskustelunavauksen jälkeen koko loppuviikko on käytetty SDP:n johtavien poliitikkojen puolustuspuheenvuoroja kuunnellen ja niitä metsästäen. Myös valtiovarainministeriön virkamiehiä on puolustettu Soinin hyökkäykseltä. Käytännössä koko talouspoliittinen keskustelu onkin pyörinyt kansantalouden mittakaavassa mitättömän rahaerän pyörittelyssä. Sellaisen rahaerän, jonka mahdollinen lasku tulee maksettavaksi kaukana tulevaisuudessa, jos Kreikka todellakin ajautuu maksukyvyttömäksi (tällä hetkellä EKP:n vahvan sitoumuksen vuoksi epätodennäköistä) ja jos johdannaissopimus ei jostain syystä tuotakaan tavoitteiden mukaisia rahavirtoja.

Kuluvan viikon tapahtumat ja käyty poliittinen keskustelu kuvaavat erittäin hyvin muutosta poliitikkojen ja puolueiden suhtautumisessa työttömyyteen. Kun vuonna 1975 öljykriisin seurauksena Suomessa työttömien määrä kipusi 60000 henkilöön, runnasi silloinen presidenttimme Urho Kekkonen kokoon niin kutsutun kansallisen hätätilahallituksen. Martti Miettusen hallituksesta tuli Kekkosen toiveen mukaisesti enemmistöhallitus, jonka tehtäväksi asetettiin ensisijaisesti työllisyystilanteen parantaminen ja työttömyyden vähentäminen.

Kekkosen, kuten monien muidenkin 1970-luvun johtavien poliitikkojen ajattelussa työttömyys oli keskeisin yhteiskunnallinen ongelma, koska se tuotti ihmisten elämään välitöntä epävarmuutta ja huolta. Työttömyydestä seurannut tulovirtojen supistuminen ja ostovoiman kaventuminen sekä yhteiskunnallisen tuotannon ulkopuolelle joutuminen tuomittiin tuohon aikaan yhdessä tuumin poliittisen kentän kaikilla alueilla. Kun 1970-luvulla jo 60000 henkilön työttömyys johti ”kansallisen hätätilan” julistamiseen, 2010-luvulla 40000 henkilön liittyminen 240000 henkilön työttömien armeijaan ei hetkauta poliitikkoja mihinkään suuntaan. Ei, vaikka samat työttömyydestä seuraavat ongelmat ovat läsnä myös nyky-yhteiskunnassa.

Soinin ja Urpilaisen tyhjänpäiväinen kiistely Kreikka-vakuuksista keskellä taantumaa ja kasvavaa työttömyyttä on oivallinen osoitus siitä, kuinka työttömyys on lakkautettu Suomessa poliittisena ongelmana. Tärkeämpää kuin työttömyyden ja kotitalouksien kohtaaman aidon epävarmuuden vähentäminen on jankkaaminen kaukaisessa tulevaisuudessa valtion taseeseen tulevista kertaluontoisista positiivisista sekä negatiivisista eristä, joiden nettomäärää on mahdotonta arvioida.

On melko varmaa, että Hietaniemen hautausmaan hoitajilla on tänäkin kesänä paljon maanparannus- ja tasoitustöitä tehtävänä erään valtiomiehen haudan ympärillä. Sen verran sivuraiteille suomalainen yhteiskunta- ja talouspolitiikan tavoitteet ja yhteiskunnallinen keskustelu ovat viimeisten vuosikymmenien aikana ajautuneet. Jäljellä on enää työväenpuolue ilman työtä ja eettinen markkinatalous suurtyöttömyyden kera. Vaikea tällaista onkin hyväksyä.

Jussi Ahokas

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: