Hei, me painetaan rahaa!

Vuonna 2007 alkaneesta globaalista finanssikriisistä lähtien on julkisuudessa puhuttu usein siitä, kuinka keskuspankit ”painavat rahaa”, harjoittavat ”setelirahoitusta” tai ”monetisoivat” valtioiden budjettivajeita. Näillä termeillä on useimmiten viitattu erityisesti Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) niin sanottuihin määrällisen helpottamisen operaatioihin sekä Euroopan keskuspankin (EKP) velkakirjaostoihin. Jatka artikkeliin Hei, me painetaan rahaa!

Mainokset

Euroalueen pelastaja EKP

Ongelmiin ajautuneet euromaat työllistävät EMU-alueen maiden poliittista johtoa viikoittain. Viimeisimmän kokousrumban aiheuttajana toimi Kreikka, jonka rahoitusongelmat jatkuvat kevään aikana toteutetuista rahoitusjärjestelyistä huolimatta. Odotetusti maassa toimeenpannut julkisen sektorin leikkaukset ovat entisestään heikentäneet maan talouskasvua ja leikkausten negatiiviset vaikutukset budjettitaloudelle ovat muodostuneet positiivisia vaikutuksia suuremmiksi.

Jatka artikkeliin Euroalueen pelastaja EKP

Konkurssihysteria

Euroalueen talouskriisi on johtanut niin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkin lehdistössä hämmentävään keskusteluun Euroopan keskuspankin (EKP) mahdollisesta konkurssista. Taustalla ovat EKP:n velkakirjojen osto-ohjelmat, joilla pankki on pyrkinyt hillitsemään kriisimaiden velkakirjojen korkotason nousua. Nyt monet kommentaattorit tuntuvat pelkäävän, että euroalueen kriisimaat ajautuvat väistämättä velkajärjestelyyn, mikä romahduttaisi näiden maiden velkakirjojen arvon. Samaiset kommentaattorit pelkäävät, että tämä voisi painaa EKP:n taseen negatiiviseksi ja tällä tavalla ajaa keskuspankin konkurssiin.

Ajatusta EKP:n konkurssista ovat levitelleet niin monetaristisiin dogmeihin uskova euroeliitti kuin euroskeptikotkin. Juuri nyt EKP:lta tarvittaisiin entistä aktiivisempia toimia velkakriisin nujertamiseksi, joten konkurssipuheet ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen haitallisia. Ainoastaan EKP:n tuella toteutettu funktionaalinen rahoitus voisi taata kriisimaille riittävät varat tarpeelliseen kysyntästimulaatioon. Erityisen surulliseksi tilanteen tekee se, että yksikään keskuspankki ei yksinkertaisesti voi ajautua konkurssiin. Näin ollen pelot EKP:n konkurssista ovat täysin keksittyjä.

Jatka artikkeliin Konkurssihysteria

Rahapolitiikka finanssikriisin jälkeen

Globaalin finanssikriisin seurauksena keskuspankkitoiminta on saanut osakseen tavallista enemmän huomiota. Rahoitusmarkkinoiden luottamuksen totaalinen romahdus vuoden 2008 lopulla pakotti keskuspankit ympäri maailmaa ottamaan käyttöön uudenlaisia rahapoliittisia välineitä, joiden avulla subprime -kriisistä ja Lehman Brothersin konkurssista syntynyttä valtavaa ongelmavyyhteä lähdettiin purkamaan.

Julkisuudessa alettiin puhua niin kutsutusta määrällisestä helpottamisesta, jolla viitattiin keskuspankkien kasvaviin taseisiin. Useat valtavirtaisesta taloustieteellisestä ajattelusta ammentavat talouden kommentaattorit julistivat kasvavan keskuspankkirahan määrän johtavan väistämättä hyperinflaatioon, kunhan vaan rahan luonnin kerroinvaikutus tekisi tehtävänsä ja liikepankkien suorittama luotonlaajennus pääsisi käyntiin.

Jatka artikkeliin Rahapolitiikka finanssikriisin jälkeen

Oma keskuspankki turvaa maksukyvyttömyydeltä

Juhana Rossi vertaili (HS 11.4.) Japanin ja Portugalin valtioiden velkaantumisasteita ja pohti, miksi raskaammin velkaantunut Japani ei ole ajautunut samanlaisiin ongelmiin kuin Portugali. Rossin mukaan tähän on kaksi selitystä. Ensinnäkin Japani on pystynyt keräämään Portugalia enemmän ”säästöjä”. Toiseksi Japani on velkaantunut pääasiassa kotimaisille sijoittajille.

Tosiasiassa kumpikaan Rossin esittämistä tekijöistä ei olennaisesti selitä, miksi sijoittajat edelleen luottavat Japaniin mutta eivät Portugaliin. Keskeisin sijoittajien luottamusta ylläpitävä tekijä on se, että Japani on velkaantunut omassa valuutassaan. Toisin sanoen Japani on lainannut sijoittajilta jenejä, joiden liikkeellelaskusta Japanin oma keskuspankki päättää. Tämän vuoksi Japanin valtio ei voi ajautua maksukyvyttömyyteen. Jatka artikkeliin Oma keskuspankki turvaa maksukyvyttömyydeltä

Keskuspankkiraha ja valtion kulutus

Suomen Pankin viestintäpäällikkö Mika Pösö ottaa osaa keskusteluun keskuspankkirahan merkityksestä nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä Aamulehdessä julkaistussa kirjoituksessaan. Pösö nostaa esiin monia kiinnostavia kysymyksiä keskuspankkirahasta, valtioiden velkaantumisesta sekä valtion kulutuksesta, jotka liittyvät keskeisesti tässä blogissa esitettyihin argumentteihin. Siksi kirjoitus tarjoaa oivallisen alustan jatkokeskustelulle ja rahatalousjärjestelmän mekanismien yksityiskohtaisemmalle tarkastelulle.

Helsingin sanomien vieraskynäartikkelissa totesimme, että nykyinen rahatalousjärjestelmä ei voi toimia ilman keskuspankkirahaa. Myös Pösö vahvistaa keskuspankkirahan roolin rahoitusinstituutioiden välisessä kanssakäymisessä. Koska pankit eivät hyväksy keskinäisissä rahasiirroissa toisten pankkien luomaa velkarahaa, on niiden turvauduttava keskuspankkirahaan viimekätisenä maksuvälineenä.

Toisin kuin yleisesti luullaan, keskuspankkiraha ei synny talletettaessa liikepankkien luomaa velkarahaa keskuspankin tilille. Keskuspankkirahaa voi luoda ainoastaan keskuspankki, minkä myös Pösö kirjoituksessaan vahvistaa. Keskuspankki voi nykyjärjestelmässä luoda rahaa periaatteessa kahdella tavalla. Se voi joko lainata rahaa liikepankeille tai vaihtoehtoisesti ostaa pankkien hallussa olevia velkakirjoja keskuspankkirahalla. Kun keskuspankkirahaa luodaan, pankkien ja keskuspankin välille muodostuu velkasuhde, kuten kaikissa muissakin transaktioissa. Keskuspankki on velkoja ja liikepankit velallisia.

Keskuspankin on mahdollista ohjata markkinakorkoja haluamalleen tasolle, koska liikepankit ovat riippuvaisia keskuspankkirahan tarjonnasta sekä siitä perittävästä korosta. Mitä korkeampi on keskuspankkirahasta maksettava korko ja mitä niukempaa on keskuspankkirahan saatavuus, sitä suuremman koron liikepankit pyrkivät perimään myöntämistään lainoista. Korkojen noustessa yhä harvempi lainahakemus täyttää lainoille asetetut ehdot ja velkarahan kasvu taloudessa hidastuu. Jatka artikkeliin Keskuspankkiraha ja valtion kulutus

Keskuspankin konkurssi?

Taloussanomien ansioitunut toimittaja Jan Hurri ruotii tämänpäiväisessä artikkelissaan Irlannin kriisiä ja sen vaikutuksia Euroopan talousyhteisön tulevaisuuteen. Vaikka Hurrin tekstissä on esitetty tälläkin kertaa havaintoja, jotka jäävät keskiverrolta taloustoimittajalta huomaamatta, on mukaan päässyt myös pohdintaa, jonka todellisuuspohja on syytä asettaa kyseenalaiseksi.

Artikkelin toiseksi viimeisessä kappaleessa Hurri pohdiskelee Euroopan keskuspankin tilannetta ja tuo esiin EKP:n suorittamat likviditeettiä talouteen lisänneet toimet. Koska nämä ovat viimeisten kuukausien aikana kasvaneet määrällisesti huomattavasti ja pitäneet sisällään ennen kaikkea vaikeuksissa olevien euromaiden velkakirjaostoja, uskoo Hurri myös keskuspankin ajautuvan kriisin syventyessä selvitystilaan. Tästä voitaisiin Hurrin mukaan selvitä vain suurten maiden, kuten Saksan ja Ranskan suorittamalla keskuspankin pääomitusoperaatiolla.

Tämä pohdiskelu osoittaa, ettei Hurrilla(kaan) ole lopulta selkeää käsitystä siitä, miten Euroopan rahajärjestelmä – tai moderni rahajärjestelmä yleensä – toimii. Keskuspankki on tässä järjestelmässä ainoa instituutio, jolla on mahdollisuus luoda talouteen nettomääräistä rahoitusvarallisuutta, sillä se ei ole vastuussa antamistaan veloista yhdellekään markkinaosapuolelle, siis liikepankeille tai valtioille. Niinpä myös EKP voi luoda eurotalouteen rajattomasti keskuspankkirahaa tyhjästä myöntämällä luottoja liikepankeille tai ostamalla valtioiden velkakirjoja. Näin ollen on täysin mahdotonta, että keskuspankin pääomat voisivat loppua kesken.