Ei armoa Irlannille

Irlannin parlamenttivaalit ja uuden hallituksen muodostaminen ovat nostaneet esiin huolia muualla Euroopassa. Irlannin lainoja taanneiden maiden ministerit ovat huolissaan mahdollisista vaatimuksista höllentää edellisen hallituksen kanssa sovittuja lainaehtoja. Näihin vaatimuksiin ei kuitenkaan olla suostumassa ja Irlannin budjettikurista halutaan pitää tiukasti kiinni.

Vaikka ”lainaajavaltioiden” edustajat uskovat vyönkiristyksen olevan ainoa keino tervehdyttää Irlannin talous, todellisuudessa säästötoimenpiteet tulevat vaan ajamaan talouden entistä ahtaammalle. Koska yksityisen sektorin velanluonti on pysähtynyt ja maan vaihtotase on alijäämäinen, ei riittävää ja talouskasvua ylläpitävää kokonaiskysyntää voi syntyä kansantalouteen muualta kuin julkisen sektorin alijäämistä.

Julkisen kulutuksen leikkaamisen vaikutus on jo koettu Kreikassa, Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, mutta oppi ei tunnu menevän perille. Kuka armahtaisi irlantilaisia?

Advertisement

Kreikan velat

Maailmalla on alettu tehdä laskelmia Kreikan maksukyvyn heikentymisen riskeistä ja sen laskun suurudesta, minkä Kreikalle lainanneet valtiot sekä rahoituslaitokset joutuvat tulevaisuudessa maksamaan luottotappioiden konkretisoituessa. Helsingin sanomien haastatteleman Citigroupin pääekonomistin Willem Buiterin mukaan Suomea ja suomalaisia veronmaksajia odottaa tulevaisuudessa noin 500 miljoonan euron lasku Kreikalle myönnetyistä ja maksamatta jäävistä lainoista.

Kuten tässä blogissa on aikaisemmin osoitettu, ei Kreikalle myönnettyä 1,5 miljardin lainaa ole todellisuudessa maksettu suomalaisten veronmaksajien säästöistä. Lainatut varat ovat peräisin Euroopan keskuspankista, joka toimii eurojärjestelmässä eri rahoitusosapuolten maksujen selvittäjänä ja siten myös viimekätisenä lainaajana. Lopulta myös Kreikka on siis velkaa ainoastaan Euroopan keskuspankille.

Paketeista ja pelastamisesta

Euroopan rahaliitto EMUa koskenutta talousuutisointia varjosti koko viime vuoden ajan hysteerinen keskustelu niin sanotuista pelastuspaketeista. Pelastuspaketteja kannattivat itsensä realistisiksi vastuunkantajiksi mieltäneet poliitikot ja kommentaattorit. Pelastuspaketteja vastustivat monen sortin vasemmistolaiset, koska ”pankkeja ei saatu maksumiehiksi”. Monen kriitikon moraalia risoi ajatus siitä, että veronmaksajat joutuisivat kustantamaan pankkien ja sijoittajien velkakirjashoppailua.

Juuri kukaan ei kuitenkaan tuntunut vastustavan pelastuspaketteja sinänsä. Kyse oli vain paketteihin liitettävistä vaatimuksista: saako Irlanti edelleen periä matalaa yritysveroa vai ei, pitääkö pankkeja kansallistaa vai ei, irtisanotaanko kreikkalaisia virkamiehinä paljon vai vielä enemmän. Vaikutti siltä, että kriitikoidenkin mielestä kuivilla olevien euromaiden oli rahoitettava talouskriisin ratkaisu kiristämällä omaa verotustaan, leikkaamalla omia julkisia menojaan tai myymällä markkinoille lisää omia velkakirjojaan. Viimeisin näistä vaihtoehdoista vaikuttaa nykyisessä ilmapiirissä tarkoittavan automaattista vyönkiristyskuuria, joten nämä kaikki vaihtoehdot supistaisivat tavalla tai toisella kokonaiskysyntää.

Onko Tanska seuraava?

Tanskalainen taloustieteen professori Hans Jörgen Whitta-Jacobsen on esittänyt arvionsa Euroopan velkakriisin tulevaisuudesta. Helsingin Sanomat uutisoi, että Whitta-Jacobsenin mukaan on hyvin todennäköistä, että myös Tanska tulee ajautumaan lähivuosina Kreikan ja Irlannin tavoin selvitystilaan, jos maassa ei ryhdytä välittömästi toimiin julkisen talouden tasapainottamiseksi.

Juuttien ei kuitenkaan kannata huolestua ekonomistin arviosta, sillä Tanska eroaa Euroopan ongelmamaista oleellisesti. Toisin kuin Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja, Tanska ei kuulu Euroopan talous- ja rahaliittoon. Koska Tanskalla on edelleen oma valuuttansa, sitä tuleekin verrata valtion velkaantumisen osalta Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Vaikka myös näissä maissa valtion velkaantumisaste on erittäin korkea eikä budjettialijäämä ole kurottavissa umpeen lähivuosien aikana, sijoittajien luottamus valtioiden velkakirjoihin ei ole horjunut.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että rahoitusmarkkinatoimijat tiedostavat, ettei verotus ole ainoa keino velkojen takaisinmaksuun valtioille, joilla on oma valuutta. Koska velallisten valtioiden velkakirjojen arvo on määritelty niiden omassa rahayksikössä, ovat lainojen kuoletukset ja korot maksettavissa aina kyseisten maiden keskuspankkirahalla: julkinen valta voi siis aina tarvittaessa painaa lisää rahaa erääntyvien velkojen maksuun. Tanskan valtion velasta yli kolme neljäsosaa on määritelty kruunuissa ja loppuosa ulkomaisessa valuutassa. Valtion velkarakenteen tarkastelun perusteella todennäköisyys sille, että Tanska ajautuu lähitulevaisuudessa velkasaneeraukseen, onkin erittäin pieni.

Jyrki Katainen vaatii vakuuksia

Jyrki Katainen aikoo esittää EU:n valtiovarainministerien kokouksessa, että Irlannille mahdollisesti myönnettäville EU-lainoille on vaadittava riittävät vakuudet. Kreikan velkakriisi tuli päälle liian nopeasti ja liian suurella voimalla, jotta tällaista kysymystä olisi voitu edes pohtia. Irlannin kohdalla tilanne on toinen. Irlannin auttamisen ehdoista ja suuntaviivoista tullaankin keskustelemaan aktiivisesti seuraavien päivien aikana.

Sen sijaan, että Katainen ja muut valtiovarainministerit tuskailevat EU:n kriisirahaston käyttöönoton tuottamien huolien kanssa, he voisivat ratkaista Euroopan kriisin kerralla vaatimalla Euroopan keskuspankkia toimimaan asiassa, kuten keskuspankin kuuluu. Irlanti, Kreikka ja muut velkaantuneet valtiot tarvitsevat tällä hetkellä halpaa keskuspankkirahaa, jonka Euroopan keskuspankki voi niille tarjota.

Keskuspankkirahalla valtiot voivat pitää taloutensa käynnissä ja selättää jatkuvasti pahenemassa olevan työttömyyden. Talouden perusrakenteen turvaaminen lisää nopeasti kysyntää myös yksityisellä sektorilla ja tällä tavoin parantaa yksityisten yritysten kasvumahdollisuuksia lisäten uskoa tulevaisuuteen. Ennen pitkää myös yksityinen rahoitus alkaa uudelleen kasvaa ja julkisen rahoituksen osuutta kriisitalouksissa voidaan pienentää.