Neutraalin rahan kirous

Valtavirtaisen taloustieteen ongelmat ovat tulleet laajempaan tietoisuuteen viime vuosien taloudellisessa myllerryksessä.  Suurta kummastusta on herättänyt erityisesti se, että vuoden 2008 aikana kärjistynyttä finanssikriisiä ja sitä seurannutta globaalia talouskriisiä ei pystytty näkemään ennalta. Kriisi tuntui tulleen lähestulkoon kaikille taloustieteilijöille täydellisenä yllätyksenä.

Taloustieteen epäonnistumisen taustalla oli ensisijaisesti kyvyttömyys ymmärtää nykymuotoista rahoitustodellisuutta.  Taloustieteilijät eivät myöskään ymmärtäneet rahoitusmarkkinoiden yhteyttä tuotantoon ja vaihdantaan eli niin kutsuttuun reaalitalouteen. Tämä ei ole kuitenkaan yllättävää, kun tarkastellaan lähemmin valtavirtaisen taloustieteen peruslähtökohtia ja ennen kaikkea rahan roolia ortodoksisessa talousteoriassa.

Jatka artikkeliin Neutraalin rahan kirous

Mainokset

Olli Rehnin kasvumalli

Osakemarkkinoilla rytisee jälleen. Vaikka vuoden 2008 finanssiromahduksen jälkeen rahoitusmarkkinoilla on nähty voimakkaitakin laskuja ja nousuja, on viime viikkoina markkinoille levinnyt epävarmuus nostanut huomattavasti uuden romahduksen todennäköisyyttä. Eurokriisin ohella huolta on alkanut aiheuttaa Yhdysvaltojen talouskasvun hiipuminen, jota ei vielä keväällä nähty todennäköisenä skenaariona. Kun finanssikriisin jälkeinen elvytys on vaihtunut Yhdysvalloissakin julkisten menojen leikkauksiin, kasvun hiipuminen ja tulevaisuuden kasvunäkymien heikkeneminen eivät kuitenkaan tule yllätyksenä rahatalousjärjestelmän toimintaa ymmärtäville.

Jatka artikkeliin Olli Rehnin kasvumalli

Satuja joihin uskotaan

Euroopan talouskriisi on jälleen viime päivinä syventynyt, kun Irlannin valtion velkakirjojen luottoluokitus laskettiin roskalainakategoriaan ja epäluulo Italiaa kohtaan on voimistunut. Edelleenkin ainoana ratkaisuna esitetään yhä rankempaa vyönkiristyskuuria yhä useammissa euromaissa, vaikka toistaiseksi vyönkiristysohjelmat ovat ainoastaan syventäneet talouskriisiä kaikissa kriisimaissa.

Vyönkiristysohjelmien tavoitteena on vähentää kriisivaltioiden velkataakkaa ja tällä tavalla parantaa niiden luottokelpoisuutta. Euroalueen päätöksentekijät ilmeisesti uskovat, että tämän jälkeen kriisivaltiot saavat yksityiseltä pankkisektorilta lainaa huokeammalla korolla. Jatka artikkeliin Satuja joihin uskotaan

Hegemonia kaatumassa?

Myös perinteisemmän taloustieteen edustajat ovat alkaneet tehdä oikeanlaisia havaintoja eurokriisin syistä. Yksi merkittävimmistä viimeaikaisista kontribuutioista on ollut belgialaisen ekonomistin Paul De Grauwen tutkimus, jota on siteerattu Financial Timesissa asti.

Vaikka De Grauwen paperissa ei viitatakaan suoraan neo-chartalistiseen traditioon, päätyy hän lähes yhtenevään analyysiin tämän teoriasuuntauksen edustajien kanssa. Euroalueen keskeisin ongelma on ekonomistin mukaan se, että jäsenvaltiot ovat menettäneet kontrollin valuuttaan, jossa valtion velat on laskettu liikkeelle. Tämän seurauksena rahoitusmarkkinoiden valta suhteessa valtioihin on kasvanut. Niinpä nykytilanteessa rahoitusmarkkinoiden hermostuminen ja nousevat valtionvelan korot voivat ajaa valtiot maksukyvyttömiksi rajuistakin säästötoimista huolimatta. Jatka artikkeliin Hegemonia kaatumassa?

Hyvä talousaiheinen keskusteluohjelma

Tutkijat Teppo Eskelinen ja Ville-Pekka Sorsa pohdiskelevat audio-ohjelmassaan hyvää taloutta ja sivuavat keskustelussaan monia Raha ja talous -blogin kestoteemoja.

Keskustelun pohjana toimii tällä viikolla julkaistu Hyvä talous -kirja, jossa esitetään kritiikkiä valtavirtaiselle taloustieteelle, nykyiselle talouspolitiikalle sekä etsitään kokonaan uusia tulokulmia talouden ymmärtämiseen.

Kuningas ilman vaatteita

Ortodoksiseen talousteoriaan liittyy lukuisia heikkouksia, mutta yksi niistä on poikkeuksellisen silmiinpistävä: sen täydellinen välinpitämättömyys todellisuudesta. Lukuisat tunnetutkin ortodoksiset ekonomistit ovat kirjoituksillaan osoittaneet, kuinka huonosti he tuntevat kapitalistisen rahatalousjärjestelmän operationaalisia piirteitä.

Nyt tähän itsensähäpäisijöiden joukkoon on liittynyt myös Ruotsin keskuspankin muistopalkinnon[1] vuonna 2008 voittanut Paul Krugman. Krugman hyökkäsi New York Timesin blogissaan modernia rahateoriaa vastaan kahdella (1, 2) suorastaan häkellyttävän huonolla kirjoituksella.

Jatka artikkeliin Kuningas ilman vaatteita

Juhlavuosi 2011

Kaksi vuotta sitten julistettiin laajalti keynesiläisyyden nousua ja John Maynard Keynesin ajatusten uutta tulemista. Keynesin ohjeita noudattamalla globaalia taloutta ja kansantalouksia uhanneesta syvästä taantumasta aiottiin päästä eroon nopeasti. Keynesin uskottiin myös pystyvän selittämään, miten globaali talouskriisi syntyi ja mistä kriisissä viimekädessä oli kyse. Luottamus Keynesiin näytti yhtäkkiä olevan voimakkaampaa kuin koskaan hänen vuonna 1946 tapahtuneen kuolemansa jälkeen tai ainakin yhtä voimakasta kuin hyvinvointivaltioiden kulta-aikana 1950-luvulta 1970-luvun alkuun.

Alkava vuosi on juhlavuosi, sillä Keynesin pääteoksen eli Yleisen teorian julkaisusta tulee kuluneeksi 75 vuotta. Yleisessä teoriassa Keynes esitti vallankumouksellisen analyysinsa rahatalousjärjestelmän toiminnasta. Teorian tärkeimpiä elementtejä olivat rahan (tulojen) ja tuotannon kiinteä yhteys sekä epävarmuuden merkitys taloudellisten toimijoiden päätöksenteossa.

Keynes ymmärsi velkarahan luonteen ja roolin tuotantojärjestelmässä, minkä pohjalta hän muotoili kokonaiskysynnän ja -tarjonnan sekä säästämisen ja investointien välisen yhteyden taloudessa. Sekä kokonaiskysyntä ja -tarjonta että investoinnit ja säästäminen ovat taloudessa aina yhtä suuria siksi, että ne ovat saman asian kaksi puolta samalla tavoin kuin velka ja varallisuus ovat pankin taseessa.
Jatka artikkeliin Juhlavuosi 2011