Miksi talouskasvu hiipuu?

Vielä tämän vuoden keväällä talouden näkymät olivat valoisat ympäri maailmaa. Talouskasvu oli voimakasta sekä lännessä että idässä, etelässä ja pohjoisessa. Finanssikriisin jälkeinen taantuma oli viimein voitettu. Talousennustajat arvioivat kasvun jatkuvan kohtalaisen vahvana myös seuraavina vuosina. Tällä hetkellä taloudelliset olosuhteet ovat kuitenkin täysin toisenlaiset.  Tuotannon ja työllisyyden kasvu on hidastunut. Maailmantalouden uumoillaan suistuvan uuteen taantumaan. Mitä ihmettä viime kuukausina on tapahtunut?

Rahatalousjärjestelmässä taloudelliset heilahtelut johtuvat käytännössä katsoen aina kokonaiskysynnässä tapahtuvista muutoksista. Jos rahamääräiset transaktiot (kokonaiskysyntä) taloudessa vähentyvät, myös tuotanto supistuu. Mitä enemmän rahamääräisiä velkasuhteita taloudessa kulloisenakin hetkenä on, sitä suurempi on yleensä myös transaktioiden määrä. Jos velan määrä taloudessa kasvaa, kasvaa samalla myös kokonaiskysyntä. Jos velan määrä vähenee, myös kokonaiskysyntä vähenee.

Maailmantalouden kehityksen kannalta oleellista on, miten kokonaiskysyntä kehittyy Yhdysvalloissa, maailman suurimmassa taloudessa. Jos kokonaiskysyntä Yhdysvalloissa hiipuu, vähentyy kysyntä myös Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Tarkastellaan asiaa uusimpien Yhdysvaltojen talouden velkaantumisesta kertovien tilastojen avulla (FED – Flow of Funds).  Kuviossa 1 on esitetty Yhdysvaltojen yksityisen sektorin sekä yhteenlaskettu yksityisen ja julkisen sektorin velan määrän kasvu vuosina 1986-2011.

Kuvio 1. Velan määrän kasvu Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria).

Kuviosta havaitaan, että viime kuukausina Yhdysvaltojen taloudessa velan määrän kasvu on hidastunut selvästi. Vuoden 2010 alussa velan määrä kääntyi uudelleen kasvuun finanssikriisiä seuranneen luottolaman hellitettyä ja julkisen sektorin velkaantumisen jatkuttua.  Kun julkiseen velkaantumiseen alettiin kiinnittää poliittista huomiota ja elvytystoimenpiteet erääntyivät, hidastui koko talouden velkaantumisvauhti selvästi.

Vuoden 2011 ensimmäisellä kahdella neljänneksellä velan määrän kasvuun alkoi vaikuttaa negatiivisesti myös yksityisen sektorin kehitys. Siellä vuodesta 2009 asti hidastunut velan vähentäminen on nimittäin voimistuntut selvästi. Kun nämä vaikutukset lasketaan yhteen, havaitaan, että velan määrän kasvu Yhdysvaltojen taloudessa on jälleen pysähtynyt, kuten kävi vuoden 2008 lopussa. Tämä on vaikuttanut negatiivisesti kokonaiskysynnän tasoon sekä Yhdysvalloissa että maailmantaloudessa, mikä on jarruttanut talouskasvua globaalisti. Sektorikohtainen tarkastelu kertoo vielä enemmän viime kuukausina tapahtuneesta suunnanmuutoksesta (kuvio 2).

Kuvio 2. Velan määrän kasvu sektoreittain Yhdysvaltojen taloudessa vuosina 1986-2011 (miljardia dollaria).

Kuviosta 2 havaitaan, että sekä julkinen sektori että yrityssektori ovat itse asiassa lisänneet velkaansa vuoden 2011 toisella neljänneksellä. Myös kotitalouksien velan vähentäminen on hieman hidastunut. Näiden sektoreiden yhteenlaskettu velan määrän kasvu on kuitenkin edelleen hitaampaa kuin kertaakaan vuoden 2010 aikana. Rahoituslaitosten velan vähentäminen on puolestaan voimistunut merkittävästi, mikä selittää valtaosan havaitusta yksityisen sektorin velkaantumiskehityksestä. Talouskasvun kannalta vuoden toisen neljänneksen tilanteesta tekee hieman lohdullisemman se, että suoremmin kokonaiskysyntään kontribuoivat sektorit ovat olleet luottavaisempia taloudelliseen kehitykseen ja siten pitäneet kokonaiskysyntää yllä.

Rahoitusmarkkinoilla kasvanut epävarmuus, joka selittyy sekä euroalueen velkakriisillä että globaalien talousnäkymien yleisellä heikkenemisellä, on alkanut vaikuttaa velkarakenteeseen jo paljon aiemmin kuin ensimmäiset paniikkireaktiot havaittiin markkinoilla. Kun epävarmuus on kesän jälkeen tarttunut myös reaalitaloudellisiin toimijoihin, on selvää, että seuraavina kuukausina velan määrä tulee vähenemään Yhdysvaltojen taloudessa entisestään. Tämä puolestaan supistaa kokonaiskysyntää ja heikentää talouskasvun edellytyksiä. Kun vaikutukset leviävät maailmantalouteen, on taantumaa lähes mahdotonta välttää.

Kuten edellisistä kuvioista havaitaan, voidaan yksityisen sektorin velan vähentämisen vaikutukset taloudelliseen kehitykseen estää vain julkista velkaa lisäämällä. Koska julkista velkaantumista pidetään tällä hetkellä vastuuttomana kaikkialla, on mahdollista, että kokonaiskysyntä tulee vähenemään tulevina vuosina enemmän kuin edellisen taantuman aikana tapahtui.  Tällaisen kehityksen yhteiskunnallisia seurauksia ei ole miellyttävää ajatella.

Jos ymmärtäisimme, että tietyn kokoista taloutta voidaan pitää yllä vain tietyn kokoisella velkamäärällä ja että tietyissä olosuhteissa vain julkinen sektori on halukas ottamaan velkaa ja takaamaan sen riittävyyden, voisimme mahdollisesti ratkaista käsillämme olevan ongelman. Niin kauan kuin emme tätä ymmärrä ja vastustamme julkista velkaantumista periaatteesta, eivät taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys ole hallittavissamme.

Jussi Ahokas