Helsingin työväenopistolla pitämämme Rahatalous haltuun – irti kurjistavasta talouspolitiikasta -luentosarja päättyi tämän viikon tiistaina (18.11.) luentoon, joka käsitteli kysynnänsäätelypolitiikan mahdollisuuksia 2010-luvulla. Tämä ja muut luentosarjan luennot pohjautuivat samannimiseen kirjaamme. Julkaisimme ensimmäisen kahden luennon esitykset jo aikaisemmin.
Kolmen viimeisen luennot esityskalvot löytyvät seuraavista linkeistä:
4.11.2014 Pankkijärjestelmä nykykapitalismissa
11.11.2014 Julkiset alijäämät ovat yksityisiä ylijäämiä
18.11.2014 Kysynnänsäätelypolitiikka 2010-luvulla
Kiitämme kaikkia luennoillemme osallistuneita mielenkiinnosta ja vilkkaasta sekä monipuolisesta keskustelusta luennoilla. Toivomme, että esityskalvot palvelevat myös niitä, jotka eivät maantieteellisistä tai aikataulullisista rajoitteista johtuen päässeet osallistumaan luennoille.
Jussi Ahokas ja Lauri Holappa
Raha ja talous 
Kiitos hyvästä, ja mielenkiitoisesta kurssista. Luentomateriaalin suhteen jäi pari asiaa vaivaamaan. Citeeraan: Valtiot eivät kuitenkaan rahoita kulutustaan keskuspankkiluotoin
–kielletty suuressa osaa valtioita (esim. Yhdysvallat ja euroalue)
–valtioiden kulutuksen rahoitus käytännössä samalla tavalla kuin yksityisten toimijoiden
Tietyssä mielessa tämä pitää paikkansa. Onhan kuitenkin niin, että euroalueen valtiot ovat, sekä periaatteessa, että käytännössa aivan eri asemassa kuin Valkoinen talo. Sen ja FEDin toimet koridnoidaan yhteistuumin. Joskin valtion lainat nimellisesti otetaan yksityisiltä pankeilta, FED pitää huolen siitä, että valtion lainojen korkotaso on toivottu, ja siitä, että valtio aina saa haluamansa rahat. (esim. Mosler ja Wray) (Tietyssä mielessä, Valkoinen talo, laskemalla liikkeelle velkapaperin ”painaa” rahaa aina kun FED toimii velkapaperin rahoittajana, vaikkakin se tapahtuu yksityisen pankin välityksellä.) Eurovaltion velkapaperin korko ei perustu sen yhteistyöhön ECB kanssa, vaan yksityisen sektorin korkovaatimuksista. Sitä paitsi, kuten olemme nähneet, ei ole edes varmaa, että eurovaltio pystyy myymään liikkeelle laskemansa velkapaperit.
Tästä seuraa, että eurovaltion kulutuksen rahoitus muistuttaa enemmän kotitalouden kulutuksen rahoitusta kuin Valkoisen talon kulutuksen rahoitus. Valkoinen talo rahoittaa kulutuksensa käytännössä painamalla rahaa (merkittiinpä se kirjanpidollisesti velkana tai verovarojen käyttönä). Kuinka paljon veroja kerätään riippuu poliitisista päätöksistä. (En tietenkään tarkoita, että verot voisi olla kokonaan keräämättä). Eurovaltio joutuu rahoittamaan kulutuksena veroja keräämälla tai lainaamalla. Eroaahan tämäkin rahoitus yksityisen talouden, tai yrityksen rahoituksesta. Ne joutuvat joko tienaamaan tai lainaaman tarvitsemansa rahan.
Eihän tässä varmatikaan mitään uutta ole, ja olen ehkä ymmärtänyt jotain väärin, mutta mielestäni citeeraamani väittämät ovat sellaisinaan hieman harhaanjohtavat.
T. Nikolai Enckell