TARGET2-vastuut jälleen

Kuvan lähde: Wikimedia Commons

Helsingin Sanomissa julkaistiin 7.10.2020 Vieraskynä-artikkeli, jonka olivat kirjoittaneet kokoomuksen tuore varapuheenjohtaja Elina Lepomäki sekä taloustieteilijä Jussi Lindgren. Kirjoituksen aiheena oli niin sanottu TARGET2-järjestelmä ja siihen liittyvät eurovaltioiden vastuut. Kirjoitus oli siinä mielessä kiinnostava, että kyseisestä aiheesta ei ole suomalaisessa julkisuudessa kovin paljon ihan viime aikoina keskusteltu.

Olemmeko taloustuhon partaalla?

(Kuvan lähde: Wikicommons)

Koronaepidemian taloudelliset vaikutukset ovat olleet jo tähän mennessä erittäin suuret. Kun valtiot ympäri maailmaa ovat kevään aikana turvautuneet eriasteisiin rajoitustoimiin, taloudellinen toimeliaisuus on vähentynyt rajusti. Myös ihmisten käyttäytymisen muutos tartuntojen pelossa on osaltaan syventänyt koronakriisin talouspudotusta. Vaikka epidemiatilanne on toimien seurauksena saatu monessa maassa jokseenkin hallintaan, epävarmuus jatkuu vielä monia kuukausia eteenpäin. Voidaan ajatella, että vasta rokote ja sen kautta syntyvä suoja tautia vastaan päättää tämän epävarmuuden.

Taloustieteen reaalianalyysi, raha-analyysi ja koronakriisin jälkihoito

(Kuvan lähde: Wikicommons)

Kuuluisa itävaltalainen taloustieteilijä ja taloustieteen historioitsija Joseph Schumpeter jakoi aikanaan taloudellisen analyysin kahteen mahdolliseen lähestymistapaan: reaalianalyysiin sekä raha-analyysiin.

Reaalianalyysilla Schumpeter tarkoitti näkökulmaa, jossa talous ymmärretään ja sitä analysoidaan ennen kaikkea reaalista arvoa ihmisille tuottavan hyödykevaihdannan kenttänä. Tällöin kaikki oleellinen ”taloudellisessa elämässä voidaan kuvata tavaroiden ja palveluiden, niihin liittyvien päätösten ja niiden välisten suhteiden, kautta” (Schumpeter 1954, 277). Jos rahalla on tässä ajattelussa jonkinlainen rooli, se on pääasiassa vaihdannan tai tarkemmin sanottuna yksittäisten transaktioiden sujuvoittaja. Toki vääränlaisella rahan hallinnalla voidaan aiheuttaa ongelmia vaihdantatalouteen, mutta oikein hallinnoituna rahaa voidaan pitää taloudessa neutraalina.

Raha ja talous -blogi jää tauolle

Luet tällä hetkellä Raha ja talous -blogin toistaiseksi viimeistä tekstiä. Olemme päättäneet jättää blogimme noin vuoden mittaiselle tauolle. Näillä näkymin blogimme palaa kommentoimaan talouspolitiikkaa ja -tiedettä syyskuussa 2017. Lopulliset päätökset blogimme tulevaisuudesta teemme kuitenkin vasta ensi kesänä.

Rahapoliittisella suvereniteetilla on merkitystä

Heikki Pursiainen on jälleen kerran intoutunut kirjoittamaan uuden jälkikeynesiläisyyden kritiikin. Kirjoitus jatkaa suomalaista jälkikeynesiläisyyden kritiikin linjaa, sillä se on pääosin sisällötön.

Tällä kertaa Pursiaisen hampaissa on rahapoliittisen suvereniteetin merkitys. Hänen kirjoituksensa sisällön voi tiivistää seuraavasti: Ahokas ja Holappa sanovat, että rahapoliittisesti suvereeni valtio ei voi ajautua maksukyvyttömäksi. Tämä on muodollisesti pätevä väittämä, mutta lopulta kuitenkin irrelevantti, koska rahan painaminen voi aiheuttaa hyperinflaation. Tässä tapauksessa muodollinen maksukyky on yhdentekevää.

Juha Tervala ratsastaa jälleen

Tuoreimmassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (KAK) julkaistiin meidän perusteellinen vastineemme Juha Tervalan edellisessä numerossa ilmestyneeseen mielipidekirjoitukseen, jossa hän arvosteli allekirjoittaneita omalaatuisilla perusteilla. Osoitimme vastineessamme, että Tervalan kuvaukset väitteistämme ovat pääosin virheellisiä ja parhaassa tapauksessa rankasti harhaanjohtavia.

Tapaus Juha Tervala

Kuva: Wikimedia Commons

Viime keväänä Palkansaajasäätiö antoi VTT Juha Tervalan johtamalle työryhmälle Helsingin Yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselle 10 000 euron apurahan tutkimukseen otsikolla ”Jälkikeynesiläinen talousajattelu Suomessa”. Nyt ”työryhmän” vetäjä, Helsingin yliopistossa päätoimisena lehtorina työskentelevä Tervala, on julkaissut tutkimushankkeen tuloksia Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa.

Helikopterielvytys on finanssipolitiikkaa

Kuva: Wikimedia Commons (Public Domain)

Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf arvioi tällä viikolla, että vauhdittaakseen aneemista talouskasvua keskuspankkiirien on ryhdyttävä entistä radikaalimpiin toimenpiteisiin. Kun hallitukset keskellä kysyntälamaa kieltäytyvät finanssipoliittisesta elvytyksestä, on keskuspankkien saatava oikeus niin sanottuun helikopteripudotuselvytykseen (helicopter drops), jota kutsutaan nykyisin myös ihmisille suuntautuvaksi määrälliseksi helpottamiseksi tai elvyttäväksi kansalaisosingonksi (QE for People).

Markkinapaniikin ja talouskasvun hidastumisen syyt

By Dan Smith Rdsmith4  [CC BY-SA 2.5], via Wikimedia Commons

Vuoden alussa alkanut rahoitusmarkkinoiden kuohunta ei ole vieläkään päättynyt. Raaka-aineiden ja osakkeiden hinnat ovat sukeltaneet, kun samalla valtion velkakirjojen kysyntä on kasvanut. Käynnissä on sijoittajien lisääntyneeseen epävarmuuden tunteeseen liittyvä turvasatamien etsintä eli riskittömämmiksi koettuihin sijoituskohteisiin siirtyminen. Keynesiläisittäin sanottuna sijoittajien likviditeettipreferenssi on noussut merkittävästi.

Arviointineuvosto, julkisen talouden kestävyys ja talouspolitiikan rajat

Kaksi vuotta sitten perustettu Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi viime viikolla vuosittaisen raporttinsa eli arvionsa Suomessa harjoitetusta talouspolitiikasta. Raportin tärkein viesti suomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun oli selvä: finanssipolitiikan on oltava tulevina vuosina ja vuosikymmeninä kiristävää, jotta julkinen talous saadaan pitkällä aikavälillä tasapainoon. Tällä tavalla arviointineuvosto heitti kylmää vettä niiden taloustieteilijöiden (1,2,3) niskaan, jotka ovat viimeaikaisessa keskustelussa olleet finanssipoliittisen elvytyksen kannalla.