Aasian inflaatio haltuun verotusta kiristämällä?

Tämän päivän (2.3.2011) Financial Times -lehdessä HSBC-pankin tutkimusosaston johtaja Frederic Neumann ehdottaa Aasian maissa nopeaksi kiihtyneen hintojen nousun hillitsemiseksi tässä blogissa tutuksi tullutta lääkettä: verotuksen kiristämistä.

Kuten Neumann toteaa, ei perinteisen rahapolitiikan keinoin ole mahdollista tehokkaasti säädellä alueen kokonaiskysyntää ja siten hillitä inflaatiota, sillä globaalit pääomavirrat takaavat investointien toteutumisen Aasiassa korkeiden korkojenkin tilanteessa.

Tällöin finanssipolitiikan merkitys talouden ohjauksessa korostuu ja myös inflaation hillintä edellyttää veropoliittisia toimia. Kasvavissa talouksissa verotuksen suunnittelua vaikeuttaa kuitenkin talouksien valtavat sisäiset tuloerot, jotka tekevät ostovoiman oikeudenmukaisesta leikkaamisesta huomattavasti vaikeampaa kuin länsimaissa.

Ylipäätäänkin on arveluttavaa vaatia nopeasti kasvavia talouksia hillitsemään inflaatiota, josta ei selvästikään seuraa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia reaalisen tuotannon kasvuun. Jos esimerkiksi Kiinan ja Intian palkkakehitys seuraa maiden inflaatiovauhtia, on seurauksena sitä paitsi globaali tuloerojen kaventuminen, mitä voidaan niin ikään pitää hyvänä asiana.

Mainokset

Julkisen kulutuksen rajat perustuslakiin

Saksan ja Ranskan yhdessä valmistelema esitys Euroopan talous- ja rahaliiton pelastamiseksi ylittää järjettömyydessään kaikki tähänastiset ehdotukset ja toteutetut toimenpiteet. Euroopan suurmaat esittävät, että EMU-valtioiden tulisi kirjata lainsäädäntöönsä julkisten alijäämien ja julkisen velkamäärän ehdottomat ylärajat. Nykyisenkaltaiselle talouspolitiikalle halutaan siis antaa kansallisen lainsäädännön siunaus.

Demokratian ja kansalaisten oikeuksien kannalta esitys on pöyristyttävä. Jos talouspolitiikan suunnan muuttaminen edellyttäisi tulevaisuudessa esimerkiksi perustuslain muuttamista, mikä voi vaatia Suomen eduskunnassa 5/6 määräenemmistöä, karkaisi talousreformien mahdollisuus erittäin kauas kansalaisten vaikutusvallan piiristä. Eduskunnan vähemmistö pystyisi torppaamaan perustellun ja välttämättömänkin talouspolitiikkaa tai laajemmin talousjärjestelmää koskevan uudistuksen pelkistä ideologisista syistä.

Suomen pääministeri Mari Kivinieni ei monien muiden EMU-maiden tavoin tyrmännyt Saksan ja Ranskan ehdotusta kylmiltään. Suomen talouspoliittisen historian tuntien tulevina päivinä ja viikkoina vaatimuksille löytyy kannattajia laajemminkin. Valitettavasti tämä kannatus perustuu lähtökohtaisesti virheelliseen käsitykseen rahatalousjärjestelmän toiminnasta ja julkisen kulutuksen rajoista. Jos päätöksentekijät tuntisivat edes modernin rahateorian alkeet, tämänkaltaisille esityksille naurettaisiin. Valitettavasti elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa puoskareillakin on oikeus mainostaa reseptejään.

Vihreät investoinnit

Eduskuntavaalien lähestyessä puolueet lisäävät julkisia ulostuloja esitelläkseen äänestäjille omia vaihtoehtojaan ja eduskuntavaaliohjelmiaan. Tulevaisuuteen suuntautuneen talouspoliittisen ohjelman kanssa liikkeellä ovat vihreät tarjoavat kansalaisille muun muassa raideinfrastruktuuria korjaamaan ja kehittämään tarkoitettua investointiohjelmaa. Kestävään tulevaisuuteen tähtäävin investoinnein suomalaisten hyvinvointia on tulevaisuudessa mahdollista lisätä ja kansantaloutemme kasvua kiihdyttää.

Investointien tarpeellisuudesta on vaikea olla eri mieltä. Esimerkiksi ratajärjestelmämme ongelmat ovat tulleet kaikille junalla liikkuville ja uutisia seuraaville tutuiksi. Vaihtoehtoja sen sijaan on mahdollista esittää vihreiden rahoitusehdotukselle, jonka mukaan investointirahat tulisi kerätä myymällä valtionyhtiöiden omistuksia ja kohdentamalla väylähankkeiden määrärahoja uudelleen eli luopumalla vähemmän tärkeiksi arvioiduista hankkeista.

Jatka artikkeliin Vihreät investoinnit

Totuus esiin

Eduskuntavaalien alla Suomeen on rantautunut uusi poliittisen journalismin muoto. Nyt myös suomalainen media on ottanut tehtäväkseen paljastaa poliitikkojen väitteiden, argumenttien tai heittolaukausten todenperäisyyden. Jäämme odottamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

Onko nykyinen velkaantumispolitiikka pois omasta hyvinvoinnistamme tulevaisuudessa?

Ovatko budjettileikkaukset seuraavalla vaalikaudella välttämättömiä?

Onko tasapainoitettu budjetti tärkein julkisen taloudenpidon tavoite?

Onko hallitusten holtiton ylivelkaantuminen aina kestämätöntä politiikkaa? (24.1. 2011)