Kuinka soveltaa hallitusohjelmaa?

halohjViime viikolla Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta ja erityisesti sen talouspoliittista linjauksista käytiin mielenkiintoista keskustelua. Kummallista kyllä oppositio ei osallistunut tähän keskusteluun, vaan se käytiin hallituspuolueiden edustajien ja valtiovarainministeriön emeritusvirkamiehen voimin. Yhteinen näkemys oli se, että hallitusohjelman muoto ja sen osittain ristiriitainen sisältö ovat olleet keskeinen syy hallituksen epäonnistumiseen ja siten tietysti myös hallituspuolueiden kannatuksen romahtamiseen viime kuukausien aikana. Selvästi erilaisia näkemyksiä esitettiin kuitenkin siitä, miten hallitusohjelmaa tai sen soveltamista tulisi nykytilanteessa muuttaa.

Alkuviikosta keväällä eläköitynyt valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas arvosteli hallitusohjelmaa liian yksityiskohtaiseksi ja ohjelman taloudellisia taustaoletuksia yltiöoptimistisiksi. Tämän vuoksi hallitukselle ei jää Sailaksen katsannossa muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää loppukautensa erilaisten leikkausten ja säästöjen tekemiseen. Sailaksen mukaan hallituksen siis pitää pitää leikkaammalla kynsin hampain kiinni asettamastaan valtion velkasuhdetavoitteesta.

Myös kokoomuslaisen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mielestä nykyinen hallitusohjelma on liian pikkutarkka ja joustamaton, minkä vuoksi istuvalla hallituksella on ollut vaikeuksia reagoida maailmantalouden ja Euroopan talouden muutoksiin. Vapaavuori arvosteli Helsingin sanomien haastattelussa keskiviikkona muun muassa sitä, että hallitus on painottanut liikaa valtion alijäämien hillintää, mikä on vienyt siltä mahdollisuuden vastata rajuun taloudelliseen rakennemuutokseen ja eurotalouden kriisiin. Toisin kuin Sailas, Vapaavuori haluaisi, että hallitus painottaisi tästä eteenpäin hallitusohjelman talouspolitiikkaa ja julkisen talouden kestävyyttä käsittelevän osion toista kohtaa (s.10), jossa mainitaan erilaisia tarjontapuolen toimenpiteitä työllisyyden ja talouskasvun vahvistamiseksi.

Radikaaleimman ehdotuksen teki vastauksena Vapaavuorelle SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, joka tulkitsi Vapaavuoren avausta myöntymiseksi jonkinlaiselle elvytykselle. Backmanin mukaan SDP on hallitusneuvotteluista asti ajanut löysempää talouspoliittista linjaa kuin hallituskumppani kokoomus ja nyt olisi aika myös konkreettisesti siirtyä SDP:n linjalle. Backman siis puhuu finanssipoliittisesta kokonaiskysynnän elvytyksestä, tosin jättäen elvytyksen skaalan tarkemmin määrittelemättä.

Vapaavuoren vastauksen mukaan Backmanin esitys oli vastuuton, sillä elinkeinoministerin mukaan Suomen talouden nykyiset ongelmat eivät ole aiheutuneet suhdannetilanteesta, vaan syvemmistä rakenteellisista ongelmista, kuten ”työmarkkinoilta, työurista, opintotuista ja vaikka mistä”.

Meidän näkemyksemme mukaan Backmanin esitys on vastuullinen avaus. Kuten olemme useaan otteeseen blogissamme todenneet, julkisen talouden leikkaukset heikossa taloudellisessa tilanteessa johtavat lähes väistämättä taantuman syvenemiseen. Myöskään tarjontapuolen ”uudistuksilla” ei voida nostaa rahataloutta syvästä kysyntäkuopasta, kun epävarmuus on levinnyt laajalle eikä halukkuutta uusiin investointeihin löydy. Siksi Sailaksen ja Vapaavuoren lääkkeet ovat tällä hetkellä myrkkyä Suomen taloudelle.

Nyt hallituksen tuleekin päättää, millä tavalla hallitusohjelmaa soveltaen se toimikautensa päättää. Laajan ja yksityiskohtaisen hallitusohjelman hyvä puoli on nimittäin se, että siitä löytyy perustelut monenlaisen talouspolitiikan harjoittamiseen. Näin hallituksen ei tarvitse hylätä hallitusohjelmaansa, valitsi se sitten leikkausten, ”rakenneuudistusten” tai elvytyksen tien.

Esimerkiksi Sailaksen kanta kiteytyy tässä kirjauksessa:

Hallitus sitoutuu toteuttamaan uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitus seuraa vuosittain em. valtiontalouden tavoitteiden toteutumista ja panee tarvittaessa täytäntöön ehdollisia toimia siten, että niitä toteutetaan prosentuaalisesti yhtä paljon. Näitä ehdollisia toimia ovat valtion menojen ja kuntien valtionapujen lisäjäädytys ja sopeutus sekä verojen lisäkorotukset ja verovähennysten karsiminen.

Vapaavuoren tässä:

Kestävyysvajeen kattamiseksi nostetaan työllisyysastetta ja pidennetään työuria, parannetaan julkisten palveluiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja tuottavuutta sekä vahvistetaan talouden kasvupotentiaalia verotuksen keinoin ja valtion menoja kohdentamalla.

Ja Backmanin puolestaan tässä:

Hallitus harjoittaa aktiivista, kansantalouden kasvumahdollisuuksia ja työllisyyttä tukevaa finanssipolitiikkaa.

Kun muistelemme velkasuhdetavoitteen lisäksi toista keskeistä Kataisen hallituksen itselleen kaksi vuotta sitten asettamaa tavoitetta eli työllisyysasteen selvää nostamista ja työttömyysasteen painamista viiden prosentin tasolle, ainoastaan Backmanin esittämä elvytystie antaa hallitukselle mahdollisuuden säilyttää kasvonsa. Kuten kuviosta 1 havaitsemme, on työttömyysaste kasvanut tasaisesti vuoden 2011 lopusta alkaen, mihin hallituksen olisi voinut luulla jo tässä vaiheessa reagoineen.

Kuvio 1. Työttömyysasteen trendi Suomessa Jyrki Kataisen hallituksen aikana

tasttrend

Toistaiseksi oikeita toimenpiteitä ei kuitenkaan ole valittu, ja työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi ei ole tehty käytännössä mitään. Ensi syksyn budjettineuvotteluissa tehtävät linjaukset ovat Kataisen hallitukselle viimeinen mahdollisuus kurssin kääntämiseen. Valitettavasti juuri tällä hetkellä kesäisiä haastatteluja arvioimalla näyttää siltä, että Kokoomus ja valtiovarainministeriön virkamiehet torppaavat elvytyslinjan. Työllisyyden ja talouskasvun kannalta tämä olisi erittäin huono asia.

Jussi Ahokas

Advertisements

3 responses to “Kuinka soveltaa hallitusohjelmaa?

  1. Mauri Nygård heinäkuu 8, 2013 9:00 am

    Muistelen silloisen valtiovarainministeri Kataisen sanoneen ulkomaisista kokouksista (ehkä myös yhdestä bilderbergien kolmesta kokouksesta, joihin hänen kerrotaan osallistuneen, Jutta Urpilainen on osallistunut vain yhteen) palattuaan 2008-2009, että tällä kertaa elvytetään, mutta sitten seuraavina vuosina ei enää elvytetä. Silloinhan jo jostain syystä tiedettiin, että lamasta tulisi W:n muotoinen. Tämä panee miettimään, että lamasta voisikin olla hyötyä, esimerkiksi seuraavasti:

    -Saadaan ajettua alas kuntien ja valtion sosialismia. Edistetään yksityistämistä aivan samalla tavalla kuin vaikka Kreikalle määrätyllä matokuurilla.
    -Laman ohessa saadaan läpi huomaamattomasti suuria uudistuksia kuten EU:n ja USA:n talouksien yhdentäminen. Nyt sovittujen ja alkavien neuvottelujen varmaankin onnistuessa yhtenä seurauksena on, että USA:n miljardöörien vaikutusvalta Euroopan taloudessa ja politiikassa lisääntyy. Se tarkoittaa, että valta kaikkoaa entistä kauemmas suomalaiselta äänestäjältä. Operaatio valta pois kansalta isolle rahalle etenee näin maailmanlaajuisesti.

  2. Rami Ojares heinäkuu 9, 2013 10:31 am

    Mauri, tätä kutsutaan globalisaatioksi. Eikä tuo prosessi ole poliittisesti estettävissä vaan tosiasia jonka suuntaan tulevaisuutemme vääjäämättä purjehtii.

    Haaste on siis sellaisen maailmanhallinnon rakentaminen, joka EI vie pois paikallista itsemääräämisoikeutta eikä yritä harjoittaa moralistista yhteiskunnallista tohtorointia kansalaisiaan kohtaan.

    Tällä hetkellä ainoa vastavoima markkinoille on voimakas valtio. Mutta niin kauan kuin kansalaiset kokevat valtion ahdistelevan heidän elämäänsä enemmän kuin mitä keskimääräinen amerikkalainen miljardööri tekee niin hän antaa äänensä markkinavoimille.

  3. Mauri Nygård heinäkuu 9, 2013 9:50 pm

    Totta, että merkittävästä osasta globalisaatiota on kysymys. Kaikki globalisaatiossa ei toki ole mielestäni haitallista, mutta miljardöörien valta on.

    Eipä sitten ihmisen kannattaisi tehdä mitään, jos tulevaisuus on vääjäämätön. Onko sitten menneisyyskin ollut vääjäämätön, ihmisen teoista riippumaton? Joku viisas miljardöörikö on aina yhteiskuntien kehitystä johtanut?

    No ihmiskunnan historiahan on kyllä pienelle ihmiselle ollut kärsimysnäytelmä. Aina on suuri osa väestöstä ollut mielivallan, tyrannian, orjuuden alla. Siinä mielessä miljardöörien vallan alla. Poikkeuksen teki ns. hyvinvointivaltio, joka syntyi kansallisuusaatteesta ja kommunismin pelosta.

    Orjat, kristityt, sosialistit ja kommunistit taistelivat ”miljardöörejä” vastaa. Se tuotti lopulta tulosta maailmanlaajuisestikin, mutta lähimmäs ihannevaltiota päästiinkin puolivahingossa täällä Pohjoismaissa. Noin viideksikymmeneksi vuodeksi. Nyt kun kommunismia ei enää pelätä, niin tarkoitus on palata takaisin 1700-luvulle, aikaan ennen kansallisvaltioita ja aikaan ennen kansanvaltaa. Ja maailmanvaltaan. Vaan jos aikaisemmin vastustaminen on kuitenkin tuottanut tulosta, niin miksei nytkin? Ei välttämättä heti, mutta ajan kanssa ja parempi aikaisemmin kuin myöhemmin.

    Jos jonkinlaista kansanvaltaa havitellaan, niin sehän on mahdollista vain pienehköissä kansallisvaltioissa. Tästä pitäisi älytä tehdä johtopäätökset. Moni älyäisikin, mikäli miljardöörien valtaa ei olisi välittämässä ja edistämässä massatiedotus, jonka puuhiin meillä ihmisparoilla ei ole myötäsyntyistä varoitusmekanismia. Kyllä kovin ruusuisesti kaupataan taasen USA:n ja EU:n talouksien yhdistämistä. Sama on sävel kuin ennen vuotta 1993, jolloin Euroopassa piti Maastrichtin vapauksien vuoksi alkaa ennenkokematon kasvuboomi. Italialainen juristi julistettiin isolla rahalla talousneroksi tätä julistamaan. Saatiin kuitenkin kaikkialle integraatiolama tai -taantuma.

    Valtamediasta riippumaton uutisointi on avainasemassa. Sosiaalinen media on siis riski ja hallitsijoitten pitää ottaa se kontrolliin, jos pystyvät. Pitää myös toivoa, että jossain vaiheessa EU-eliitin puheet muuttuvat niin ontoiksi, että tyhmempikin ymmärtää niille nauraa. Kuten kävi Neuvostoliitossa.

    Kansa ei muuten galluppien mukaan koe valtion ahdistavan heidän elämäänsä. Kansa haluaa säilyttää julkiset palvelut ja on valmis jopa verojen korottamisiin. Tai verojen palauttamisiin rikkaille. Miljardöörejä ja heidän lakeijoitaan yhteiskunnallinen omistus ja julkiset palvelut ahdistavat. Siis rahaoikeistoa, jolla on Suomessa varsin vähäinen kannatus. Alun toistakymmentä prosenttia kaikista äänioikeutetuista, kun nukkuvatkin otetaan huomioon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: