Uusdevelopmentalismi ja Argentiinan kriisi

800px-Flag_of_Argentina.svgFinancial Times uutisoi tammikuun lopussa Argentiinan talouskriisin syventyneen. Lehden mukaan maassa on tällä hetkellä pulaa jo hyvin perustavanlaatuisista päivittäishyödykkeistä (jutussa nostetaan erikseen esiin tamponipula). Samalla inflaatioasteen kerrotaan laukkaavan jo noin 30 prosentissa.

Argentiinan tilanne on kiinnostava, koska se kuvaa hyvin niitä ongelmia, joita monilla globaalin etelän valtioilla on jatkuvasti talouspolitiikassaan. Argentiina on kuitenkin kiinnostava esimerkki myös sen vuoksi, että se teki 2000-luvun alussa radikaalin muutoksen talouspolitiikassaan sen jälkeen, kun vasemmistoperonisti Néstor Kirchner valittiin maan presidentiksi. Kirchnerin valinnan jälkeen Argentiina teki talouspolitiikassaan useita epäortodoksisia valintoja ja maan talouspolitiikan valmisteluvalta siirtyi paljolti heterodoksisille taloustieteilijöille.

Néstor Kirchnerin jälkeen maan presidentiksi nousi hänen vaimonsa Cristina Fernández de Kirchner. Kirchnerien valtakaudella Argentiina nousi poikkeuksellisen syvästä lamasta ja taloudellisesta kaaoksesta erittäin voimakkaalle kasvu-uralle. Työttömyysaste alentui noin 20 prosentista hiukan yli kuuteen prosenttiin ja neljä vuotta kestänyt syvä lama kääntyi useita vuosia kestäväksi lähes kymmenen prosentin talouskasvuksi.

Globaali finanssikriisi ajoi maan talouden lyhytaikaiseen taantumaan, mutta se palasi sieltä takaisin nopeasti lähes aiempiin kasvulukuihin. Kuitenkin loppuvuonna 2013 maan talous ajautui uudelleen ongelmiin, joista se ei ole toipunut.

Argentiinan valitseman talouspoliittisen linjan vastustajat niin Etelä-Amerikassa kuin globaalissa pohjoisessakin ovat pitäneet Argentiinan viimeaikaisia ongelmia esimerkkinä siitä, että maan useiden vuosien voimakkaaseen kasvuun saattanut talouspolitiikka ei ollut ”vastuullista” tai ”kestävää”. Suomessa tällaista argumenttia on käyttänyt muun muassa kokoomusnuori Susanna Koski, joka Li Anderssonin kanssa kirjoittamassaan keskustelukirjassa pitää Argentiinan ongelmia esimerkkinä allekirjoittaneen esittämien talouspoliittisten näkemysten kestämättömyydestä.

Kuvio 1. Vuotuinen talouskasvu (vasen asteikko, musta viiva) ja työttömyysaste (oikea asteikko, katkoviiva) Argentiinassa 1999–2012 (%). Lähde: Maailmanpankki.argu

Nykyongelmien tausta

Argentiinan talous oli ennen Kirchnerin valtaannousua täydellisessä sekasorrossa. Maalla oli valtavia dollarimääräisiä lainoja, joista selvitäkseen oikeistohallitus oli aloittanut vuosia kestävän talouskuriohjelman. Kirchnerin hallinto muutti talouspolitiikan suunnan valtaannousunsa jälkeen ja aloitti dollarimääräisten lainojen uudelleenjärjestelyn. Suurin osa Argentiinan velkojista suostui lopulta dollarivelkojen nimellisarvon huomattavaan leikkaamiseen.

Velkajärjestely vapautti Argentiinan vuosia kestäneestä talouskurista ja mahdollisti finanssipolitiikan muuttamisen elvyttäväksi. Samalla Argentiinan valtion pääsy globaaleille rahoitusmarkkinoille tuli käytännössä mahdottomaksi. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut Argentiinalle fataaleja ongelmia, sillä julkinen kulutus voitiin rahoittaa keskuspankkilainoilla. Keskuspankkirahoitus ei aiheuttanut inflaatio-ongelmaa, vaan inflaatioaste vakiintui kymmeneen prosenttiin. Se on toki paljon eurooppalaisesta näkökulmasta käsin katsottuna, mutta korkeakaan inflaatioaste erityisesti kehittyvissä talouksissa ei ole ongelma, jos se on vakaa.

Kuvio 2. Argentiinan inflaatioaste (%). Lähde: Trading Economics.

kuvio2

Vuoden 2014 aikana Argentiinassa kiihtynyt inflaatio liitetään useissa analyyseissa vuonna 2014 Yhdysvalloissa oikeustuomioistuimen tekemään päätökseen, jolla vaikeutettiin maan velanmaksuohjelman loppuunsaattamista. Tuomari Thomas Griesan tekemällä päätöksellä ne yli 90 prosenttia Argentiinan velkojista, jotka olivat hyväksyneet velkojensa leikkaamisen, eivät enää saa etulyöntiasemaa velkojen takaisinmaksussa. Niinpä Argentiina on nyt velvoitettu ensiksi maksamaan velkoja niin sanotuille korppikotkarahastoille, jotka ovat kieltäytyneet velkojen uudelleenjärjestelyohjelmasta.

Argentiinalla ei ole mahdollisuuksia eikä halua suostua korppikotkarahastojen vaatimuksiin, joten edessä on todennäköisesti maan yksipuolinen päätös vetäytyä kaikkien dollarimääräisten lainojen takaisinmaksusta. Tämä saattaa luoda yleistä epävarmuutta Argentiinan talouteen ja siten vähentää ainakin maahan suuntautuvia portfoliosijoituksia. Se ei kuitenkaan ole Argentiinan nykyisten talousongelmien taustalla.

Nykyiset ongelmat lähtivät liikkeelle vuodenvaihteessa 2013–2014, jolloin Argentiina devalvoi valuuttansa noin 20 prosentilla. Devalvaatiolla pyrittiin edistämään maan vientiä, mutta sen positiiviset vaikutukset viennin kannalta ovat jääneet vähäisiksi. Sen sijaan Argentiinan peson heikentyminen on johtanut tuontituotteiden kallistumiseen, mikä puolestaan on kiihdyttänyt inflaatiota.

Devalvaation syyt

Argentiinan devalvaatiopäätöstä taas on mahdotonta ymmärtää ilman perehtymistä Kirchnereiden hallinnon teoreettis-ideologisiin jännitteisiin. Argentiinan vasemmistoa lähellä olevat taloustieteilijät ovat jakautuneet paljolti kahteen leiriin: (jälki)keynesiläisiin ja uusdevelopmentalisteihin. Vasemmistohallinnon alkutaipaleella keynesiläiset olivat selvässä etulyöntiasemassa. Syvän työttömyyskriisin, kotimarkkinoiden romahduksen ja velkajärjestelyn vuoksi hallinto oli käytännössä pakotettu laajoihin elvytysohjelmiin sekä Hyman Minskylta ja uuschartalisteilta tuttujen työtakuuohjelmien toimeenpanemiseen.

Uusdevelopmentalistit olivat jo alusta lähtien kriittisiä elvytysohjelmaa kohtaan. Uusdevelopmentalistinen ajattelu rakentuu sen oletuksen varaan, että ainoa tapa taata kehittyvissä talouksissa stabiili kasvu-ura on ylläpitää jatkuvasti riittävän ylijäämäistä vaihtotasetta. Sen saavuttaminen edellyttää heidän mukaansa ennen kaikkea valuuttakurssin pitämistä mahdollisimman kilpailukykyisenä.

Erityisenä uhkana uusdevelopmentalistit pitävät joihinkin kehittyviin talouksiin usein liitettyä niin sanottua Hollannin tautia, jolla viitataan löyhästi tendensseihin, jotka pakottavat tietyssä kehitysvaiheessa olevien talouksien valuuttakurssin yliarvostetuksi. Toisena keskeisenä ongelmana uusdevelopmentalistit näkevät budjettivajeet, jotka heidän mielestään heikentävät valtion rahoitusasemaa sekä saattavat luoda ylikysyntää ja siten heikentää vaihtotasetta.

Uusdevelopmentalistien tulkinta olikin, että Argentiinan valuuttakurssi oli Kirchnereiden hallintojen alkutaipaleella yliarvostettu pitkään, mikä ennen pitkää johtaisi heidän mukaansa vientisektorin kilpailukyvyn romahtamiseen. Pontta näille väitteille antoi Argentiinan vaihtotaseen kääntyminen alijäämäiseksi vuonna 2011. Myös Argentiinan budjetti kääntyi tilapäisesti alijäämäiseksi vuonna 2009 ja uudelleen pysyvämmin vuonna 2011.

Kuvio 3. Argentiinan vaihtotase 2005–2013 (% BKT:sta). Lähde: Maailmanpankki.kuvio3

Kuvio 4. Argentiinan valtion budjettiylijäämä 2000–2013 (% BKT:sta). Lähde: Trading Economics.kuvio4

Tosiasiassa Argentiinan talouskasvun hidastuminen, budjetin kääntyminen alijäämäiseksi sekä vaihtotaseen heikentyminen eivät ole ensisijaisesti seurausta hallituksen keynesiläisistä politiikkavalinnoista. Vuoden 2012 taantuma johtui pääasiassa Argentiinan keskeisten vientikohteiden, Espanjan ja Brasilian, talousongelmista. Kuvio 1 loppuu vuoteen 2012, mutta sen jälkeisiä kasvulukemia tarkastelemalla voimme havaita, että vuonna 2013 Argentiina pääsi jälleen vahvalle kasvu-uralle.

Vaihtotaseen ja budjettitasapainon heikentyminen johti kuitenkin siihen, että Cristina Fernández de Kirchner teki radikaaleja muutoksia hallintonsa talouspoliittisessa linjassa. Fernández de Kirchner nosti maan valtiovarainministeriksi uusdevelopmentalisteja lähellä olevan Axel Kicillofin, jolle annettiin lisäksi myös elinkeinoministerin tehtävät. Samalla keynesiläisen politiikan takuuhahmona toiminut keskuspankin pääjohtaja Mercedes Marcó del Pont erotettiin. Näin käytännössä koko talouspoliittinen valta keskitettiin uusdevelopmentalisteille.

Kicillofin johdolla Argentiina devalvoi peson välittömästi noin 20 prosentilla yrittäessään turvata maan vientisektorin kilpailukyvyn. Devalvaatiolla ei kuitenkaan ollut heikon vientikysynnän olosuhteissa toivottua vaikutusta, joten sen seuraukset ovat olleet lähes yksinomaan negatiivisia.

On syytä panna merkille, että edelleenkin Argentiinan työttömyysaste on virallisten lukujen mukaan alle kahdeksassa prosentissa. Toisin sanoen vakavista inflaatio- ja valuuttaongelmista huolimatta Argentiina ei ole sellaisessa romahtamispisteessä kuin joissakin lehtijutuissa on annettu ymmärtää. Tämä johtuu muun muassa siitä, että valuuttakurssipoliittisesta käännöksestä huolimatta toistaiseksi maan finanssipolitiikassa ei ole tapahtunut dramaattista käännettä.

Johtopäätökset

Argentiinan nykyiset taloudelliset ongelmat johtuvat sekä vientikysynnän heikentymisestä että virheellisistä valuuttakurssipoliittisista valinnoista. Sen sijaan maan finanssipoliittista linjaa tai finanssipolitiikan rahoituskanavia ei voida yhdistää Argentiinan talouden nykyisiin ongelmiin.

Kokonaisuutena arvioiden Kirchnereiden valtakautta on mahdotonta pitää minään muuna kuin menestystarinana. Argentiinan talouden toipuminen vuosituhannen vaihteen kaaoksesta vuosia kestäneelle poikkeuksellisen voimakkaalle kasvu-uralle on erinomainen saavutus, jota vuoden 2014 valuutta- ja inflaatio-ongelmat eivät riitä himmentämään.

Kirchnereiden kenties suurimpana virheenä on ollut se, että maan vientisektoria ei ole kyetty vahvistamaan ja monipuolistamaan. Argentiinalaiset jälkikeynesiläiset ovat katsoneet, että pitkäjänteisellä teollisuuspolitiikalla olisi voitu vaikuttaa Argentiinan vaihtotaseeseen tehokkaammin kuin devalvaatiolla. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Samalla Argentiinan tilanne on erinomainen esimerkki siitä, millaisiin ongelmiin etenkin kehittyvät taloudet päätyvät, kun maailmantaloudessa ei ole minkäänlaisia globaalin kysynnän säätelymekanismeja. Kehittyvien talouksien valuuttakriisejä syntyy säännöllisesti jatkossakin, ellei tällaisia mekanismeja saada tulevaisuudessakaan rakennettua.

Lauri Holappa

Advertisements

5 responses to “Uusdevelopmentalismi ja Argentiinan kriisi

  1. Allan Seuri helmikuu 3, 2015 8:59 am

    Hei,

    hyvä postaus! Tykkään siitä, että teillä on aina huolellista politiikka-analyysiä ja politiikan taustoitusta mukana. Pari kommenttia.

    Ensinnäkin sanoisin kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti INDECin inflaatiolukuihin. Akateeminen tutkimus (http://www.mit.edu/~afc/papers/Cavallo-Argentina-JME.pdf), vaihtoehtoiset mittarit (http://en.mercopress.com/2013/04/12/argentina-inflation-congress-index-for-march-was-1.54-and-24.43-in-last-12-months) ja IMF (http://en.mercopress.com/2014/05/23/imf-to-check-argentine-new-stats-on-inflation-and-gdp-next-month) ovat olleet sitä mieltä, että INDEC on aliarvioinut inflaatiota. Minusta on selkeää, että inflaatio Argentiinassa ei vakiintunut kymmeneen prosenttiin, vaikka viralliset inflaatioluvut antavatkin näin ymmärtää.

    Toiseksikin kirjoitat, että ”Nykyiset ongelma lähtivät liikkeelle vuodenvaihteessa 2013–2014, jolloin Argentiina devalvoi valuuttansa noin 20 prosentilla” Devalvaatiolla on selvästi myös taloutta supistavia vaikutuksia ja pikaisen empiirisen katsauksen perusteella ne näyttäisivät usein dominoivan laajentavia vaikutuksia, mutta tuntuu siltä, että devalvaatio ei ole koko tarina (enkä siis väitä sinun väittävän sen olevankaan). Varsinkin kun linkkaamasi kuvion perusteella talouskasvu on hidastunut aina vuodenvaihteesta 2012-2013 lähtien, alkaen siis jo vuosi ennen devalvaatiota. IMF myös ilmeisesti ennustaa negatiivista talouskasvua vuosille 2014 ja 2015. Osaatko Argentiinan tilannetta selvästi tuntevana spekuloida, mitä muuta tämän heikon talouskehityksen taustalla mahdollisesti on?

    • rahajatalous helmikuu 3, 2015 9:35 am

      Jep, olet oikeassa, että Argentiinan virallisista inflaatiolukemista on esitetty runsaasti kritiikkiä. Toki myös kriitikoiden keskuudessa on aika paljon erimielisyyttä siitä, kuinka suurista virheistä virallisissa lukemissa on kyse. Lähinnä pointtini oli sanoa, että kaikista ongelmista huolimatta Argentiinan finanssipoliittinen ekspansio 2000-luvun alkupuolella ei aiheuttanut mitään edes lähellä hyperinflaatiota olevaa tilannetta. Useinhan näin oletetaan tapahtuvan, jos julkinen kulutus on keskuspankkirahoituksen varassa. Mutta kyllä, virallisiin inflaatiolukuihin pitää Argentiinan kohdalla suhtautua normaalia kriittisemmin ja tuossa jutussa se olisi pitänyt tuoda esiin.

      Tuo jutussa oleva graafi päättyy talouskasvun osalta vuoteen 2012. Kuitenkin vuonna 2013 Argentiinan talous ehti jo toipua aika mukavasti:
      http://www.tradingeconomics.com/embed/?s=argqpyox&d1=20120101&d2=20151231&h=300&w=600&ref=/argentina/gdp-growth-annual
      source: tradingeconomics.com

      Todelliset ongelmat siis todella alkoivat vuoden 2013 lopussa. Kuten jutussa totesinkin, eivät Argentiinan ongelmat kuitenkaan liity yksinomaan devalvaation. Jo pitkään maassa on laiminlyöty vientisektorin kehittämistä. Nyt vientisektoria yritetään piristää reaalista valuuttakurssia heikentämällä, mutta todelliset ongelmat eivät ole niinkään olleet kustannuspuolella, vaan vientisektorin kapeudessa ja myös teknologisessa jälkeenjääneisyydessä. Vientisektorille olisi tarvittu jo pitkään suoria investointeja sekä edullisia rahoitusmekanismeja. Ainoa tapa padota myös inflaatio-ongelmia Argentiinassa olisi vahvistaa vientisektoria.

      Koko kirjoituksen keskeinen johtopäätös on siis se, että Argentiinassa on kyllä tehty useita vääriä politiikkavalintoja. Sen sijaan väitän, että finanssipolitiikan linja on ollut Argentiinassa varsin onnistunut. Argentiina-kriitikot eivät siis mielestäni useinkaan pysty paikantamaan todellisia ongelmia Argentiinan taloudessa, vaan vetävät johtopäätöksensä ennakko-oletustensa pohjalta.

      Lauri

  2. Jari S. helmikuu 3, 2015 1:03 pm

    Jutun lopussa mainittiin tuo teollisuuspolitiikka. Tuli mieleen, onko post-keynesiläisillä omintakeisia näkemyksiä tai jotain yhteistä linjaa teollisuuspolitiikasta? Oletteko itse kirjoittaneet teollisuuspolitiikasta esimerkiksi Suomen tämän hetken haasteita pohtiessa? (Muistaakseni ette eksplisiittisesti, tosin jotkut talouspoliittisista suosituksistanne tietysti saattavat mennä teollisuuspolitiikan piiriin, mitä kaikkea siihen nyt kuuluukaan)

  3. jtcap helmikuu 4, 2015 5:42 pm

    Hyvä Kirjoitus! Olisi mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitä Kreikan tilanteesta. Syrizan vaalivoitto ja heidän ajaman politiikan vaikutus Euroopan talousalueeseen. Onko suunnitelmissa kirjoittaa aiheesta?

  4. Mikko Nummelin helmikuu 20, 2015 12:42 pm

    Argentiinan inflaatioluvuista sen verran, että siellä saa tätä nykyä sakot tai voi joutua pidätetyksi, mikäli esittelee julkisuudessa muita kuin hallituksen hyväksymiä inflaatiolukuja. Tämä kertoo paljon siitä, missä tilassa koko maa on sananvapaudenkin kannalta. Tällä hetkellä hallituksen viralliset arviot ovat 10-15% vuodessa ja epäviralliset inflaatioluvut yli 40% vuodessa. Näissä on keskenään huomattava ero ja jälkimmäinen inflaatiotaso, sikäli kuin se pitää paikkansa, aiheuttaa varmasti vakavia taloudellisia vaikeuksia kansalaisille ja liiketoiminnalle. Tavarapula taas viittaa siihen, että inflaatiota yritettäisiin väkisin hillitä kauppojen hintasäätelyllä.

    Mistä tulemmekin erääseen syyhyn, miksi jälkikeynesiläistä taloustiedettä katsotaan välillä alta kulmien. Rahan arvon puolustamista enemmän suosivaa uusklassismia vastaan sillä katsotaan olevan sellainen heikkous, että inflaatioon vastataan tai uhataan vastata yksityiseen liiketoimintaan kohdistuvalla raskaalla sääntelyllä, mitä pidetään yleisesti markkinatalouden vastaisena ja niukkuutta jakavana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: