Tuoreimmassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (KAK) julkaistiin meidän perusteellinen vastineemme Juha Tervalan edellisessä numerossa ilmestyneeseen mielipidekirjoitukseen, jossa hän arvosteli allekirjoittaneita omalaatuisilla perusteilla. Osoitimme vastineessamme, että Tervalan kuvaukset väitteistämme ovat pääosin virheellisiä ja parhaassa tapauksessa rankasti harhaanjohtavia.
KAKissa julkaistiin vastineemme lisäksi myös Tervalan vastaus vastineeseemme. Vastaus on yhtä obskuuri kuin Tervalan alkuperäinenkin teksti.
Alkuperäisessä tekstissään Juha Tervala syytti meitä mystisillä perusteilla tutkimuseettisten periaatteiden loukkaamisesta. Kuten totesimme vastineessamme, tätä törkeämpää syytöstä ei tutkijalle voida esittää. Tätä ennen Juha Tervala on muun muassa lähettänyt meitä vastaan hyökkääviä paimenkirjeitä eri ekonomisteille ja muille tahoille (kyllä, löytyy hallustamme), vaatinut blogillemme vuoden huuhaa -palkintoa, leimannut meidät asiantuntemattomiksi uskomushoitojen antajiksi ja haukkunut kirjamme julkisesti Facebookissa lukematta siitä vielä siinä vaiheessa sanaakaan (voimme toimittaa kuvakaappauksen keskustelusta halukkaille).
Nyt Juha Tervala on sitä mieltä, että olemme väärässä pitäessämme hänen toimintaansa sikamaisena. Itse asiassa hän vaikuttaa omien sanojensa mukaan ajautuneen uhrin asemaan. Tämä on mielenkiintoista, koska me emme ole puhuneet Juha Tervalasta sanaakaan ennen kuin hän aloitti eri foorumeilla tapahtuvat hyökkäykset meitä vastaan.
Tervalan toiminnan asiattomuuden ja argumentaation heikkouden pitäisi olla ilmeistä kaikille avoimin mielin tätä näennäiskeskustelua seuranneille ihmisille. Oikeastaan ainoa syy vastata mitään Tervalan heittoihin on hänen institutionaalinen asemansa. Todennäköisesti moni toimittaja tai keskustelua sivusilmällä seurannut ihminen ajattelee, että yliopistonlehtorin väitteissä täytyy olla jotain järkeä. Lisäksi on jonkin verran ihmisiä, jotka ainakin tavattomasti toivovat, että niissä olisi tolkkua.
Niinpä on syytä vielä kerran palata Tervalan väitteisiin, vaikka argumentteihin perustuva keskustelu hänen kanssaan ei olekaan mahdollista. Käytämme seuraavaksi yhtä Tervalan väitettä esimerkkinä siitä, kuinka omituista ja epärehellistä hänen kirjoittelunsa on.
Tavoitteenamme ei ole vakuuttaa lukijoita siitä, että Tervalan kritiikin kohteena olleessa Rahatalous haltuun -kirjassa esitetyt väitteet olisivat ylivoimaisia. Pyrimme ainoastaan osoittamaan sen, että Tervalan esittämä arvostelu ei ole ollut rationaalista ja että jälkikeynesiläisyys vihdoin kaipaisi syvällistä ja asiallista kritiikkiä.
Juha Tervala, herra nettovarallisuus
Juha Tervala väittää mielipidekirjoituksessaan allekirjoittaneiden sanovan Rahatalous haltuun -kirjassa, että yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja ulkomaansektorin nettovarallisuudet summautuvat nollaan. Hänen mukaansa väite on käsittämätön, koska tosiasiassa maailmassa on nettovarallisuutta.
Vastineessamme kuitenkin kiistimme, että kirjassamme väitettäisiin eri sektorien nettovarallisuuksien summautuvan nollaan. Totesimme, että Rahatalous haltuun -teoksessa sanotaan ainoastaan eri sektoreiden nettorahavarallisuuksien (tai nettorahoitusvarallisuuksien) summautuvan nollaan.
Uusimmassa kirjoituksessaan Tervala kuitenkin väittää meidän puhuvan ”mustan valkoiseksi” sanoessamme, että olemme jatkuvasti puhuneet kirjassamme vain nettoraha- tai rahoitusvarallisuudesta. Hänen mukaansa kirjassamme nimenomaan väitetään nettovarallisuuksien summautuvan nollaan.
Kyseessä on härski vale, mikä tekee vasta-argumentaation hivenen hankalaksi ja kummalliseksi. On verraten harvinaista, että tieteellisissä aikakauskirjoissa esitettävät väitteet olisivat täysin tuulesta temmattuja. Vaikka tämä tuntuu epätodennäköiseltä, on se Tervalan (ja Kansantaloudellisen aikakauskirjan) kohdalla valitettavasti totta.
Kirjassamme käsitellään eri sektoreiden rahoitustaseita pääasiassa luvussa 5.1. Luvussa puhutaan jatkuvasti vain joko raha- tai rahoitusvarallisuudesta. Reaalivarallisuudesta tai nettovarallisuudesta (ilman lisämäärettä ”raha” tai ”rahoitus”) ei puhuta kappaleessa kertaakaan. Luvussa todetaan:
Kun eri aikoina kertyneet ali- ja ylijäämät lasketaan yhteen ja huomioidaan arvopapereiden arvonmuutokset, saadaan kunkin sektorin nettorahavarallisuutta tai nettovelkaa kuvaava tase. Kuten sektorien alijäämien summa, myös sektorien nettovelan summa on välttämättä nolla. Rahoitustaseiden yhtälö kuvaa sektoreiden rahoitusasemaa ja osoittaa jälleen kerran useaan otteeseen ilmi tulleen seikan, että rahataloudessa yhden toimijan velka on aina toisen rahavarallisuutta.
Miten kukaan tämän katkelman lukenut voi tulkita niin, että emme puhuisi nimenomaan nettorahavarallisuudesta? Miten kukaan tämän katkelman lukenut voi ajatella, että puhuisimme nettovarallisuudesta?
Tarkistimme vielä jälkikäteen teoksemme e-kirjaversiosta, että koko kirjassamme mainitaan sana nettovarallisuus missään muodossa vain yhden kerran. Siis yhden (1) kerran.
Sana nettovarallisuus mainitaan noin 150 sivua sektoritasekeskustelun jälkeen. Nettovarallisuuden sisältävä virke kuuluu näin:
On huomattava, että tulovirtojen kasvattamisen lisäksi [julkisen sektorin] alijäämäinen investointikulutus vaikuttaa positiivisesti myös yksityisen sektorin nettovarallisuuteen.
Tämä on siis ainoa kerta, kun kirjassamme käytetään sanaa nettovarallisuus. Koska tuossa kohdassa ei puhuta eri sektoreiden taseiden summautumisesta nollaan, on myös kiistaton fakta, että kirjassamme ei väitetä eri sektoreiden nettovarallisuuksien summautuvan nollaan.
Sen sijaan nettoraha- tai rahoitusvarallisuus mainitaan eri muodoissa kirjassamme yhteensä 23 kertaa. Toisin sanoen kirjassamme toistetaan jopa hakkaavasti sanoja nettorahavarallisuus ja nettorahoitusvarallisuus. Kuinka on mahdollista, että Juha Tervala väittää meidän puhuvan kirjassamme nettovarallisuudesta ja vieläpä väittävän eri sektoreiden nettovarallisuuksien summautuvan nollaan?
Koska Tervala ei ole onnistunut löytämään kirjastamme yhtään kohtaa, jossa eri sektoreiden nettovarallisuuksien katsotaan summautuvan nollaan, hän kohdistaa kritiikkinsä sivulta 219 löytyneeseen virkkeeseen. Virkkeessä sanotaan:
Aikaisemmissa luvuissa kuvatut rahatalouden logiikat pätevät myös makrotasolla: jokaisella rahavirralla on sekä maksaja että saaja, taloudessa on joka hetki saman verran velkaa ja rahavarallisuutta, eri toimijoiden nettovelan summa rahataloudessa on aina nolla.
Koska tässäkään virkkeessä ei ole mitään vikaa, on Tervala joutunut jatkokirjoituksessaan tekemään virkkeen loppuun oman täsmennyksensä. Hän on vastineeseensa lisännyt sanan ”nettovelan” jälkeen hakasulkeisiin sanat ”ja nettovarallisuuden”. Näin lukijoille annetaan ymmärtää, että olisimme edellä eksplisiittisesti viitanneet nettovarallisuuteen nettorahavarallisuuden sijasta. Kuten jo aiemmin todettiin, emme ole tehneet näin. Tervala myös siteeraa vain virkkeen viimeiset sanat, koska koko virkkeen siteeraaminen tekisi ilmeiseksi, että puhumme tässäkin yhteydessä nimenomaan nettorahavarallisuudesta.
Tervala myös esittää, että seuraava yhtälö on virheellinen: yksityisen sektorin nettovelka + julkisen sektorin nettovelka + ulkomaansektorin nettovelka = 0.
Hän on keksinyt aivan omasta päästään, että nettovelan positiivinen vastine ei olekaan nettorahavarallisuus tai nettorahoitusvarallisuus, vaan pelkkä nettovarallisuus. Väite on outo useista syistä.
Ensinnäkin Tervala voi tehdä hakasulkeisiin nettovarallisuus-täsmennyksen vain, jos kaikkea nettovelkaa vastaisi määritelmällisesti nettovarallisuus. Jos tämä pitäisi paikkansa, maailmassa ei tosiaan voisi olla olemassa nettovarallisuutta, kun kerran kaikkea nettovarallisuutta vastaisi aina nettovelka. Näin Tervala kumoaisi sekä itsensä että todellisuuden.
Toiseksi me olimme kirjassamme hyvin eksplisiittisesti todenneet, että nettovelan positiivinen vastinpari on nimenomaan nettorahavarallisuus. Kirjassamme kirjoitetaan välittömästi yllä kuvatun yhtälön jälkeen:
Rahoitustaseidentiteetti siis osoittaa, että jotta jollain sektorilla kokonaisuudessaan voisi olla nettorahavarallisuutta, on toisilla sektoreilla oltava nettovelkaa.
Kirjoitamme siis aivan eksplisiittisesti, että nettovelan positiivinen vastinpari on nettorahavarallisuus. Miten kukaan tämän luettuaan voi kuvitella, että väittäisimme nettovarallisuuksien, emmekä nimenomaan nettorahavarallisuuksien, summautuvan nollaan ja millä perusteilla?
Kolmanneksi käytännössä kaikki taloudellisesti olennainen velka on rahamääräistä. Toki kaverit voivat olla vaikka kaljan verran velkaa toisilleen, mutta käytännössä kaikki taloudelliset sopimukset, joista myös kirjamme luvussa 5.1. puhutaan, ovat aina rahamääräisiä. Näin ollen nettovelka on aina nettorahavelkaa.
Nettovarallisuus koostuu reaalivarallisuudesta ja nettorahoitusvarallisuudesta ja eroaa nettorahoitusvarallisuudesta, koska kiinteän omaisuuden (reaalisen varallisuuden) kirjanpidollinen arvo on yleensä positiivinen. Koska ei olemassa mitään taloudellisesti olennaista reaalista hyödykevelkaa, on nettovelka tietenkin käytännössä aina nettorahavelkaa.
Johtopäätökset
Juha Tervalan kujanjuoksu on kurjaa seurattavaa. Hän yrittää löytää kirjastamme virheitä, joita siellä ei ole. Jos Tervala ei virheitä löydä, hän keksii ne.
Tässä kirjoituksessa olemme yksityiskohtaisesti käsitelleet yhtä hänen keskeisimmistä ”kritiikeistään”. Toivomme, että tämä keskustelu saisi kaikki niin sanotun keskustelumme seuraajat näkemään Tervalan toiminnan todellisen luonteen. Koska Tervalan toiminta perustuu väitteiden keksimiseen, mitään keskustelua ei ole järkevää käydä. Vai pitäisikö meidänkin jatkossa sijoittaa hakasulkeisiin Tervalan sanojen perään keksittyjä väitteitä? Ketä tällainen palvelisi?
Jälkikäteen on paikallaan kysyä, miten on mahdollista, että tieteellisessä aikakauskirjassa on esitetty perättömiä ja todella raskauttavia syytteitä tutkimuseettisten periaatteiden loukkaamisesta? On myös syytä kysyä, miten on mahdollista, että tieteellisessä aikakauskirjassa saa kirjoittajien suuhun panna täysin keksittyjä väitteitä?
Lisäksi voidaan kysyä, miten on mahdollista, että lehtorin asemassa toimiva henkilö voi harjoittaa tällaista toimintaa? Eikö hänen pitäisi pelätä vähintäänkin maineensa menettämisen puolesta? Ja eikö edes alkeellisten moraalisten periaatteiden pitäisi määrittää jokaisen yliopistotutkijan toimintaa?
Voimme vain spekuloida syillä, miksi tämä tapaus ajautui näin tragikoomisille urille. Ilmeisimmät syyt liittyvät Kansantaloudellisen aikakauskirjan puutteelliseen artikkelien arviointimenettelyyn. Kunnollisessa arvioinnissa ei olisi päästetty läpi perusteettomia syytöksiä HTK-loukkauksista, sallittu keksittyjä lisäyksiä kritiikin kohteiden suuhun tai hyväksytty julkaistavaksi sellaista kritiikkiä, jolle löytyisi suoraa vastaevidenssiä kritiikin kohteena olevasta kirjasta (ilman tämän evidenssin esiintuomista).
Selvää on myös se, että taloustieteellisen yhteisön omavalvonta ei tässä tapauksessa ole toiminut. Yleensä perättömiä väitteitä ei haluta akateemisissa julkaisuissa esittää, koska kollegoilta saatu tuomio olisi niin tyly. Ehkä tällä kertaa sitä ei tarvinnut pelätä.
Saattaa olla myös niin, että kyse on osittain kyvyttömyydestä myöntää omia virheitään, mikä lienee varsin yleisinhimillinen ominaisuus. Vaikka kirjoittaja huomaisi olleensa väärässä väitteineen, edes akateemisessa debatissa hän ei juuri koskaan myönnä tätä, vaikka evidenssi tuotaisiin suoraan naaman eteen. Moni kokee menettävänsä kasvonsa, jos myöntäisi olevansa väärässä.
Sen vuoksi on kannattavampaa tarrautua mitä epätoivoisempiin ja mielikuvituksellisempiin perusteisiin suojellakseen alkuperäisiä väittämiään. Tämä on erityisen tyypillistä sellaisissa tilanteissa, joissa väitteiden esittäjä on hyökännyt kritiikin kohteitaan vastaan poikkeuksellisen kovasanaisesti. Silloin perääntyminen saatettaisiin tulkita erityisen noloksi.
Vaikka Tervala ei juuri onnistunutkaan löytämään virheitä kirjastamme kovasta yrityksestä huolimatta, emme missään vaiheessa ole väittäneet, etteikö kirjastamme silti löytyisi useita huonoja muotoiluja tai jopa virheitä. Valitettavasti kaikkiin 400-sivuisiin kirjoihin niitä eksyy jonkin verran.
Myös muista kirjoituksistamme (etenkin blogimme alkuvuosilta) on varmasti mahdollista löytää erilaisia heikkouksia. Olemme vuosien saatossa pyrkineet jatkuvasti parantamaan analyysiamme oman oppimisemme ja saamamme palautteen pohjalta, joten tietysti myös toivommekin tuoreempien analyysiemme olevan aiempaa tarkempia.
Toivoisimme kuitenkin, että jossain vaiheessa maanisen virhejahdin tai taustaamme liittyvien seikkojen sijaan kritiikki kohdennettaisiin esittämiimme ydinargumentteihin – vieläpä niin, että argumenttimme pyrittäisiin tulkitsemaan mahdollisimman vilpittömästi ja tarkoitusperiämme kunnioittaen. Tällainen keskustelu olisi kaikkien kannalta paljon kehittävämpää ja yhteiskunnallisesti hyödyllisempää kuin virheiden etsiminen kontekstistaan irrotetuista virkkeistä tai virheiden keksiminen ihan omasta päästään.
Lauri Holappa ja Jussi Ahokas
Raha ja talous 
”Miten kukaan tämän katkelman lukenut voi tulkita niin, että emme puhuisi nimenomaan nettorahavarallisuudesta? Miten kukaan tämän katkelman lukenut voi ajatella, että puhuisimme nettovarallisuudesta?”
Ainakin allekirjoittanut on aina ymmärtänyt tuossa olevan kyse rahavarallisuudesta ja olen aina mieltänyt nettovarallisuuden nimenomaan kuvauksena nettorahavarallisuudesta vaikka sitä ei eksplisiittisesti mainittaisiin nettorahavarallisuutena. Muuten tietenkin voi nettovarallisuudella kuvata vaikkapa tiedon määrää tai jotain muuta, mutta tuosta ei voi ymmärtää mitään sellaista. Se on tismalleen Juha Tervalan kuvitelma.
Jos Juha Tervala olisi todella huolestunut pedagogisista syistä moisista sanavalinnoista, niin jospa hän vaikkapa suorittaisi kyselytutkimuksen kirjanne (tai muuten julkaisujanne) lukeneilta ihmisiltä ja kysyisi, että mitä tarkoitatte kun nettovarallisuus on nolla. Allekirjoittanut vastaisi välittömästi, että se on uloke Wynne Godleyn analyysistä jossa tarkastellaan sektoreiden taseista ja niiden välisiä rahavirtoja ja sen mukaan voidaan huomata, että nuo rahavirrat konvergoituvat kohti nollaa. Yhden maan näkökulmasta voi kuitenkin ulkomaansektori muodostaa nettovarallisuutta, mutta globaalilla mittakaavalla sekin konvergoituu nollaan.
Tarkemmankin kuvauksen voisi antaa. Soveltamalla topologiaa voisin antaa jopa sen parhaimman kuvauksen erityisesti siitä miten ulkomaan sektori konvergoituu nollaan, mutta pelkään kovasti, että se menisi yli Tervalan hilseen. Edellämainittu on se yksinkertainen versio. Kuvaus jonka kuka tahansa kykenee antamaan blogauksienne ja/tai kirjanne perusteella.
On merkillistä, ettei Tervala halua totisesti käsitellä kirjassanne esiteltyjä pointteja vaan sen sijaan keskittyy tälläiseen. Hän asettaa institutionaalisen asemansa silmissäni erittäin kyseenalaiseksi, sillä selvästi hän käyttää sitä hyväkseen. Hän ei edes yritä antaa kritiikkiä, vaan sijaan kategorisesti näyttää hylkäävän mahdollisuuden siitä, että kirjassanne esitetään huomion arvoisia pointteja.
Holappa ja Ahokas: 2 -Tervala: 0
Oisko niin, että jos lähtökohtaisesti raha on velkaa (raha on velkasuhde), niin mikä tahansa nettorahavarallisuuden määrä on nolla?
Ei. Mikä tahansa nettorahavarallisuuden määrä ei ole nolla. Esimerkiksi kolmen sektorin otannalla – julkinen, yksityinen, ulkomaat – julkisen ja yksityisen suhde voi olla muu kuin 0. Vasta kun kaikkia sektoreita lasketaan yhteen summautuvat suhteet nollaan.