Kestävyysvaje kaatamassa Kataisen hallituksen

Jyrki Kataisen ensimmäinen hallitus on kaatumassa ennen kuin se on ehtinyt istua päivääkään. Hallitusneuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan kompastuskiveksi on muodostunut julkisen talouden kestävyysvaje ja puolueiden erimielisyydet vajeen suuruudesta.

Taloustieteilijät ovat kannustaneet hallitusneuvottelijoita sivuuttamaan erimielisyytensä pitkän aikavälin kestävyysvajeesta ja suuntaamaan tarmonsa olemassa olevan alijäämän kiinni kuromiseen. Jokainen askel kohti budjettitasapainoa on ”vastuullista julkista rahoitusta” kannattavien talousmiesten mielestä tässä vaiheessa enemmän kuin tarpeellinen.

Jatka artikkeliin Kestävyysvaje kaatamassa Kataisen hallituksen

Krooninen inflaatiouhka

Viime vuosikymmenten talouspoliittisessa keskustelussa inflaatiota on pidetty tärkeimpänä uhkana kestävälle taloudelliselle kehitykselle. Niin kutsutun öljykriisin jälkimainingeissa 1970-luvulla tapahtunut talousajattelun murros nosti esiin uusia rahateoreettisia näkökulmia, kun monetarismi voimisti asemaansa valtavirtaisen taloustieteen sisällä. Yksi keskeisimmistä monetarismin esiin nostamista ajatuksista oli rahan tarjonnan ja inflaation välinen yhteys. Tukeutuen rahan kvantiteettiteoriaan monetaristit väittivät inflaation seuraavan aina rahan tarjonnan ylisuuruudesta taloudessa tuotettavaan arvonlisäykseen verrattuna.

Kuten tässä blogissa on osoitettu, perustui monetaristien teoria virheelliselle oletukselle rahan neutraalisuudesta suhteessa kansantalouden tuotantoon. Monetaristit olettivat myös virheellisesti rahan tarjonnan olevan eksogeenista, minkä seurauksena monetarismiin nojautuneet rahapoliittiset kokeilut epäonnistuivat pahanpäiväisesti. Jatka artikkeliin Krooninen inflaatiouhka

Velka Amerikassa

Yhdysvaltojen velkarakenteen kehityksestä on jälleen saatavilla uutta tietoa, kun Federal Reserve julkaisi vuoden 2010 viimeistä neljännestä koskevat tiedot Flow of Funds -tilastossaan. Kuten tässä blogissa on aiemmin esitetty, on velkarakenteiden analysointi erinomainen keino arvioida talouden kehitysnäkymiä yleisemminkin. Kuviossa 1 on kuvattu eri velkakomponenttien muutokset neljännesvuosittain vuosien 1986 ja 2010 välisenä aikana. Kuviosta nähdään kuinka 1990-luvun alusta lähtien Yhdysvaltojen rahoitussektorin sekä kotitalouksien velan määrän kasvu kiihtyi tasaisesti vuoteen 2006 asti, jolloin kotitalouksien velkaantuminen alkoi hidastua. Vuoden 2008 aikana rahoitussektorin velkaantuminen pysähtyi kuin seinään, kun paniikki sai vallan globaaleilla rahoitusmarkkinoilla. Samanaikaisesti myös yritysten velkaantuminen pysähtyi ja kääntyi negatiiviseksi vuoden 2009 aikana aiheuttaen komplikaatioita reaalitalouteen ja työmarkkinoille.

Kuvio 1. Velkakomponenttien muutos neljännesvuosittain Yhdysvalloissa vuosina 1986-2010

Jatka artikkeliin Velka Amerikassa

Markasta euroon, mutta miksi?

Eurojärjestelmän ongelmien jatkuessa sekä Suomessa että muissa euromaissa on alettu muistella aikoja ennen yhteisvaluuttaa ja pohtia mahdollista paluuta kansalliseen valuuttaan sekä omaan keskuspankkiin. Eurojärjestelmän kriisi on palauttanut mieleen myös sen poliittisen prosessin, jonka seurauksena Suomi siirtyi vuoden 1999 alussa Euroopan talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Näin Suomen ja muiden saman ratkaisun tehneiden maiden valuuttakurssit kiinnitettiin peruuttamattomasti toisiinsa ja eurosta tuli valtioiden yhteinen raha.

Koska Maastrichtin sopimuksen katsottiin velvoittavan Suomea mukanaoloon EMU:n kolmannessa vaiheessa, ei tuolloinen hallitus (Lipponen I) nähnyt tarpeelliseksi järjestää asiasta kansanäänestystä, vaan asia hoidettiin eduskunnassa valtioneuvoston tiedonantona. Lipposen hallitus oli sitoutunut jo hallitusohjelmassaan täyttämään Euroopan unionin talous- ja rahaliiton lähentymiskriteerit, jolloin Suomen olisi niin päätettäessä mahdollista liittyä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen sen käynnistyessä. Nk. EMU-harjoitus vaati julkiselta vallalta tiukkaa taloudenpitoa, vaikka korkean työttömyyden olosuhteissa julkisille tulonsiirroille ja menoelvytykselle olisi edelleen ollut erittäin suuri tarve. Vyönkiristyksen ja 1990-luvun puolivälin jälkeisen noususuhdanteen myötä EMU-kriteerit täytettiin lopulta helposti.

Jatka artikkeliin Markasta euroon, mutta miksi?

Keskuspankkirahoitus ja inflaatio

Olemme aiemmissa kirjoituksissamme pyrkineet valottamaan valtion kulutuksen, verotuksen sekä valtion velan taustalla olevia mekanismeja kuvaamalla nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän operationaalisia prosesseja. Kuvauksen perusteella kaikille argumenttimme ymmärtäneille on käynyt selväksi, ettei valtion kulutuksen rahoitus ole koskaan ongelma eikä rahojen puute aseta koskaan rajoitetta valtion kulutukselle. Raha ei ole valtiolle niukka resurssi, sillä keskuspankki voi aina rahoittaa valtion kulutuksen. Kuten olemme osoittaneet, tapahtuu valtioiden kulutus tälläkin hetkellä keskuspankin rahoittamana.

Ennen yhdenkään tekstimme julkaisemista olimme täysin varmoja siitä, että joudumme vastaamaan useasti väitteeseen, jonka mukaan keskuspankkirahoitus johtaa välttämättä hyperinflaatioon. Olimme myös täysin varmoja siitä, että esimerkkeinä ajatustemme ravistelemat henkilöt tulevat käyttämään Weimarin tasavaltaa (Saksaa) sekä Zimbabwea, joissa tapahtunutta rahoitusjärjestelmän romahdusta pidetään yleisesti inflaatiopelon sokaisemassa argumentoinnissa osoituksena keskuspankkirahoituksen turmiollisuudesta. Yleensä näihin esimerkkeihin vedotaan niin voimaperäisesti, että niihin uskovien voisi kuvitella tuntevan esimerkiksi Saksan taloushistoriaa hyvin yksityiskohtaisesti ja pyydettäessä pystyvän kuvaamaan syvällisesti niitä mekanismeja, jotka lopulta johtivat Weimarin tasavallan rahoitusjärjestelmän romahtamiseen. Tietystikään tällaista alustusta ei ole tarjolla sitä kysyttäessä.

Tämä osoittaa, ettei inflaatioon pystytä suhtautumaan rationaalisesti. Samaa näkemystä vahvistaa se, että omassa argumentoinnissamme inflaatiota hillitseville valtion toimenpiteille annettu suuri rooli on jäänyt niin ikään ”setelirahoitusta” vastustavilta henkilöiltä huomaamatta tai ainakin ymmärtämättä. Keskuspankkirahoituksen mainitseminen johtaa ihmisten mielessä hyperinflaatioon samalla tavoin kuin pakkasen mainitseminen johtaa ajatukseen lumisateesta. Todellisuudessa minkäänlaista suoraa (fysikaalista tai yhteiskunnallista) vaikutussuhdetta keskuspankkirahoituksen ja hyperinflaation välillä ei kuitenkaan ole olemassa.
Jatka artikkeliin Keskuspankkirahoitus ja inflaatio