Ei sittenkään suurta kohtaanto-ongelmaa

Tasaisin väliajoin Suomen työttömyystilanteesta tehdään uutisia ja pääkirjoituksia, joissa päivitellään sitä, että avoimia työpaikkoja on siitä huolimatta, että työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa. Tällä tavalla kasvava työttömyys pyritään esittämään suhdannetyöttömyyden sijaan rakenteellisena työttömyytenä, joka on seurausta työttömien haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hakea ja ottaa vastaan tarjolla olevia töitä.

Suomen investointilama ja orastava suurtyöttömyys

Kirjoitimme viime keväänä analyysin Suomen talouden tämänhetkisistä ongelmista. Ankeudesta aurinkoon -julkaisun johtopäätös oli, että Suomen talous kärsii tällä hetkellä ensisijaisesti investointi- ja kysyntälamasta, jonka juuret ovat globaalissa finanssikriisissä ja eurokriisissä.

Rahataloudessa investointilama, joka on seurausta yritysten, sijoittajien sekä kotitalouksien talousluottamuksen heikkenemisestä, voi kestää periaatteessa ikuisesti. Jos esimerkiksi julkinen valta toimillaan kiristää taloutta ja imee sieltä verotuksen kiristämisen ja kulutuksen vähentämisen kautta ostovoimaa, yritysten ja sijoittajien voitto-odotukset jatkuvasti laskevat. Myös kotitaloudet pysyvät varovaisina kulutuksen ja velanoton suhteen.

Työvoiman määräytyminen Suomen taloudessa

Heinäkuussa alkoi suomalaisten taloustieteilijöiden keskuudessa mielenkiintoinen keskustelu, kun Juhana Vartiainen ja Pertti Haaparanta alkoivat ruotia Suomen talouden ongelmien laatua Akateemisessa talousblogissa. Keskustelu poiki tällä viikolla jatkoa, kun Haaparanta kyseenalaisti samaisessa blogissa Vartiaisen näkemyksen siitä, että keskeinen ongelma Suomen taloudessa on työn tarjonnan väheneminen.

NAIRUsta – vielä kerran

Pidin muutama viikko sitten järjestetyssä Sayn laki 210 vuotta -juhlaseminaarissa esitelmän, jossa kiistettiin Sayn lain ja siitä tehtyjen modernien muotoilujen paikkansapitävyys. Sayn laiksi kutsuttu oppi siitä, että ”tarjonta luo oman kysyntänsä”, on ollut keskeinen osa ortodoksista makrotalousteoriaa jo yli 200 vuoden ajan. Nykyään valtavirtaekonomistit katsovat, että Sayn laki pitää paikkansa pitkällä aikavälillä. Sen sijaan lyhyellä aikavälillä voi heidänkin mielestään ilmetä kysyntäongelmia.

Rakenteellinen uudistus ilman kurjistamista

Jopa modernin uusklassisen talousteorian mukaan työttömyys voidaan painaa kysyntää stimuloivalla talouspolitiikalla juuri niin alas kuin julkinen valta tahtoo. Teorian mukaan tämä ei ole kuitenkaan suotavaa, koska työttömyyden painaminen ”rakenteellisen tason” (eli NAIRU-tason) alapuolelle johtaa väistämättä inflaation kiihtymiseen. Inflaation taas katsotaan pitkällä aikavälillä rapauttavan kapitalistisen talousjärjestelmän perusrakenteita.

Kaksi NAIRUa

Olemme viime aikoina kirjoittaneet aktiivisesti työllisyyspolitiikasta sekä viimeaikaisesta työllisyyspoliittisesta keskustelusta. Olemme kritisoineet kotimaista työllisyyspoliittista keskustelua fakkiutumisesta työvoiman tarjontaan liittyviin seikkoihin. Lisäksi olemme osoittaneet, että tämän jumittumisen taustalla on ajatus niin sanotusta luonnollisesta tai kiihtymätöntä inflaatiotasoa vastaavasta työttömyydestä (NAIRU).

Rakenteelliset uudistukset, NAIRU ja todellinen työttömyys

Suomessa on viimeistään 1990-luvun laman jälkeen puhuttu jatkuvasti tarpeesta ”uudistaa” työmarkkinoiden rakenteita. Viimeisen parin vuoden aikana vaatimukset rakenteellisista uudistuksista ovat lisääntyneet entisestään. Taustalla on uusi, entistä oppikirjamaisempi kotimainen talousajattelun suuntaus, jota jotkut kutsuvat työlinjaksi.

Investointikammo ja täystyöllisyys

Jussi Ahokasta haastateltiin Metalliliiton Ahjo-lehteen täystyöllisyydestä ja investointipolitiikasta. Perusviesti on blogin lukijoille tuttu: täystyöllisyys edellyttää valtiojohtoista investointi- ja kysynnänsäätelypolitiikkaa, johon on löytynyt viime vuosina ja vuosikymmeninä Euroopassa sekä Suomessa varsin vähän tahtoa. Voidaan jopa puhua investiontikammosta.  Koko haastattelu on luettavissa lehden sivuilla.

Työn tarjonnasta ja kysynnästä

Olemme joulukuun aikana käsitelleet sekä blogissa että julkisuudessa useaan otteeseen työllisyyskysymystä, josta on tullut Euroopan talouskriisin myötä kuuma puheenaihe. Myös Suomessa työttömyydestä ja työllisyydestä keskustellaan yhä enemmän. Työvoimapolitiikan onnistumista on pidetty edellytyksenä hiipuvan talouskasvun tuottamien ongelmien ratkaisemiselle. Viimeaikoina erityisesti työn tarjonnan lisäämiseen liittyviä suosituksia on heitelty ilmoille eri suunnista. Näiden suositusten perustana on ollut valtavirtainen makrotalousteoria, jonka mukaan vain ja ainoastaan työn tarjonnan lisääminen johtaa pidemmällä aikavälillä talouskasvun nopeutumiseen eikä kysyntätekijöillä ole lopulta merkitystä työllisyyden ja työttömyyden kehityksen kannalta.

Luonnollista työttömyyttä ei ole

Viime maanantaina Helsingissä järjestettiin Täystyöllisyyspolitiikan paluu -seminaari, jonka pääpuhujina olivat maineikkaat postkeynesiläiset taloustieteilijät L. Randall Wray ja James K. Galbraith. Tilaisuus keräsi hyvin yleisöä ja mukavasti mediahuomiota. Tämän lisäksi se herätti myös keskustelua täystyöllisyyden mahdollisuuksista.