Keskiviikkoiltana Euroopan keskuspankki EKP teki jokseenkin yllättävän siirron ja ilmoitti, ettei se enää hyväksy Kreikan valtion velkakirjoja kreikkalaispankkien velkojen vakuuksiksi. Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että normaalien avomarkkinaoperaatioiden sijaan kreikkalaiset pankit joutuvat turvautumaan Kreikan keskuspankin hätärahoitukseen (ELA, Emergency Liquidity Assistance). Koska hätärahoitusikkunasta lainatessa keskuspankin perimä korko on 1,55 prosenttia ja avomarkkinaoperaatioissa 0,05, kasvavat kreikkalaisten pankkien rahoituskustannukset oleellisesti. Tätä vaikutusta vahvistaa se, että viime viikkoina kiihtynyt talletuspako kreikkalaisista pankeista pakottaa pankit jatkuvasti hankkimaan taseisiinsa lisää keskuspankkirahaa.
EKP:n päätös on ainakin kolmesta syystä erittäin kiperä. Yksi ongelma päätöksessä on se, että tiukasti EU:n perustuslakia tulkiten EKP:n voidaan katsoa rikkovan näillä toimilla omaa mandaattiaan. EKP:n tehtävänähän on huolehtia hintavakaudesta euroalueella. Tällä hetkellä hintavakautta uhkaa pahiten deflaatiokehitys erityisesti kriisimaissa. Kun EKP tietoisesti puskee korkoja ylös Kreikassa, se entisestään heikentää hintavakautta ja vaikeuttaa oman inflaatiotavoitteensa (kaksi prosenttia keskipitkällä aikavälillä) toteutumista.
Toiseksi EKP:n päätös on hyvin ristiriitainen sen aiempien epätavanomaisten rahapolitiikan päätösten ja niiden perustelujen kanssa. Kun EKP ilmoitti eurokriisin pahimman vaiheen päättäneestä OMT-ohjelmasta, se perusteli toimenpidettä sillä, että kriisin seurauksena rahapolitiikka ei välity samanlaisena pohjoisiin jäsenmaihin sekä kriisimaihin, minkä vuoksi euroalueelle alkoi syntyä suuria korkoeroja. Nyt EKP tietoisesti ryhtyy harjoittamaan Kreikassa erilaista korkopolitiikkaa kuin muissa jäsenmaissa hilaamalla lyhyttä korkoa ylös.
Kolmanneksi EKP:n päätöksessä ongelmallista on sen ajoitus, joka tapahtui keskellä Kreikan uuden hallituksen neuvottelukierrosta Euroopassa. EKP oli nimittäin jo aiemmin ilmoittanut tekevänsä kyseisen operaation helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta päätti nyt aikaistaa toimenpidettä kahdella viikolla. Tämä nostaa esiin vahvan epäilyksen siitä, että ilmoituksella haluttiin vaikuttaa Kreikan velka- ja finanssipolitiikkaneuvotteluihin. Itse asiassa Saksan keskuspankin johtajan Jens Weidmannin tämänpäiväinen lausunto ei jätä tässä kysymyksessä paljon tulkinnanvaraa: hänen mukaansa Kreikan kaavailemilla muutoksilla finanssipolitiikan linjaan on yhteys EKP:n operaatioon.
EKP siis haluaa eksplisiittisesti vaikuttaa suvereenin eurovaltion finanssipoliittiseen linjaan, mikä ei mitenkään sisälly neutraaliksi talouspoliittiseksi instituutioksi luodun keskuspankin rooliin. Kysymys kuuluukin, voiko keskuspankki enää olla uskottavasti itsenäinen rahapoliittinen toimija, jos se itse sekaantuu eurovaltioiden finanssipoliittisiin päätöksiin. Tämän jälkeen valtioiden on huomattavasti helpompi alkaa asettaa vaatimuksia ja ehtoja keskuspankille, jos sen toimet eivät miellyttä. Eurooppalaisen talouspolitiikan demokratisoinnin näkökulmasta tämä on tietysti hyvä asia, mutta nykyisen eurojärjestyksen kannalta kohtalokasta.
Vaikka EKP kertoo toimenpiteen olevan eurojärjestelmän sääntöjen mukainen, edellä esitetyt ongelmat ovat todellisia. On melko ilmeistä, että päätökseen on vaikuttanut EKP:n ja Saksan kädenvääntö viimeaikaisista rahapoliittisista toimista sekä Kreikan neuvotteluissa otettavasta linjasta. Kun EKP sai tahtonsa läpi määrällisen helpottamisen ohjelman laajentamisessa, tarjoaa se nyt tukeaan Saksalle Syrizan vaatimusten torjumisessa.
EKP:n ilmoitus nostaa mielenkiintoisella tavalla esiin kysymyksen, voiko rahapolitiikka koskaan olla poliittisesti neutraalia. Kaikilla rahapoliittisilla päätöksillä on yhteiskunallisia vaikutuksia, mutta tämänkaltaisissa olosuhteissa vaikutukset tulevat erityisen selkeästi näkyviin. Rahapoliittista päätöksentekoa olisikin euroalueella syytä demokratisoida tai vaihtoehtoisesti avoimesti tunnustaa, että huomattavan keskeinen poliittisen vallankäytön muoto aiotaan jatkossakin pitää täysin demokraattisen kontrollin ulottumattomissa.
Jussi Ahokas ja Lauri Holappa
Raha ja talous 
Miksi me Kreikkaa syytämme kaikesta, kun syy on Saksassa?
Saksalaiset jäädyttivät palkkansa useammaksi vuodeksi, samalla kun ne muualla nousivat ja kun euroalueella olemme kuin herran kukkarossa, samalla tavalla kuin muinoin kultakannassa, niin toisten maiden palkkojen noustessa Saksa sai huomattavan kilpailuedun, josta se vieläkin nauttii, koska muut maat eivät voineet devalvoida kriisin sattuessa ja palauttaa kilpailuetua suhteessa Saksaan. Saksa itse asiassa hyötyi muista maista, koska heikot euromaat pitivät euron halpana, jolloin Saksan vientisektori hyötyi.
Saksalaisia pankkeja myös pelastettiin tukipaketeilla. Valtiot ostivat kriisimaiden velkakirjat pankeilta.
Mitä enemmän muut kärsivät, sitä enemmän Saksa saa valtaa muihin valtioihin, sillä Saksan vaihtotaseen ylijäämä on 7.5 % bkt:sta – saksalaiset, siis saavat muulta maailmalta tuon verran rahaa, joka on velkaa, jonka he sitten lainaavat eteen päin. Tällä velalla he sitten muita kiristävät tekemään, mitä haluavat.
FLASSBECK: ”They need debtors. They need debtors. Germany needs debtors more than anybody in the world, because the whole economy is built on this surplus, on this idea that the rest of the world would be debtors and Germany’s always a creditor, which is a foolish idea, and we know it for a long time. Mr. Keynes was the first to raise it after the Second World War, that it’s a foolish idea. Every reasonable economist knows it’s a foolish idea. It’s mercantilism. That is what what I call mercantilism. It’s the old idea, if you pile up gold or something like that, precious metals, then you are a powerful nation, which is absolutely ridiculous now at times. So what they’re piling up is debt of other countries. And it’s absolutely clear that this debt can never be repaid. But they’re piling it up, piling up you like hell.”
EKP:n\Saksan kiristys on mielestäni röyhkeyden huippu. Kreikkalaiset ovat jo kärsineet tarpeeksi. Eikä se edes ollut niiden vika, jotka nyt kärsivät. Lapset jotka syntyvät köyhyyteen ja näkevät nälkää eivät ole olleet äänestämässä, kun Kreikkaa tähän suohon ajettiin. Miksi ei kukaan ole koko kriisin aikana yrittänyt rakentaa perusturvaa Kreikkaan, vaikka Euroopan Unionin arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Nämä eivät toteudu Kehitysmaa-Kreikassa lähellekään. Tärkeintä vaikuttaa olevan Saksan hyvinvointi. Uskooko joku oikeasti, että Saksa olisi enää eurossa, jos siellä työttömyys olisi 25 prosenttia? Miksi se on hyväksyttävää Espanjassa tai Kreikassa? Eikö kreikkalaiset ja espanjalaiset ole samanlaisia kuin sinä ja minä, joten he saavat kärsiä, että Saksa saa pitää valtavan ylijäämänsä.
Miksi rankaisemme Kreikkaa siitä, että Saksa ei ymmärrä kääntää talouttaan kohti kotimaista kysyntää, kuten esim. Kiina teki?
Mielestäni on aika kyseenalaistaa, miksi EU on olemassa? Onhan se tietysti söpöä, että EU televisiossa mainosten muodossa parhaillaan propagandaa jakaa, mutta voisiko nämä rahat käyttää paremmin esim. ruoka-apuna? Prioriteetit olisi mielestäni syytä laittaa kuntoon. Pelkät geopooliittiset syyt eivät mielestäni ole riittävä syy pysyä kasassa, vaan tarvitaan myös humaanisuutta ja solidaarisuutta. Euroopan Unionihan on rakennettu Venäjän ollessa heikko ja Venäjää vastaan, Yhdysvaltain Eurooppa-osastoksi.
Elina Talvi: ”Miksi rankaisemme Kreikkaa siitä, että Saksa ei ymmärrä kääntää talouttaan kohti kotimaista kysyntää, kuten esim. Kiina teki?”
Vastaus on hyvin ikävä ja vastenmielinen: ”Kreikkalaiset ovat karvakäsiä”
Näin ajattelevat sydämessään kaikki ne, jotka pitävät Kreikkalaisia syyllisinä, ja syyllisiä kansakuntia pitää rangaista EU:ssa kollektiivisesti talouskuria vaatimalla, olkoonpa sitten syyllinen vauva, lapsi tai aikuinen, köyhä tai miljonääri, samanlaisia karvakäsiä ne ovat kaikki!
”Strategikon varoittaa decimatiosta ja muista mielivaltaisista rangaistuksista, sanoen niiden olevan enemmän vahingoksi kuin hyödyksi … moraalille, sillä ne tuhoavat täysin joukkojen luottamuksen johtajiinsa.”(http://fi.wikipedia.org/wiki/Decimatio)
Kreikkalaisten rankaiseminen kollektiivisella rangaistuksella on nyt tehnyt tehtävänsä. Kreikkalaisten luotto EU -johtajiin on tuhottu, ja sama tuho on käynnissä kaikissa alijäämää tekevissä € -maissa, joissa kansa pakotetaan Saksan tahdon mukaisesti syömään kiviä.
Kreikkalaiset eivät siis ole lähimmäisiä, vaan kauimmaisia. Kyse on kyvyttömyydestä nähdä asioita Kreikkalaisten näkökulmasta, kyse on ihmisten enemmistön yleisestä kyvyttömyydestä vaihtaa näkökulmaa.
”Näkökulman vaihtamisen taito” -hakusanalla löytyy kiinnostavaa luettavaa ja myös keinoja miten opetella näkökulman vaihtamisen taitoa.
Eurojärjestelmän mandaattihan hintavakaudesta koskee ainoastaan euroaluetta kokonaisuutena. Lainsäädännössähän on määritelty vain hintavakaus ja EKP määrittelee sen kvantitatiivisella määritelmällä euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin perusteella. Näin määritellen olisi eurojärjestelmän mandaatin vastaista reagoida vain joidenkin vatioiden hintatason kehitykseen.