Vain kysynnänsäätely voi pelastaa euroalueen

Nykymuotoisessa rahatalousjärjestelmässä taloudellisen aktiviteetin tasoa määrittelee ensisijaisesti kokonaiskysyntä. Kokonaiskysyntä on ennen kaikkea rahallinen ilmiö. Kokonaiskysyntä tarkoittaa tiettynä ajanjaksona syntyviä rahavirtoja, jotka mahdollistavat erilaisten taloudellisten transaktioiden toteutumisen.

Jos kokonaiskysynnän taso taloudessa laskee, vähenee myös reaalinen kysyntä, eli tiettyihin hyödykkeisiin kohdistuva kysyntä. Jos raha ei liiku, myöskään tavarat tai palvelut eivät rahatalousjärjestelmässä vaihda omistajaa, mikä tarkoittaa taloudellisen aktiviteetin supistumista. Kun rahavirrat vähenevät ja hyödykkeiden kysyntä supistuu, vaikeutuu myös yritysten toiminta, jonka tarkoituksena on rahallisten voittojen tekeminen erilaisia hyödykkeitä tuottamalla ja myymällä. Kokonaiskysynnän supistuminen tarkoittaakin yleensä tuotantotoiminnan vähenemistä ja työttömyyden kasvua.

Jatka artikkeliin Vain kysynnänsäätely voi pelastaa euroalueen

Lisää velkaa?

Vuosittain Sveitsin Davosissa järjestettävä maailman talousfoorumi on koonnut jälleen yhteen merkittävän osan maailman talouseliitistä pohtimaan globaalin talousjärjestelmän tulevaisuutta. Muutaman vuoden tauon jälkeen foorumin osallistujilla on jälleen syytä juhlaan. Finanssikriisin ja globaalin talouskriisin pahimmat vaiheet ovat jääneet taakse ja globaalin talouden valtasuhteet näyttävät pysyneen ennallaan. Vaatimuksia rahoitusmarkkinoiden sääntelyn lisäämiseksi esittävät enää vain radikaaleimmat tahot.  Voimansa palauttaunut finanssieliitti pystyy kuitenkin torjumaan nämäkin vaatimukset ja juhlat jatkuvat.

Talousfoorumissa esitellään lukuisia tutkimuksia, raportteja sekä nykyisen talousjärjestyksen voimistamiseen pyrkiviä tulevaisuussuuntautuneita ohjelmapapereita. Yksi mielenkiintoisimmista on ehdottomasti Suomenkin hallitukselle töitä tekevän McKinsey and Companyn koordinoiman tutkimusprojektin loppuraportti, joka käsittelee velan ja talouskasvun yhteyttä. Raportin johtopäätöksenä on, että maailman talouskasvun jatkuminen edellyttää reaalitalouden sektoreiden velan kaksinkertaistumista seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Jatka artikkeliin Lisää velkaa?

Velka ja talouskasvu

Valtavirtaisessa taloustieteessä rahan oletetaan olevan tuotannon ja vaihdannan kannalta neutraalia. Pitkällä aikavälillä rahan lisääntyminen taloudessa johtaa ainoastaan hintojen nousuun eli inflaatioon. Rahan oletetaan siis olevan talouden näkökulmasta eksogeeninen eli ulkosyntyinen muuttuja, jonka määrän säätely on nykymuotoisessa talousjärjestelmässä annettu keskuspankin tehtäväksi.

Oletus rahan neutraalisuudesta on asetettu kyseenalaiseksi jo 1800-luvulta lähtien, jolloin muun muassa Thomas Tooke esitti haasteen klassisen taloustieteen käsitykselle rahasta. Myöhemmin teoriaa rahan endogeenisuudesta ovat kehittäneet muun muassa John Maynard Keynesin työn jatkajat, jotka ovat pystyneet osoittamaan teoriansa pätevän myös empiirisesti.

Rahan endogeenisuuden ymmärtäminen ei ole vaikeaa myöskään analyyttisesti, kun tarkastellaan lähemmin rahan olemusta. Kuten moderni rahateoria on osoittanut, vaatii rahan syntyminen aina velkasuhteen muodostumista. Koska tuotanto perustuu aina vaihdantaan ja vaihdanta edelleen velkasuhteiden solmimiseen taloudellisten toimijoiden välillä, on raha taloudessa välttämättä sisäsyntyistä.
Jatka artikkeliin Velka ja talouskasvu