Euroalue on vaipumassa kolmanteen taantumaan vuoden 2008 jälkeen. Kesän jälkeen talous on yskähdellyt niin talousalueen reunoilla kuin myös sen ytimessä, kun Saksankin talous on alkanut näyttää merkkejä haavoittuvuudesta. Viimeiset tilastotiedot ovat kertoneet Saksan teollisuustuotannon ja viennin supistumisesta. Sijoittaja– ja yritysluottamus Saksassa on heikentynyt jo viime keväästä asti.
Eurotalouden uusi sukellus ei ole millään tavalla yllättävää. Talousalueen ongelmana on yhä edelleen kokonaiskysynnän riittämättömyys, joka on ollut paljolti seurausta siitä talouspolitiikasta, mitä Euroopassa on vuodesta 2011 määrätietoisesti harjoitettu.
Kun kaikissa talouksissa pyritään yhtä aikaa pitämään palkkatason nousu kurissa ja supistamaan julkisia alijäämiä julkista kulutusta leikkaamalla ja verotusta kiristämällä, yksityisten yritysten kohtaama kysyntä välttämättä heikkenee. Tämän seurauksena yritysten voitot pienenevät ja investointihalukkuus vähenee, mikä niin ikään jarruttaa kokonaiskysynnän kasvua. Kun euroalueen ulkopuolellakaan ei ole käynnissä velkavetoista kulutusjuhlaa, kuten ennen finanssikriisiä, on näissä kysyntäolosuhteissa hidas tuotannon kasvu ja olematon hintojen nousu välttämätön seuraus.
Se, että kuuluisa sokea Reettakin näkee, missä eurotaloudessa tällä hetkellä mennään, ei ole kuitenkaan saanut aikaan juuri minkäänlaista talouspoliittista reaktiota. Saksassa hallitus puolustaa härkäpäisesti tasapainotettujen budjettien linjaa ja Suomessa vaaditaan kilpaa uusia leikkauksia ja hintakilpailukykyä parantavia sekä reaalipalkkojen nousupainetta hillitseviä rakenteellisia uudistuksia.
Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf kiteytti oivallisesti euroalueen talouspoliittisen nykytilan viimeisimmässä kolumnissaan. Wolfin mukaan Saksan, Suomen ja muun euroalueen ongelma on se, että täällä ei ole vieläkään onnistuttu vapautumaan ”pienen avotalouden ajattelusta”. Tällä Wolf tarkoittaa sitä, että euroalueen valtiot pitävät viimeiseen asti kiinni ajatuksesta, että ainoastaan vahva vientikysyntä voi taata kestävän talouskasvun.
Kuten olemme aikaisemmin kirjoittaneet, euroalueen kokoisen talousalueen ei ole mielekästä rakentaa kasvuaan tällaisen strategian varaan. Ensinnäkin on hyvin epätodennäköistä, että muista maailman talouksista löytyisi riittävästi kysyntää tämän strategian onnistuneeseen toteuttamiseen. Toiseksi mikään ei pakota omalla kelluvalla ja kansainvälisellä reservivaluutalla operoivaa talousaluetta vientivetoisen kasvun malliin.
Kokonaisuutena euroalue voisi huoletta synnyttää Yhdysvaltojen tavoin merkittäviä vaihtotaseiden alijäämiä pitämällä kotimaisen kysynnän kasvun muita talousalueita korkeampana. Sen lisäksi, että tämä mahdollistaisi nopean kasvun ja korkean työllisyyden euroalueella, myös kehittyvät taloudet hyötyisivät euroalueelta tulevasta kysynnästä. Tällä tavalla euroalueen kasvumallin muutos olisi globaalistikin toivottavaa.
Kasvumallin muutos edellyttäisi ”pienen avotalouden ajattelun” vankilasta vapautumisen lisäksi mittavia institutionaalisia uudistuksia, jotka kuitenkaan eivät ole mahdottomia, jos poliittinen tahtotila muutokselle syntyy. Olisi toivottavaa, että Suomessakin tulevien eduskuntavaalien talouspoliittisissa keskusteluissa pystyttäisiin pohtimaan euroalueen tulevaisuutta laajemmin ja analysoimaan sitä, minkälaisen talousalueen jäsenenä Suomi tulevaisuudessa on.
Jussi Ahokas
Raha ja talous 
Tämähän onaivan mahdoton lukea kännykällä! Palstan leveys 1/3 olisisopiva!
Ette vaan ymmärrä, anna kun selitän:
Suomi on yksi maailman vientiriippuvaisimpia maita. Jotta saisimme taloutta parannettua, meidän pitää lisätä vientiämme aina vain enemmän hinnalla millä hyvänsä. Asia selviää hyvin seuraavasta esimerkistä.
Oletetaan ihan normaali kotitalous. Käyn ulkona töissä, joilla saan rahaa talouteeni. Maksan tuloista osan talouskassaan talousverona. Kun teen jotain taloustyötä, esim. tiskaan, vien roskat, maalaan aidan, maksan tästä kassasta itselleni pienen vaivanpalkan. Kaikki on tyytyväisiä, ja elämä rullaa. Mutta sitten tuleekin valtava lumipyry juuri kun olen ostanut viimeisillä rahoillani kassin täydeltä omenamehua. Lumen kolaushinta minulle on vaikka 70 €, mutta talouskassassa onkin vain 20€. Jotta voisin tämän palkan itselleni maksaa, minun täytyy ensiksi mennä lisätöihin, vaikka kolata naapurin piha, jolloin saan tarvittavan palkkasumman kasaan. Jos sitten enempikin töitä karttuu samalle päivälle – ruohon leikkuu, lehtien haravointi, kasvimaan kyntäminen – niin sitä enempi rahaa kotitalouteni tarvitsee päivittäistoimintojen pyörittämiseen, ja sitä enempi minun pitää käydä ulkona lisätöissä. Jos en tätä rahaa löydä, niin sitten joudun makaamaan sängyllä ja katselemaan lumen kerääntymistä.
Aivan samoin toimii kansantalouskin. Jotta voisimme kouluttaa lapsiamme, hoitaa vanhuksiamme, rakentaa teitämme, puolustaa rajojamme, meidän pitää ensiksi viedä hulluna sellua, laivoja, sun muuta, että saamme kasaan rahat palkkojemme maksuun.
Esimerkkisi ei kuvaa talouden toimintaa vaan lähinnä nykyistä EU:n talouslinjaa eli jokainen pärjätköön omillaan, keskittyen pelkästään omaan vientisektoriinsa. Mahdoton tilanne kun muutkin Eu-valtiot pyrkivät tekemään samoin eli kilpailemaan vientimarkkinoilla, minulle herää lähinnä kysymys ”Mhin me niitä toimivia sisämarkkinoita tarvitaan jos markkinoille ei ilmesty halukkaita ostajia ?”
Mielenkiintoista ajattelua Jouni.
Kuitenkin hieman rajoittunutta. Miksi ajattelet, että rahat palkkojen maksuun tulevat ainoastaan viennistä ja ulkomailta Suomeen tulevista maksuista. Kotimainen tuotanto ja kotimarkkinathan synnyttävät jatkuvasti uusia rahavirtoja ja rahavarallisuutta rahoitusjärjestelmän myötävaikutuksella. Näin ollen voimme tuottaa ja myydä asioita myös kotimaassa ja samalla lisätä yhteisömme hyvinvointia. Tämän seikan ymmärtää parhaiten ajattelemalla globaalia taloutta, josta ei viedä yhtään mitään ulos ”rahoituksen” hankkimiseksi.
On totta, että pienten avotalouksien toimintaa rajoittaa vaihtotase ja liialliset taloudesta ulospäin suuntautuvat nettovirrat, jotka voivat heikentää valuuttakurssia tai kotimaisten toimijoiden rahoitusasemaa (esim. eurovaltiot). Euroalueella kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole samanlaista rajoitetta, koska euro on globaali reservivaluutta, jonka kysyntä ei ole ainoastaan riippuvaista euroalueen ulkomaankaupasta ja suorista reaali-investoinneista. Siksi euroalueella talouspolitiikka pitäisi muuttaakin paremmin tällaiselle valuutta-alueelle sopivaksi, mikä oli tekstin pääviesti.
Jussi
Minä taas käsitin että Jouni ”trollaa” tarkoituksenaan havainnollistaa aiheeseen liittyviä yleisiä ajatusvirheitä. Jos noin olikin, on tietysti hyvä selittää miksi käsitys kuvaa todellisuutta heikosti.