Puolikova velkasaneeraus

Käytännöllisen filosofian ja liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi kirjoittaa Helsingin sanomien vieraskynäartikkelissaan (28.4.2011) Europpan kriisivaltioiden velkasaneerausten eri vaihtoehdoista. Hänen mukaansa käynnissä on jo niin sanottu markkinaehtoinen velkasaneeraus, jossa kriisimaiden velkakirjoja hallussaan pitäneet sijoittajat ovat joutuneet maksumiehiksi. Toisena ääripäänä Kilpi näkee Euroopan vakausmekanismin, joka antaa kriisivaltioille lisää maksuaikaa korvaamalla vanhat velat muiden valtioiden takaamilla lainoilla.

Yhdysvaltojen maksuhalukkuus katoamassa

Luottoluokittaja Standard & Poor’s heilutteli pörssikursseja maailmalla ilmoittamalla viime viikolla, ettei Yhdysvaltojen valtion lainojen AAA-luokitus tule säilymään, jos kasvavalle velkakuormalle ei pian tehdä jotain. Myös Helsingin sanomien haastattelema Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet patisteli Yhdysvaltoja ja muita länsimaita lopettamaan velkaantumisensa. Valtioiden talouspolitiikalle esitettävät vaatimukset näyttävät kovenevan kaiken aikaa.

Hei, me tehdään velkasaneeraus

Suomen eduskuntavaalien tulos on saanut monet huolestumaan euroalueen kriisin syvenemisestä. Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen on pidetty mahdollisena, että Suomi kaataisi Portugalille suunnitellun apupaketin. Tämän seurauksena Portugalin nähdään ajautuvan välittömiin ongelmiin ja lopulta velkasaneeraukseen. Myös huhut Kreikan mahdollisesta velkasaneerauksesta sekä Espanjan velkakirjojen hintojen nousu ovat kiristäneet markkinatunnelmaa viime päivinä.

Velkasaneerausvaatimukset ovat kieltämättä lisääntyneet julkisessa keskustelussa viime viikkoina. Myös valtioiden velkasaneerausten vastustajat ovat aktivoituneet. Esimerkiksi tutkija (tai ex-uimari) Antti Kasvion (HS Mielipide 12.4.) mukaan Euroopan ja Suomen talouskehitys näyttää erittäin synkältä, jos vaaleissa kohtalaisesti menestyneet sosialidemokraatit sekä murskavoiton saaneet perussuomalaiset pääsevät toteuttamaan vaalilupauksiaan hallituksessa. Kasvion esittämässä skenaariossa tukipaketin torjuminen ajaa Portugalin velkasaneeraukseen, saa aikaan taloudellisen tsunamin ja pakottaa myös Suomen tulevan hallituksen massiivisiin leikkaustoimiin.

Pankit vastuuseen

Globaalin finanssikriisin ja eurokriisin puhkeamisen jälkeen liikepankit on haluttu asettaa tilille tapahtuneesta. Esitettyjä vaatimuksia voidaan pitää oikeutettuina siinä mielessä, että pankkisektori oli keskeisesti aiheuttamassa kriisiä. Itse asiassa länsimainen pankkijärjestelmä osoittautui kriisin myötä täysin epäonnistuneeksi rakennelmaksi, jonka kokonaisvaltainen reformi olisi välttämätön vakaan talousjärjestelmän luomiseksi.

Kun eurokriisi syventyi Portugalin velkaongelmien kasautuessa ja euroalueen yhteiset vakauspaketit nousivat poliittiselle agendalle, on Suomessakin vaadittu yhä aktiivisemmin eurooppalaisten pankkien asettamista vastuuseen. Vaatimuksia ovat vahvistaneet tilastot pankkien Euroopan kriisimailta saaduista korkotuloista. Pankkeja syytetään järjettömien riskien ottamisesta ongelmamaiden luototuksessa.

Eläkerahat investointeihin

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vieraili lauantaina Yleisradion ykkösaamussa esittelemässä puolueensa agendaa ja tulevaisuuden tavoitteita. Monia kummastutti Soinin esittämä ajatus eläkerahastojen varojen sijoittamisesta kotimaisiin infrastruktuuri-investointeihin. Vaikka vain harva vastustaa tie- ja rautatieverkostomme kunnossapitoa ja kehittämistä, ei juuri kukaan näytä kannattavan investointihankkeiden rahoittamista eläkevaroista.

Soinin investointimallin uskotaan olevan merkittävä uhka suomalaisten eläkkeille. Koska rahastoidulla eläkevarallisuudella on tarkoitus suorittaa tulevaisuuden eläkkeiden maksu, olisi Soinin esittämien investointien saatava aikaan suoria tulovirtoja, jotta eläkevarallisuus ei pääsisi supistumaan ja aiheuttaisi todellista eläkepommia. Rahoitusmarkkinoille sijoitetun eläkevarallisuuden kohdalla samanlaista pelkoa ei ole niin kauan kuin yleinen markkinakehitys on positiivista ja sijoitusten nimellinen arvo nousee tasaisesti. Vaikka finanssikriisit ovat mahdollisia, niiden riski koetaan pienemmäksi, kuin Soinin investointiohjelman.

Aasian inflaatio haltuun verotusta kiristämällä?

Tämän päivän (2.3.2011) Financial Times -lehdessä HSBC-pankin tutkimusosaston johtaja Frederic Neumann ehdottaa Aasian maissa nopeaksi kiihtyneen hintojen nousun hillitsemiseksi tässä blogissa tutuksi tullutta lääkettä: verotuksen kiristämistä.

Kuten Neumann toteaa, ei perinteisen rahapolitiikan keinoin ole mahdollista tehokkaasti säädellä alueen kokonaiskysyntää ja siten hillitä inflaatiota, sillä globaalit pääomavirrat takaavat investointien toteutumisen Aasiassa korkeiden korkojenkin tilanteessa.

Tällöin finanssipolitiikan merkitys talouden ohjauksessa korostuu ja myös inflaation hillintä edellyttää veropoliittisia toimia. Kasvavissa talouksissa verotuksen suunnittelua vaikeuttaa kuitenkin talouksien valtavat sisäiset tuloerot, jotka tekevät ostovoiman oikeudenmukaisesta leikkaamisesta huomattavasti vaikeampaa kuin länsimaissa.

Ylipäätäänkin on arveluttavaa vaatia nopeasti kasvavia talouksia hillitsemään inflaatiota, josta ei selvästikään seuraa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia reaalisen tuotannon kasvuun. Jos esimerkiksi Kiinan ja Intian palkkakehitys seuraa maiden inflaatiovauhtia, on seurauksena sitä paitsi globaali tuloerojen kaventuminen, mitä voidaan niin ikään pitää hyvänä asiana.

Julkisen kulutuksen rajat perustuslakiin

Saksan ja Ranskan yhdessä valmistelema esitys Euroopan talous- ja rahaliiton pelastamiseksi ylittää järjettömyydessään kaikki tähänastiset ehdotukset ja toteutetut toimenpiteet. Euroopan suurmaat esittävät, että EMU-valtioiden tulisi kirjata lainsäädäntöönsä julkisten alijäämien ja julkisen velkamäärän ehdottomat ylärajat. Nykyisenkaltaiselle talouspolitiikalle halutaan siis antaa kansallisen lainsäädännön siunaus.

Demokratian ja kansalaisten oikeuksien kannalta esitys on pöyristyttävä. Jos talouspolitiikan suunnan muuttaminen edellyttäisi tulevaisuudessa esimerkiksi perustuslain muuttamista, mikä voi vaatia Suomen eduskunnassa 5/6 määräenemmistöä, karkaisi talousreformien mahdollisuus erittäin kauas kansalaisten vaikutusvallan piiristä. Eduskunnan vähemmistö pystyisi torppaamaan perustellun ja välttämättömänkin talouspolitiikkaa tai laajemmin talousjärjestelmää koskevan uudistuksen pelkistä ideologisista syistä.

Suomen pääministeri Mari Kivinieni ei monien muiden EMU-maiden tavoin tyrmännyt Saksan ja Ranskan ehdotusta kylmiltään. Suomen talouspoliittisen historian tuntien tulevina päivinä ja viikkoina vaatimuksille löytyy kannattajia laajemminkin. Valitettavasti tämä kannatus perustuu lähtökohtaisesti virheelliseen käsitykseen rahatalousjärjestelmän toiminnasta ja julkisen kulutuksen rajoista. Jos päätöksentekijät tuntisivat edes modernin rahateorian alkeet, tämänkaltaisille esityksille naurettaisiin. Valitettavasti elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa puoskareillakin on oikeus mainostaa reseptejään.

Vihreät investoinnit

Eduskuntavaalien lähestyessä puolueet lisäävät julkisia ulostuloja esitelläkseen äänestäjille omia vaihtoehtojaan ja eduskuntavaaliohjelmiaan. Tulevaisuuteen suuntautuneen talouspoliittisen ohjelman kanssa liikkeellä ovat vihreät tarjoavat kansalaisille muun muassa raideinfrastruktuuria korjaamaan ja kehittämään tarkoitettua investointiohjelmaa. Kestävään tulevaisuuteen tähtäävin investoinnein suomalaisten hyvinvointia on tulevaisuudessa mahdollista lisätä ja kansantaloutemme kasvua kiihdyttää.

Investointien tarpeellisuudesta on vaikea olla eri mieltä. Esimerkiksi ratajärjestelmämme ongelmat ovat tulleet kaikille junalla liikkuville ja uutisia seuraaville tutuiksi. Vaihtoehtoja sen sijaan on mahdollista esittää vihreiden rahoitusehdotukselle, jonka mukaan investointirahat tulisi kerätä myymällä valtionyhtiöiden omistuksia ja kohdentamalla väylähankkeiden määrärahoja uudelleen eli luopumalla vähemmän tärkeiksi arvioiduista hankkeista.

Totuus esiin

Eduskuntavaalien alla Suomeen on rantautunut uusi poliittisen journalismin muoto. Nyt myös suomalainen media on ottanut tehtäväkseen paljastaa poliitikkojen väitteiden, argumenttien tai heittolaukausten todenperäisyyden. Jäämme odottamaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

Onko nykyinen velkaantumispolitiikka pois omasta hyvinvoinnistamme tulevaisuudessa?

Ovatko budjettileikkaukset seuraavalla vaalikaudella välttämättömiä?

Onko tasapainoitettu budjetti tärkein julkisen taloudenpidon tavoite?

Onko hallitusten holtiton ylivelkaantuminen aina kestämätöntä politiikkaa? (24.1. 2011)