Kysyntävaje ja talousteoria

keynesVuosi 2013 oli käänteentekevä suomalaisessa talous- ja yhteiskuntapolitiikassa. Viime vuonna käsitys siitä, että Suomen talouden ongelmat johtuvat lähes yksinomaan talouden ”rakenteellisista” tekijöistä löi itsensä läpi niin mediassa kuin puoluepolitiikassakin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kokonaiskysynnän merkitys sivuutettiin täydellisesti talouspoliittisessa keskustelussa. Samalla talouspoliittinen keskustelu siirrettiin koskemaan ainoastaan sitä, millaisilla rakenteellisilla uudistuksilla saataisiin eniten lisättyä työvoiman tarjontaa ja kurottua umpeen kestävyysvajetta. Uudistusten kysyntävaikutuksesta ei ollut enää juuri kukaan kiinnostunut. Jatka artikkeliin Kysyntävaje ja talousteoria

Tuotantofunktio tuotannon rahateoriassa

rahatuotantoValtavirtaisessa talousteoriassa kansantalouden kokonaistuotantoa kuvataan yleensä niin kutsun tuotantofunktion avulla. Yksinkertaistetusti kokonaistuotannon (Y) voidaan katsoa muodostuvan työpanoksesta (L), pääomapanoksesta (K) sekä tuottavuustekijästä (A), jolloin tuotantofunktio voidaan kirjoittaa

Y = F (A, K, L).

Käytännössä tuotantofunktio ilmaisee, että mitä enemmän taloudessa tehdään työtä, mitä enemmän tuotannossa hyödynnetään pääomaa (kuten koneita ja tehdasrakennuksia) ja mitä tehokkaammin työtä tehdään, sitä suuremmaksi muodostuu taloudessa tuotettu hyödykkeiden määrä ja arvonlisäys. Jatka artikkeliin Tuotantofunktio tuotannon rahateoriassa

Keynesin jalanjäljissä

tatySuomessa John Maynard Keynesin Yleisen teorian perussanoma tunnetaan huonosti. Keskeisin syy tälle lienee se, että vain harva suomalainen taloustieteilijä on perehtynyt Keynesin alkuperäiseen teoriaan sekä jälkikeynesiläisen taloustieteen moderniin keskusteluun. Vahvimmin keynesiläinen perinne on ollut Suomessa edustettuna Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa eli nykyisessä Palkansaajien tutkimuslaitoksessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, jolloin laitoksen johdossa toimi erityisesti Cambridgen keynesiläisyydestä vaikutteita saanut Pekka Korpinen. Jatka artikkeliin Keynesin jalanjäljissä

Efektiivinen kysyntä ja rakenteelliset uudistukset

ZETDEEViime viikkoina suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa rakenteelliset uudistukset on esitetty yleislääkkeenä lähes kaikkiin Suomen talouden ongelmiin. Julkisessa keskustelussa ei yleensä tarkemmin täsmennetä, mitä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan, mutta niiden katsotaan kuitenkin ratkaisevan niin työttömyys-, työllisyys-, kestävyysvaje- kuin kilpailukykyongelmatkin. Rakenteelliset uudistukset esitetään usein ainoana uskottavana talouspolitiikan muotona, kun taas esimerkiksi kysynnän stimuloimista pidetään hyödyltään vain marginaalisena tai jopa kokonaan haitallisena.

Jatka artikkeliin Efektiivinen kysyntä ja rakenteelliset uudistukset

Voiko kilpailukykykin riippua kysynnästä?

suhtyksKun Euroopan talouskriisin vaikutukset alkoivat näkyä Suomen taloudessa vuoden 2012 aikana, yhdeksi keskeisistä ongelmista löydettiin heikentynyt kilpailukyky. Viime kuukausina keskustelu kilpailukyvystä ja sen menettämisestä on entisestään kiihtynyt. Vaikka kaikki eivät olekaan olleet vakuuttuneita Suomen hintakilpailukyvyn heikentymisestä, yleinen näkemys kuitenkin on, että finanssikriisin jälkeen suomalainen teollisuus on hinnoitellut itseään ulos markkinoilta. Tämän seurauksena viennin kasvu on jäänyt aneemiseksi. Jatka artikkeliin Voiko kilpailukykykin riippua kysynnästä?

Moderni rahateoria ja budjettialijäämät

alijaamaModerni rahateoria eli uuschartalismi on saanut viime aikoina paljon myönteistä huomiota. Monet johtavista valtavirran taloustieteilijöistä pitävät modernia rahateoriaa niin merkittävänä haastajana uusklassiselle taloustieteelle, että ovat kirjoittaneet lukuisia tekstejä kuvittelemistaan (esimerkiksi tässä ja tässä) modernin rahateorian heikkouksista. Jatka artikkeliin Moderni rahateoria ja budjettialijäämät

Talouspolitiikan ristiriidat, väärät dikotomiat ja muutoksen vaikeus

dikotoVäärällä dikotomialla tarkoitetaan tilannetta, jossa ratkaisuvaihtoehdot rajataan kahteen mahdollisuuteen, vaikka tosiasiassa ratkaisuvaihtoehtoja voisi olla ainakin kolme. Julkisessa keskustelussa vääriä dikotomioita esiintyy toistuvasti ja niitä voidaankin pitää keskeisenä yhteiskunnallisen vallankäytön muotona ja ilmentymänä.

Usein vääriin dikotomioihin liittyvää vallankäyttöä tarkastellaan poliittisen retoriikan kautta. Esimerkiksi George W. Bushin tunnetuksi tekemään lausahdukseen ”Olet joko meidän puolellamme tai terroristien puolella” sisältyy ilmeinen väärä dikotomia. Monesti väärät dikotomiat eivät kuitenkaan ilmene yhteiskunnassa ainoastaan yksinkertaisina (ja monesti tietoisina) argumentaatiovirheinä. Väärä dikotomia voi esiintyä myös uutena poliittisena ristiriitaulottuvuutena, joka korvaa jonkin aiemman ristiriitaulottuvuuden. Uusi ristiriita saattaa olla yhteiskunnallisen vallanjaon kannalta paljon aiempaa vähäpätöisempi, mutta siitä huolimatta poliittinen keskustelu ja kamppailu uudelleenorganisoituvat tämän ristiriitaulottuvuuden ympärille. Jatka artikkeliin Talouspolitiikan ristiriidat, väärät dikotomiat ja muutoksen vaikeus