Keynesin jalanjäljissä

tatySuomessa John Maynard Keynesin Yleisen teorian perussanoma tunnetaan huonosti. Keskeisin syy tälle lienee se, että vain harva suomalainen taloustieteilijä on perehtynyt Keynesin alkuperäiseen teoriaan sekä jälkikeynesiläisen taloustieteen moderniin keskusteluun. Vahvimmin keynesiläinen perinne on ollut Suomessa edustettuna Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa eli nykyisessä Palkansaajien tutkimuslaitoksessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, jolloin laitoksen johdossa toimi erityisesti Cambridgen keynesiläisyydestä vaikutteita saanut Pekka Korpinen.

Vaikka Korpinen vielä 1990-luvun lopullakin haastoi valtavirran Keynes-tulkintoja ja pyrki tuomaan keskusteluun elementtejä Keynesin omasta ajattelusta, yliopistoissa ja taloustieteellisissä tutkimuslaitoksissa Keynesin teorian vaikutus on 1980-luvun jälkeen hävinnyt lähes täydellisesti. Suomalainen taloustieteen kenttä on tästä näkökulmasta tarkasteltuna todella homogeeninen, vaikka valtavirtaisen teorian sisällä tutkimus voi olla hyvinkin kirjavaa.

Edelliset havainnot olivat jo vuonna 2010 keskeinen syy ja kannustin tämän blogin perustamiselle. Keynesin talousteoria on teoriaa kapitalistisesta talousjärjestelmästä, jossa rahalla on keskeinen asema. Rahan ja rahoituksen keskeinen asema kapitalismissa on ainoastaan korostunut viime vuosikymmeninä kapitalismin muuttuessa fordistisesta teollisuuskapitalismista moderniksi salkunhoitajakapitalismiksi. Tämän vuoksi pidimme välttämättömänä, että Keynesin teoriaa saataisiin juurrutettua myös suomalaiseen talouspoliittiseen ja -teoreettiseen keskusteluun.  Kun globaali finanssikriisi teki Keynesin ja hänen seuraajiensa, kuten Hyman P. Minskyn teoriasta päivänpolttavan paljastamalla rahatalousjärjestelmämme rajujen heilahtelujen taustalla olevat mekanismit, aika oli otollinen Keynesin teorian tutuksi tekemiselle myös Suomessa.

Kolmen vuoden aikana olemme kirjoittaneet blogiimme lähes kaksisataa artikkelia, jotka ovat käsitelleet ennen kaikkea rahajärjestelmää, keskuspankkitoimintaa, valtion kulutusta, eurokriisiä sekä työttömyyttä jälkikeynesiläisessä viitekehyksessä. Lukijamäärämme ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on osoittanut arviomme Keynesin ja jälkikeynesiläisyyden kiinnostavuudesta oikeaksi. Keynes, jälkikeynesiläisyys ja valtavirtaiselle makroteorialle vaihtoehtoiset tulkinnat taloudesta ja talouspolitiikasta todellakin kiinnostavat suomalaisia.

Tästä näkökulmasta on erinomainen asia, että viime viikolla kustannusosakeyhtiö Into julkaisi ensimmäinen suomenkielisen jälkikeynesiläisen tietokirjan. Antti Alajan ja Esa Suomisen teoksen nimi on ” Taloutta työväelle – Markkinaliberalismin myyttejä murtamassa”. Keynesin talousteoria, jälkikeynesiläinen analyysi ja jälkikeynesiläiset tulkinnat nykymuotoisen rahatalouden prosesseista ja viime vuosien taloudellisesta kehityksestä ovat kirjan keskeistä sisältöä.

Kirjassa esitetään valtavirtaiselle tulkinnalle vaihtoehtoinen jälkikeynesiläinen tulkinta rahoitusmarkkinoiden toiminnasta, finanssikriiseistä, työmarkkinoiden toiminnasta ja työttömyydestä sekä kysynnän ja kysyntärakenteiden merkityksestä talouskasvulle. Ennen näiden ”markkinaliberalismin myyttien” murtamista kirjassa käydään läpi ansiokkaasti Keynesin teoriaa sekä henkilöhistoriaa ja osoitetaan valtavirtaisten Keynes-tulkintojen eroavan merkittävästi jälkikeynesiläisistä tulkinnoista. Kirja on helppolukuinen ja kirjoittajat esittelevät tämän blogin tekstejä yksinkertaisemmin suuren määrän keskeisiä jälkikeynesiläisen koulukunnan teorioita.

Teosta onkin helppo suositella kaikille Keynesin aidosta ja alkuperäisestä sanomasta kiinnostuneille. Kirja vastaa osaltaan myös monien mieliä askarruttavaan kysymykseen, miten jälkikeynesiläisyys eroa valtavirtaisen taloustieteen keynesiläisyydestä ja miksi juuri jälkikeynesiläiset voivat väittää edustavansa Keynesin alkuperäistä teoriaa. Vastaus lienee yksinkertaisesti se, että jälkikeynesiläiset ovat lukeneet Keynesiä ja ymmärtäneet Keynesin teorian siten kuin Keynes sen tarkoitti ymmärrettäväksi. Uusklassiset keynesiläiset  hyvin harvoin viittaavat Keynesin omaan tuotantoon. Uusklassisen ”keynesiläisyyden” teoriapohja tuleekin esimerkiksi John Hicksiltä, Paul Samuelsonilta, Robert Solow’lta, George Akerlofilta, Janet Yelleniltä, Richard Layardilta ja Stephen Nickelliltä, jotka kaikki ovat pitäneet kysyntäongelmia lyhyen aikavälin erityistapauksina. Pitkällä aikavälillä heidänkin teoriassaan vallitsee tarjontapuolen tekijöiden määrittelemä tasapaino, joka Keynesin oman teorian näkökulmasta on ominainen vain fiktiivisille vaihtokauppatalouksille.

Taloutta työväelle -teoksessa esitetty englantilaisen (jälki)keynesiläisen taloustieteilijän Anthony Thirwallin kiteytys Keynesin teorian keskeisistä elementeistä kuvastaa hyvin Keynesin ja uusklassisen teorian välisiä eroja.  Thriwallin mukaan Keynesin teoria voidaan tiivistää kuuteen viestiin. Ensinäkin tuotannon ja työllisyyden taso määrittyvät rahataloudessa Keynesin mukaan työmarkkinoiden sijaan hyödykemarkkinoilla. Toiseksi Keynes painotti, että ei-vapaaehtoista työttömyyttä ja alityöllisyyttä ilmenee rahataloudessa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Kolmanneksi Keynes toi esiin, etteivät säästöt synnytä rahataloudessa investointeja, vaan päinvastoin. Keynesin neljäs ja erittäin keskeinen viesti oli, että rahatalous eroaa fundamentaalisesti vaihtokauppataloudesta, jossa raha on ainoastaan neutraali vaihdon väline. Viidenneksi Keynes korosti, että rahan kvantiteettiteoria pätee ainoastaan täystyöllisyysolosuhteissa, mutta inflaatiota syntyy kustannuspaineista johtuen jo paljon ennen tätä. Kuudenneksi Keynes painotti eläimellisten vaistojen eli yrittäjien ja sijoittajien talousluottamuksen merkitystä investointi- ja tuotantopäätösten taustalla. Kapitalistinen rahatalous on siis raha- ja yrittäjämotiivien määrittämä kysyntävetoinen talousjärjestelmä.

Näiden Keynesin havaintojen pohjalle rakentunut jälkikeynesiläinen traditio on tänään kuitenkin paljon laajempi teoreettinen kokonaisuus, jonka kautta voidaan lähestyä kaikkia kapitalistiseen rahatalouteen liittyviä kysymyksiä.  Tämän Taloutta työväelle -kirja osoittaa oivallisesti. Se on erinomainen lähtölaukaus suomenkieliselle jälkikeynesiläiselle kirjallisuudelle. Suomenkielistä jälkikeynesiläistä kirjallisuutta onkin luvassa lisää jo yllättävän pian.

Jussi Ahokas

Mainokset

2 responses to “Keynesin jalanjäljissä

  1. TNE lokakuu 30, 2013 6:25 am

    Aivan kuin lupailisitte kirjallista julkaisua aiheesta myös itse, jes, odotan sitä suurella mielenkiinnolla.
    Luin joskus jostain kirjoituksestanne Keynesin erinomaisesta käytännön esimerkistä opistaan, jota hehkutitti jotenkin upeaksi, mitäköhän tarkoititte ? ikävää, etten muista tämän paremmin, mutta kirjoitus muistaakseni liittyi Wahlroosin mainintaan Keynesin perusteoksen lukemisen jälkeen ettei hän ole koskaan lukenut surkeampaa kirjaa.

  2. Pedro marraskuu 4, 2013 11:17 am

    Tekisitte palveluksen jos avaisisitte konkreettisemmin tätä ” Kolmanneksi Keynes toi esiin, etteivät säästöt synnytä rahataloudessa investointeja, vaan päinvastoin.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: